Tämä on suositeltu artikkeli.

Vietnam

Wikipediasta
Tämä on arkistoitu versio sivusta sellaisena, kuin se oli 20. syyskuuta 2023 kello 06.40 käyttäjän InternetArchiveBot (keskustelu | muokkaukset) muokkauksen jälkeen. Sivu saattaa erota merkittävästi tuoreimmasta versiosta.
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Katsottu versio tästä sivusta, joka hyväksyttiin 20. syyskuuta 2023, perustui tähän versioon.

Vietnamin sosialistinen tasavalta
Cộng hòa xã hội chủ nghĩa Việt Nam
Vietnamin lippu Vietnamin vaakuna
lippu vaakuna

Vietnamin sijainti
Vietnamin sijainti

Valtiomuoto sosialistinen tasavalta
Presidentti
Pääministeri		 Võ Văn Thưởng
Phạm Minh Chính
Pääkaupunki Hanoi
21°02′N, 105°51′E
Muita kaupunkeja Hồ Chí Minhin kaupunki
Pinta-ala
– yhteensä 329 560 km² (sijalla 65)
– josta sisävesiä 1,3 %
Väkiluku (2017) 96 208 984 [1] (sijalla 16)
– väestötiheys 291,9 as. / km²
– väestönkasvu 1,15 % [2] (2015)
Viralliset kielet vietnam
Valuutta đồng (VND)
BKT (2019)
– yhteensä 261,637 mrd. USD [3]
– per asukas 8 065 USD [3]
HDI (2019) 0,704 [4] (sijalla 117)
Elinkeinorakenne (BKT:sta)
– maatalous 14,0 % [5]
– teollisuus 34,5 % [5]
– palvelut 41,6 % [5]
Aikavyöhyke UTC+7
– kesäaika ei käytössä
Itsenäisyys
 – julistautui
 – tunnustettu
Ranskasta 2. syyskuuta 1945
1954
Lyhenne
– ajoneuvot: VN
– lentokoneet: VN
Kansainvälinen
suuntanumero		 +84
Tunnuslause Ðộc lập, tự do, hạnh phúc (Itsenäisyys, vapaus, onnellisuus)
Kansallislaulu ”Tiến Quân Ca”
Edeltäjä(t)  Pohjois-Vietnam (1945–1976)
 Etelä-Vietnam (1955–1975)

Vietnam (vietn. Việt Nam), virallisesti Vietnamin sosialistinen tasavalta (vietn. Cộng hòa Xã hội chủ nghĩa Việt Nam), on valtio Kaakkois-Aasiassa. Sen rajanaapurit ovat Kambodža, Kiina ja Laos. Vietnamin pinta-ala on noin 330 000 neliökilometriä ja asukasluku yli 96,2 miljoonaa.

Vietnam oli vuodesta 111 eaa. tuhannen vuoden ajan osa kiinalaisia valtioita, kunnes vietnamilainen dynastia nousi valtaan 939. Vuoden 1471 jälkeen se valloitti Champa-kuningaskunnan nykyisessä Keski-Vietnamissa, ja vietnamilaisten asutus levisi etelään aina Mekongin suistoon asti. Vuonna 1858 Ranska aloitti siirtomaavalloitukset Etelä-Vietnamista, ja 1885 Annam, Tonkin ja Kotšinkiina liitettiin osaksi Ranskan Indokiinaa. Toisen maailmansodan ja Japanin miehityksen aikana maassa syntyi antikolonialistisia liikkeitä kuten Việt Minh, ja sodan jälkeen 2. syyskuuta 1945 vietnamilaiset kommunistit Ho Tši Minhin johdolla julistivat maan itsenäiseksi. Ranska ei halunnut luopua siirtomaastaan ja kävi sotaa aina vuoteen 1954, jolloin se kärsi tappion Điện Biên Phủn taistelussa.

Genevessä sovittiin siirtomaavallan lopettamisesta ja maa jaettiin Pohjois-Vietnamin kommunistisen hallinnon ja etelän Bảo Đạin keisarinvallan välillä. Etelä-Vietnam julistautui vuonna 1955 Vietnamin tasavallaksi Ngô Đình Diệmin noustessa valtaan. Etelä-Vietnamissa nousi Kansallisen vapautusrintaman johtama kapina, jota pohjoinen avusti. Etelä pyysi Yhdysvaltain sotilasapua sen kukistamiseksi. Etelä-Vietnamissa vallan kaappasivat vuonna 1963 kenraalit. Yhdysvallat lisäsi tukeaan sille ja aloitti myös Pohjois-Vietnamin pommitukset. Yhdysvallat vetäytyi sodasta vuonna 1973. Vuonna 1975 Pohjois-Vietnamin joukot miehittivät Etelä-Vietnamin ja maa yhdistyi. Vietnam kävi myös lyhyen sodan Kambodžaa ja Kiinaa vastaan.

Vuonna 1986 Vietnam aloitti Kiinan tyyliset talousuudistukset nimellä Đổi Mới. Vietnam on saanut huomiota nopeasta talouskasvusta ja köyhyyden vähenemisestä uudistusten jälkeen.[6][7] Vietnam pääsi Maailman kauppajärjestön jäseneksi vuonna 2007,[8] ja se kohosi vuonna 2015 keskitulotason maaksi.

Maantiede

Pääartikkeli: Vietnamin maantiede
Korkeuskartta.

Fyysinen maantiede

Vietnam on pinta-alaltaan 331 688 neliökilometriä, suunnilleen Suomen (338 000 neliökilometriä) kokoinen. Se muistuttaa muodoltaan loivaa S-kirjainta ja reunustaa Indokiinan niemimaan itä- ja etelärantoja. Pohjoisosa kaartuu Tonkininlahden ympäri, lounaiskärki rajautuu Siaminlahteen. Väestö ja riisinviljely keskittyvät alankoalueille, etenkin jokien suistoihin. Tärkeimmät joet ovat Punainenjoki ja Mekong.[9] Laajat vuoristoiset alueet kohoavat 2,5 kilometriin etenkin maan luoteisosassa ja keskiosan ylänköalueella.[10] Ne ovat perinteisesti kaskiviljelyä harjoittavien etnisten vähemmistöjen asuma-alueita.[11]

Punaisenjoen kolmiomainen suistoalue on maan tiheimmin asuttua aluetta. Se nousee alle kolme metriä merenpinnasta. Punainenjoki lähtee Kiinan Yunnanista, ja sen kokonaispituus on 1 200 kilometriä. Sen kaksi päähaaraa ovat nimeltään Sông Da ja Sông Lô. Joki tulvii säännöllisesti, ja alueelle on vuosisatojen aikana rakennettu kanavia ja patoja, joilla tulvia hillitään. Tulvien ja kanavajärjestelmien ansiosta alueelta saadaan kaksi riisisatoa vuodessa.

Punaisenjoen koillispuolen ylängöt ovat metsäistä aluetta, jossa asuu etnisiä vähemmistöjä. Maan korkein vuori, 3 143 metrin korkuinen Phan Xi Păng, kohoaa Lào Cain maakunnassa lähellä Kiinan rajaa. Vietnamin pohjoisosassa on myös Halonginlahti, jossa kohoaa tuhansia pieniä dolomiitti- ja kalkkikivisaaria.[12]

Punaisenjoen eteläpuolella kohoaa maan keskiosia hallitseva metsäinen Annamin ylänkö, joka kattaa 66 prosenttia maan pinta-alasta. Ylängön harjanne on vedenjakaja, joka toimii Laosin vastaisena rajana.[9] Vuoriston ja Etelä-Kiinan meren välissä on kapea rannikkokaistale.[13] Rannikolle ovat tyypillisiä dyynit ja laguunit. Rannikkotasanko kohoaa ensin muinaisiksi alluviaaliterasseiksi, ja sitten vuoristoalueeksi.[14] Paikoin Annamin ylänkö saavuttaa rannikon ja muodostaa kallioisia niemekkeitä.[15]

Annamin ylängön eteläpuolella, missä loivan S-kirjaimen muotoinen maa kääntyy länteen, on rikkonainen, metsäinen vuoristoalue, jota kutsutaan keskiylängöksi. Sen selänteet ulottuvat monin paikoin rannalle asti ja hankaloittavat liikennettä maan kahden suuren asutuskeskittymän, Mekongin ja Punaisenjoen suistoalueiden välillä.

Mekong lähtee Tiibetistä ja kulkee myös Laosin ja Kambodžan kautta. Mekong tulvii ympäröiville pelloille joka vuosi, mutta ei yleensä pahemmin.[16] Mekongjoen suistoalue on maan eteläosan asutuksen ja riisinviljelyn keskus.

Kallioperä

Vietnamin kallioperä jaetaan viiteen alueeseen: koillisosaan, luoteisosaan, Truong Soniin, Kon Tumiin ja Namboon. Koillisosa on osa Etelä-Kiinan laattaa, josta on löydetty kerrostumia varhaiselta paleotsooiselta kaudelta ja kvartäärikaudelta. Paleotsooisella kaudella luoteisosa ja Truong Son poimuttuivat rajusti, ja niihin kertyi paksuja muodostumia tuolta ajalta. Prekambrikauden kerrostumat ovat yleisiä Punaisenjoen siirroksessa ja Fansipanin vuoristossa, samoin kuin Kon Tumin alueella. Nambon aluetta peittää paksu (yli 6 km) kerros kenotsooisia muodostumia, jotka kertyivät aikanaan hautavajoamaan. Moniin vastaaviin hautavajoama-alueisiin kertyi sedimenttejä mesotsooisella kaudella.[17]

Tärkeimpiä Vietnamista löytyviä jalokiviä ovat rubiinit, safiirit, akvamariinit ja topaasit. Rubiineita löydetään maan pohjoisosasta. Topaaseja ja akvamariineja löytyy pegmatiitista Thanh Hóan ja Vĩnh Phúcin maakunnista. Eteläosan kenotsooisesta basaltista voi löytyä taloudellisesti merkittäviä määriä safiireita, zirkoneja ja peridootteja.[18]

Ilmasto

Ilmasto vaihtelee huomattavasti paikasta toiseen. Vuodessa sataa alankoalueilla 1000 mm, vuoristoissa 2500 mm. Maan etelä- ja keskiosassa on kuumaa läpi vuoden. Pohjoisessa on kylmä vuodenaika, kun koillismonsuuni tuo viileää ilmaa Keski-Kiinasta. Pohjoisosan korkeimmilla huipuilla voi sataa silloin luntakin. Maan keskiosan koilliseen avautuvalla rannikolla on syyskuusta tammikuuhun pilvinen ja tihkusateinen vuodenaika. Silloin alueelle iskee säännöllisesti taifuuneja.[10]

Hanoin ilmastotilastoa
tammi helmi maalis huhti touko kesä heinä elo syys loka marras joulu
Vrk:n ka. ylin lämpötila (°C) 20 21 23 28 32 33 33 32 31 29 26 22 ka. 27,5
Vrk:n ka. alin lämpötila (°C) 13 14 17 20 23 26 26 26 24 22 18 15 ka. 20,3
Sademäärä (mm) 18 28 38 81 196 236 323 343 254 99 43 20 Σ 1 679
Sadepäivät (d) 7 13 15 14 15 14 15 16 14 9 7 7 Σ 146
L
ä
m
p
ö
t
i
l
a
20
13
21
14
23
17
28
20
32
23
33
26
33
26
32
26
31
24
29
22
26
18
22
15
S
a
d
a
n
t
a 		18
28
38
81
196
236
323
343
254
99
43
20


Lähde: BBC[19]
Hồ Chí Minhin kaupungin ilmastotilastoa
tammi helmi maalis huhti touko kesä heinä elo syys loka marras joulu
Vrk:n ka. ylin lämpötila (°C) 32 33 34 35 33 32 31 31 31 31 31 31 ka. 32,1
Vrk:n ka. alin lämpötila (°C) 21 22 23 24 24 24 24 24 23 23 23 23 ka. 23,2
Sademäärä (mm) 15 3 13 43 221 330 315 269 335 269 114 56 Σ 1 983
Sadepäivät (d) 2 1 2 4 16 21 23 21 21 20 11 7 Σ 149
L
ä
m
p
ö
t
i
l
a
32
21
33
22
34
23
35
24
33
24
32
24
31
24
31
24
31
23
31
23
31
23
31
23
S
a
d
a
n
t
a 		15
3
13
43
221
330
315
269
335
269
114
56


Lähde: BBC[20]

Luonto

Mangrovemetsää Cần Giờssa, Hồ Chí Minhin kaupungin liepeillä.

Vietnamin hedelmällinen maaperä ja subtrooppinen ilmasto suosivat rehevää kasvillisuutta. Metsissä kasvaa yli 800 puulajia. Vietnamin sodassa tuhottiin arviolta kaksi miljoonaa hehtaaria metsää ja puolet maan mangrovealueista. Sodan jälkeisen väestönkasvun ja talousahdingon aikana metsien tuhoutuminen eteni, mutta talouskasvun myötä metsiä on alettu ennallistaa.[21] Puolet maan pinta-alasta on metsää.[22]

Maassa on tavattu noin 200 nisäkäslajia, 800 lintulajia, 150 matelijalajia ja 100 sammakkoeläinlajia. Merialueilla ja murtovesissä elää tuhat kalalajia, makeassa vedessä 250 lajia lisää. Merissä on myös monenlaisia selkärangattomia.[23] Tiheissä metsissä elää monenlaisia apinoita ja pieniä kissaeläimiä. Pohjoisen vuorilla elää kauluskarhuja, malaijikarhuja, kettuja ja muita pieniä petoja.[23] Vielä viime vuosikymmeninä maasta on löydetty tieteelle uusia kasvi- ja eläinlajeja. Laosin rajalla elää harvinainen nautaeläin saola, ja metsissä piileksii myös arkoja muntjakkeja. Muita harvinaisia eläimiä ovat jaavansarvikuono, tonkininlanguri ja sen sukulainen (Trachypithecus poliocephalus), aasiannorsu, tiikeri ja puuleopardi.[21]

Halonginlahti ja Phong Nha-Kẻ Bàngin kansallispuisto kuuluvat Unescon maailmanperintöluetteloon.[21] Vuonna 2020 Vietnamissa oli 33 kansallispuistoa[24], ja suojelualueiksi on merkitty noin kymmenesosa maan pinta-alasta.[22] Valitettavasti suojellut metsät esimerkiksi Annamin ylängöllä ovat pirstaleisia, ja osa suojelualueista on olemassa vain paperilla ilman kunnollista hallintoa ja suojelutoimia.[25]

Historia

Pääartikkeli: Vietnamin historia

Ensimmäiset ihmiset muuttivat Punaisenjoen suistoalueelle noin 2 500 vuotta sitten. Alueelta on löydetty taidokkaasti koristeltuja pronssirumpuja, jotka on valmistettu 200-luvulla eaa., ehkä jopa 600-luvulla eaa. Pronssilöydöt kertovat korkeasta teknologiasta ja järjestäytyneestä yhteiskunnasta.[26]

Vietnam tulee sanasta Việt Nam, Nam Việt käännettynä toisin päin. Nam Việt (南越, ”eteläinen Việt") oli muinainen kuningaskunta, joka hallitsi suurta osaa nykyistä pohjoista Vietnamia ja eteläistä Kiinaa 200-luvulla eaa.[16] Kiinan Han-dynastia valloitti Pohjois-Vietnamin Punaisenjoen suiston 111 eaa., ja tuhannen vuoden ajan Vietnam oli osa kiinalaisia valtioita. Tänä aikana Vietnamiin lainautui kiinan kirjoitusjärjestelmä ja vietnamin kieleen lukematon määrä sanoja kiinan kielestä. Kiinalaisesta kulttuurista lainautuivat myös konfutselaisuus sekä Kiinan poliittinen järjestelmä.[27] Samaan aikaan Mekongin suistossa kehittyivät hindulais-buddhalaiset Funanin ja Champan kuningaskunnat. Khmerien ensimmäinen kuningaskunta Chenla valloitti Funanin 600-luvulla, mutta Champa säilyi 1800-luvulle saakka.[16]

Vietnamilaiset kapinoivat useasti kiinalaisia vastaan, ja Ngô Quyênin johdolla ensimmäinen vietnamilainen keisarikunta Đại Việt nousi valtaan vuonna 939. Keisarikunnan pääkaupunki oli Huế. Đại Việt torjui mongolien hyökkäykset 1200-luvulla, mutta keisarikunta tuhoutui 1400-luvulla Kiinan Ming-dynastian hyökätessä. Lê-dynastia palautti kuitenkin nopeasti vietnamilaisten itsenäisyyden, ja vuonna 1471 vietnamilaiset valloittivat nykyisessä Keski-Vietnamissa sijainneen Champan. Lê-dynastian heiketessä voimakkaat Trịnh- ja Nguyễn-suvut kävivät sisällissotia 1600- ja 1700-luvuilla. Valtakunta jakautui kahtia, ja Nguyễn-dynastian hallitsema eteläosa valloitti chamien ja khmerien asuttaman Mekongin suiston.[16][27] Tây Sơnista lähtenyt talonpoikaiskapina yhdisti maan uudelleen 1700-luvun lopussa. Nguyễn-suvun keisari Gia Long nousi valtaan 1802 ja aloitti Nguyễn-dynastian.[27]

Ranskan siirtomaaksi

Ranskan valloitukset Indokiinassa eri vuosina merkittynä violetin eri sävyillä.

Ranskalaiset lähetyssaarnaajat ja kauppiaat olivat tulleet Vietnamiin jo 1600-luvulla, mutta vasta vuonna 1858 Ranska aloitti siirtomaavalloitukset Etelä-Vietnamista, josta tuli Ranskan Kotšinkiinan siirtomaa 1867. Keski-Vietnamista tehtiin Annamin ja Pohjois-Vietnamista Tonkinin protektoraatit vuonna 1883.[16] Vuodesta 1885 lähtien koko Vietnam kuului yhdessä Kambodžan ja Laosin kanssa Ranskan Indokiinaan. Maan vietnamilainen kuningassuku sai edelleen jäädä valtaistuimelleen ranskalaisten suojeluksessa.[27] Tänä aikana maahan levisivät ranskan kieli ja katolilaisuus. 1900-luvun alussa nousivat myös koulutettujen vietnamilaisten intellektuellien nationalistiset, anti-kolonialistiset ajatukset,[28] ja 1930-luvusta lähtien kansallismielisten ja vallankumouksellisten liikkeiden levottomuudet kasvoivat.[16]

Japani miehitti Ranskan Indokiinan toisen maailmansodan aikana. Sodan aikana syntyi vastustusta japanilaisten alaista Vichyn Ranskan siirtomaahallintoa vastaan. Japani julisti aivan sodan lopulla perustamansa Vietnamin imperiumin pääministeri Trần Trọng Kimin johdolla itsenäiseksi saadakseen vietnamilaisten tuen.[29] Vietnamilaiset kommunistit Ho Tši Minhin johdolla perustivat antikolonialistisia liikkeitä kuten Việt Minhin, ja sodan jälkeen 2. syyskuuta 1945 Ho Tši Minh julisti maan itsenäiseksi.[27] Sodan jälkeen Ranska ei halunnut luopua siirtomaastaan, vaan valtasi maan eteläosat 1946, mikä aloitti Indokiinan sodan. Việt Minh oli saanut hallintaansa Pohjois-Vietnamin ja piti Hanoita pääkaupunkinaan. Ranskalaiset perustivat vastapainoksi maan eteläosaan näennäisesti itsenäisen valtion, jonka johtoon nimitettiin keisari Bảo Đại. Sota päättyi Ranskan raskaaseen tappioon Điện Biên Phủssa vuonna 1954.[16] Toukokuussa 1954 Genevessä solmittiin rauha Vietnamin demokraattisen tasavallan ja Ranskan välillä siirtomaavallan lopettamisesta. Maa jaettiin kahtia 17. leveyspiiriä myöten Pohjois-Vietnamin kommunistisen hallinnon ja etelän välillä, jossa Bảo Đạin keisarinvalta jatkui. Maassa piti järjestää vaalit heinäkuussa 1956, mutta etelässä vallan kaapannut Ngô Đình Diệm kieltäytyi ja julisti 26. lokakuuta 1955 Etelä-Vietnamin itsenäiseksi tasavallaksi.[27] Pohjois-Vietnamissa alettiin 1954 maauudistus ja sosialisointiohjelma. Noin 450 000 pohjoisen asukasta, enimmäkseen katolilaisia, pakeni pohjoisesta etelään, ja paljon pienempi määrä siirtyi etelästä pohjoiseen.[27]

Vietnamin sota

Pääartikkeli: Vietnamin sota
Ngô Đình Diệm ja Dwight D. Eisenhower Yhdysvalloissa 1957.

Etelä-Vietnamin presidentti Ngô Đình Diệm aloitti 1956 kampanjan poliittisia vastustajiaan vastaan, ja 1957 sissiliike Kansallinen vapautusrintama nousi kapinaan etelässä. Pohjoisesta alkoi virrata aseita ja miehiä liikkeelle.[30] Joulukuussa 1961 Yhdysvaltain presidentti John F. Kennedy lähetti Ngô Đình Diệmin pyynnöstä Etelä-Vietnamiin sotilasneuvonantajia Etelä-Vietnamin armeijan ARVN:n tueksi. Vuonna 1963 etelässä tapahtui kenraalien vallankaappaus, joka syöksi Ngô Đình Diệmin vallasta, minkä jälkeen Yhdysvallat lisäsi tukeaan Etelä-Vietnamille.[27] Vuonna 1964 tapahtui niin kutsuttu Tonkininlahden välikohtaus, jonka varjolla Yhdysvallat aloitti ennalta suunnitellut Pohjois-Vietnamin pommitukset.[30] Maaliskuussa 1965 presidentti Johnson lähetti ensimmäiset Yhdysvaltain maajoukot maahan.[27] Sota ja pommitukset levisivät myös naapurimaiden alueille.

Yhdysvaltojen joukkoja Dak Tossa vuonna 1966.

Merkittävä käännekohta sodassa oli tammikuun 1968 Tet-offensiivi, joka vahingoitti sekä Yhdysvaltain että Etelä-Vietnamin taistelutahtoa ja aiheutti vakavia tappioita Kansalliselle vapautusrintamalle. My Laissa amerikkalaiset tappoivat yli 500 siviiliä. Veritekoja oli tapahtunut aiemminkin, mutta tämä tapaus nostatti Yhdysvalloissa vahvasti sodanvastaisen liikkeen. Tammikuussa 1969 Pariisissa aloitettiin rauhanneuvottelujen ensimmäinen kierros. Enimmillään amerikkalaisia taisteli Vietnamissa kerralla 534 000 miestä samana vuonna.[27] Rauhansopimus solmittiin Pariisissa 27. tammikuuta 1973. Etelä-Vietnam jaettiin hallituksen ja Kansallisen vapautusrintaman hallitsemaksi tilkkutäkiksi ja Yhdysvallat veti joukkonsa maasta.[27] Alkuvuodesta 1975 Pohjois-Vietnamin vakinaiset joukot aloittivat hyökkäyksen ja valtasivat Etelä-Vietnamin. Saigon vallattiin 30. huhtikuuta, ja se sai nimen Hồ Chí Minhin kaupunki vuonna 1969 kuolleen Ho Tši Minhin mukaan. Maa yhdistyi virallisesti heinäkuussa 1976.[30]

Sodassa kuoli noin kaksi miljoonaa vietnamilaista ja neljä miljoonaa vammautui. 50 % asunnoista ja 70 % teollisuudesta tuhoutui. Maahan jäi valtava määrä räjähtämättömiä maamiinoja ja pommeja, ja laajoja alueita saastui Yhdysvaltain käyttämästä Agent Orange -kasvimyrkystä.[30][31] Maan yhdistymisen jälkeen sosialistinen järjestelmä kollektivisointeineen ulotettiin koko maahan ja entisen vallan tukijat lähetettiin uudelleenkoulutusleireille, jossa he viettivät kuukausista vuosiin.[27] Suurin osa Etelä-Vietnamin musiikista, taiteesta ja kirjallisuudesta kiellettiin. Julkaisut myötäilivät sosialistista realismia.[32]

Sodan jälkeen

Venepakolaisia vuonna 1985

Vuonna 1978 Vietnam valtasi Kambodžan, jossa valtaa pitivät punaiset khmerit, ja asetti valtaan tukijansa Heng Samrinin.[33] Kiina epäili Vietnamin tiukkaa liittolaisuutta Neuvostoliiton kanssa ja arveli sen pyrkivän ylivaltaan koko niemimaalla. Kiina kosti käymällä helmi–maaliskuussa 1979 pienen, mutta verisen rajasodan Vietnamin kanssa. Sota nosti kiinalaisvastaisia mielialoja, ja Vietnamin kiinalaisvähemmistöä pakeni Vietnamista veneillä läheisiin maihin. Myöhemmin heitä seurasi myös muita kansallisuuksia Vietnamin taantuvan talouden ja sisäisten tukahdutustoimien vuoksi.[27] Merimatkasta selvinneet venepakolaiset muodostivat suuria pakolaisleirejä ympäröivissä maissa, mikä sai aikaan kansainvälisen kriisin. Heitä tuli myös Suomeen pieni joukko, nykyiset suomenvietnamilaiset.

Neuvostoliiton Mihail Gorbatšovin uudistustoimien vuoksi Vietnam sai entistä vähemmän apua ja joutui uudistamaan talouttaan. Kommunistijohtaja Nguyễn Văn Linh aloitti vuonna 1986 Đổi Mới -uudistukset. Uudistuksella sallittiin maataloustuotteiden kauppa ja yritysten omistaminen. Osa kolhooseista purettiin, säännöstelyä vähennettiin ja ulkomaalaisia yhteisyrityksiä alettiin rohkaista. Vietnamin talous elpyikin nopeasti maatalous- ja teollisuustuotannon kasvaessa merkittävästi. Uudistukset synnyttivät myös työttömyyttä ja inflaatiota, joka johti 1989–1990 uusien venepakolaisten aaltoon lähinnä Hongkongiin[31]. Nykyisinkin Vietnam on yksi maailman nopeimmin kasvavista talouksista.

Vuonna 1991 Đỗ Mười korvasi Nguyễn Văn Linhin puoluejohtajana. Talousuudistuksia jatkettiin, mutta kommunistipuolueen yksinvalta säilyi. Vuoden 1992 uusi perustuslaki takasi talousvapauksia ja omistusoikeuden. Joukkojen vetäminen Kambodžasta 1989 ja rauhansopimus 1991 normalisoivat suhteet Kiinaan. Myös Etelä-Koreaan solmittiin jälleen suhteet 1992, ja Yhdysvallat lakkautti kauppasaartonsa 1994. Vietnamista tuli ASEANin jäsen 1995.[30][31] Lê Khả Phiêu valittiin puoluejohtajaksi, Trần Đức Lương presidentiksi ja Phan Văn Khải pääministeriksi 1997. Vuonna 2001 puoluejohtajaksi tuli Nông Ðức Mạnh. Vuoden 2006 vaaleissa presidentiksi valittiin Nguyễn Minh Triết ja pääministeriksi Nguyễn Tấn Dũng.

Lokakuussa 2018 Vietnamin pitkälti seremonialliseen presidentin virkaan valittiin puoluejohtaja Nguyen Phu Trong sen jälkeen, kun edellinen presidentti Tran Dai Quang oli kuollut. Tammikuusta 2011 Nguyen Phu Trong oli toiminut Nông Ðức Mạnhin seuraajana myös maan poliittisesti vaikutusvaltaisimmassa virassa eli hallitsevan Vietnamin kommunistisen puolueen pääsihteerinä.[34]

Vietnamin pääministerinä on toiminut huhtikuusta 2016 lähtien teknokraattina pidetty Nguyen Xuan Phuc, joka valittiin karismaattisen Nguyen Tan Dungin seuraajaksi.[34]

Politiikka ja hallinto

Pääartikkeli: Vietnamin politiikka

Hallinto ja sisäpolitiikka

Vietnam on sosialistinen yksipuoluevaltio. Vietnamin kommunistinen puolue (vietn. Đảng Cộng sản Việt Nam) muodostaa Kansallisen vapautusrintaman, Vietnamin ammattiyhdistysten, Hồ Chí Minhin nuorisoliiton ja muutamien uskonnollisten ryhmien kanssa Vietnamin isänmaanrintaman (vietn. Mặt Trận Tổ Quốc Việt Nam), jolla on perustuslaissa määritelty johtava asema. Puolueen johdossa ovat pääsihteeri ja 15-jäseninen politbyroo. Puolue kokoontuu puoluekokouksiin joka viides vuosi ja valitsee silloin 150-jäsenisen keskuskomitean, joka valitsee myös politbyroon.[35]

Vietnamin tärkeimmät virat ovat kommunistisen puolueen pääsihteeri sekä Vietnamin presidentti ja pääministeri. Nguyễn Phú Trọng on toiminut vuodesta 2011 Vietnamin kommunistisen puolueen pääsihteerinä ja vuodesta 2018 myös presidenttinä. Nguyễn Xuân Phúc on toiminut vuodesta 2016 pääministerinä.[34]

Vuoden 2001 perustuslaissa puolueen asema ei ole enää yhtä vahva, vaan se alistettiin perustuslaille ja laeille. Perustuslain mukaan Kansalliskokous on korkein valtioelin. Se nimittää presidentin, pääministerin, hallituksen, korkeimman kansanoikeuden prokuraattorit sekä valvontaelimen.[35] Kansalliskokouksen vaalit järjestetään viiden vuoden välein, ja vaikka äänestäminen ei ole pakollista, äänestysprosentti on lähes sata.[36][37] Perustuslain mukaan parlamentissa voi olla korkeintaan 500 jäsentä. Vuoden 2016 vaaleissa sinne valittiin 496 jäsentä. Niistä 475 kuului kommunistiseen puolueeseen. 21 valittua ei kuulunut puolueeseen, ja 2 valituista oli itsenäisiä ehdokkaita. Vaikka kaikki ehdokkaat eivät kuulunutkaan puolueeseen, kaikkien pitää olla isänmaanrintaman hyväksymiä.[38]

Ulkopolitiikka

Vietnamin sodan aikana Pohjois-Vietnamin kaksi merkittävintä liittolaista olivat Neuvostoliitto ja Kiina. Suhteet naapurimaa Kiinaan alkoivat kuitenkin heikentyä Kiinan kulttuurivallankumouksen aikana. Vuonna 1979 Vietnam oli sodassa sekä Kiinan että sen tukeman Kambodžan kanssa. Näiden sotien jälkeen Vietnamin suhteet Neuvostoliittoon ja sen liittolaisiin SEV-valtioihin lähenivät entisestään. Vietnam sai 1980-luvun ajan Neuvostoliitolta ja SEV-mailta taloudellista avustusta lähes kolme miljoonaa dollaria vuodessa. Apu loppui Neuvostoliiton romahtamisen jälkeen.[39]

APECin johtajia vuonna 2007. Vietnamin Nguyễn Minh Triết neljäs oikealta.

Vietnamin kansainväliset suhteet paranivat sen jälkeen, kun maa vetäytyi Kambodžasta vuonna 1989. Vuonna 1991 Vietnam solmi taloudelliset ja diplomaattiset suhteet monien ASEAN-maiden ja Länsi-Euroopan maiden kanssa. Samana vuonna Vietnam ja Kiina aloittivat yhteiset toimet parantaakseen suhteitaan. Nykyisin Vietnamilla on diplomaattiset suhteet 164 valtion kanssa. Vietnam pyrki 1990-luvulla liittymään maailmanlaajuisiin diplomaattisiin ja taloudellisiin verkostoihin. Se liittyi Maailmanpankkiin, Kansainväliseen valuuttarahastoon ja Aasian kehityspankkiin. Heinäkuussa 1995 Vietnam hyväksyttiin ASEANin jäseneksi, ja se on toiminut siitä lähtien aktiivisesti myös AFTAssa ja ASEMissa. Samana vuonna Vietnam palautti myös normaalit suhteet Yhdysvaltoihin ja solmi puitesopimuksen Euroopan unionin kanssa. YK:n jäsen Vietnam on ollut jo vuodesta 1977.[39][40]

Vietnamin ulkosuhteita hiertää edelleen kiista Etelä-Kiinan meren saaristoista, joiden alueella on mahdollisesti laajoja öljylähteitä. Vietnamilla, Kiinalla, Malesialla, Filippiineillä, Bruneilla ja Taiwanilla on omat vaatimuksensa Spratly- ja Paracelsaarien alueelle.[39] Rajanveto Kambodžan kanssa merialueiden osalta on edelleen kiistojen alainen, samoin Kiinan kanssa, vaikka kalastusvesien jaosta sovittiin pääpiirteissään jo vuonna 2004.[41]

Asevoimat

Vietnamin asevoimat on Kaakkois-Aasian suurimpia ja voimakkaimpia. Sillä on myös huomattavasti vaikutusvaltaa maan politiikassa, ja monilla upseereilla on myös ollut tärkeä asema myös politbyroossa tai keskuskomiteassa. Kaikilla 18-vuotiailla miehillä on pakollinen kaksivuotinen varusmiespalvelus. Naisilla palvelus on vapaaehtoinen.[36]

Asevoimiin kuuluu armeija ja erilaisia puolisotilaallisia alueellisia joukkoja, miliisi ja reservi. Puolisotilaallisiin joukkoihin kuuluvat muun muassa turvallisuus- ja itsepuolustusjoukot.[36] Vietnamilla ei ole erikseen maavoimia, vaan maajoukot on puolustusministeriön suorassa hallinnassa.[42] Armeijaan kuuluu maavoimien lisäksi laivasto, ilmavoimat ja rajavartiolaitos.[36]

Kiinan asevoimien läsnäolon ja maan Etelä-Kiinan meren aluevaatimusten takia Vietnam on joutunut 2000-luvulla lisäämään asevoimiensa valmiutta. Vuosina 2015–2019 Vietnamin puolustusmenot kasvoivat vuosittain keskimäärin 7,34 prosenttia. Maa on pyrkinyt modernisoimaan asevoimiansa, ja uudistaminen on keskittynyt erityisesti mahdollisuuksiin valvoa Etelä-Kiinan meren aluetta. Vietnamin oma asetuotanto on varsin olematonta, joten maa joutuu turvautumaan asetuontiin. 2010-luvulla sen tärkeimmät aseteollisuuden kauppakumppanit olivat Venäjä, Israel, Valko-Venäjä, Etelä-Korea ja Ukraina. Venäjän osuus vuosina 2014–2018 oli peräti 77,9 prosenttia kaikesta tuonnista.[43]

Aluejako

Vietnamin 58 maakuntaa ryhmiteltyinä alueiksi.
  Tây Bắc
  Đông Bắc
  Đồng Bằng Sông Hồng
  Bắc Trung Bộ
  Nam Trung Bộ
  Tây Nguyên
  Đông Nam Bộ
  Đồng Bằng Sông Cửu Long
Katso myös: Vietnamin maakunnat

Vietnam jakautuu hallinnollisesti 58 maakuntaan (vietn. tỉnh) ja viiteen erilliseen maakuntatasoiseen kaupunkialueeseen (vietn. thành phố). Maakunnat ryhmitellään usein kuuteen epäviralliseen ryhmään tai alueeseen, mutta näillä alueilla ei ole hallinnollista merkitystä.[44] Maakunnat jaetaan edelleen kaupunki- ja maaseutupiirikuntiin ja lopulta kuntiin. Vuoden 2019 lopussa Vietnamissa oli 49 kaupunkipiirikuntaa (vietn. quận), 543 maaseutupiirikuntaa (vietn. huyện) ja 8 801 kuntaa (vietn. xã).[45] Hallinnosta maakunnissa, piirikunnissa ja kunnissa vastaa vaaleilla valittu kansankokous, jonka valitsema kansankomitea puolestaan vastaa käytännön hallintotyöstä.[36]

Ihmisoikeudet

Pääartikkeli: Ihmisoikeudet Vietnamissa

Vietnamin perustuslaki takaa periaatteessa kansalaisille yhdistymis-, kokoontumis- ja sananvapauden, mutta maan hallinto rajoittaa jokaista vapautta voimakkaasti. Kaikki joukkokokoontumiset tarvitsevat luvan, ja erityisesti ihmisoikeuksia, demokratiaa ja kansalaisyhteiskuntaa koskevia kokoontumisia poliisi pitää hyvin tarkasti silmällä.[46]

Human Rights Watchin vuoden 2021 raportin mukaan kommunistinen hallinto rikkoi vuonna 2020 järjestelmällisesti kansalaistensa perusoikeuksia. Yksipuoluejärjestelmää mahdollisesti uhkaavien järjestöjen perustaminen on kiellettyä, ja hallitusta tai puoluetta kritisoivia pelotellaan, ahdistellaan, pahoinpidellään, pidätetään ja vangitaan. Poliittiset vangit voivat olla jopa kuukausia pidätettynä ilman lainopillista neuvontaa, ja vangittuja myös kuulustellaan väkivaltaisesti.[47]

Vietnamissa ei ole vapaata mediaa, ja monet kansalaiset ovat käyttäneet internetiä poliittisten mielipiteidensä esittämiseen. Kansalliskokous kuitenkin hyväksyi vuonna 2018 kyberturvallisuuslain, joka on mahdollistanut myös internetin tarkemman valvonnan.[46] Viranomaiset ovat sen jälkeen estäneet pääsyn monille verkkosivuille ja sulkeneet blogeja sekä laittaneet esimerkiksi Facebook-käyttäjiä vankilaan.[47]

Talous

Pääartikkeli: Vietnamin talous
Hồ Chí Minhin kaupunki on maan kehittynein alue.
Riisipenkereitä pohjoisessa Vietnamissa.
Maatalous vaatii Vietnamissa edelleen paljon työvoimaa ja kyntämiseen käytetään vesipuhveleita.[48]

Yleistä

Vietnamin taloudessa yhdistyvät markkinatalouteen perustuvat lait sosialistiseen ympäristöön.[49] Maan suurin vahvuus talouden saralla on sen korkeasti koulutettu ja tehokas väestö.[48] Talouden vahvuuksiin kuuluvat lisäksi rikkaat luonnonvarat, nuoren väestön tarjoama edullinen työvoima, nopea talouskasvu ja kasvavat kotimarkkinat. Huonoina puolina liiketoiminnan kannalta pidetään korruptiota, inflaatiota ja kehittymätöntä lainsäädäntöä ja infrastruktuuria.[50]

Vietnamin talouskasvu on 1980-luvun jälkeen ollut huomattavaa, ja se luokitellaan 2010-luvun lopulla keskitulotason maihin, vaikka se vielä 30 vuotta aiemmin oli maailman köyhimpiä valtioita. Vietnamin bruttokansantuote kasvoi vuosien 2002 ja 2018 välisenä aikana 2,7-kertaiseksi. Samaan aikaan köyhyydessä asuvien osuus on tippunut 70 prosentista alle 6 prosenttiin. Maailmanpankin mukaan vuonna 2019 Vietnamin talouskasvu oli noin 7 prosenttia. Sitä tukivat voimakkaat sisämarkkinat ja vientituotteisiin keskittyvä valmistusteollisuus.[51]

Vietnamin talous pohjautuu vahvasti valtio-omisteiseen teollisuuteen sekä turismiin. Maailmanpankin tilastojen mukaan maatalous tuotti 14 prosenttia bruttokansantuotteesta ja työllisti 36 prosenttia työvoimasta. Tärkeimmät maataloustuotteet ovat riisi, kahvi, cashewpähkinät, maissi, pippuri, bataatti, puuvilla, kumi ja tee.[5] Tärkeimmät maatalousalueet ovat Punaisenjoen ja Mekongin suistot sekä eteläiset terassiviljelyn alueet. Vesiviljely on myös merkittävää sillä erityisesti merenelävistä, kuten katkaravuista, kalmareista, ravuista ja hummereista, on tullut merkittäviä vientituotteita.[48] Vietnamin karjanhoitoalueet ovat pohjois- ja keskiosien rannikkoseudut. Tärkeitä kotieläimiä ovat siipikarja, sika, vuohi, lammas ja nautaeläimet.[52]

Maailmanpankin tilastojen mukaan vuonna 2020 teollisuuden osuus bruttokansantuotteesta oli 34,5 prosenttia ja työvoimasta 28 prosenttia. Suurin teollisuuden ala on elintarviketeollisuus, joka tuottaa tuotteita sekä kotimaan markkinoille että vientiin. Korkeiden hintojen ansiosta sementti, lannoitteet ja teräs tuottavat varsin merkittävän osan teollisuuden tuloista.[48] Maa on onnistunut 2000-luvulla panostamaan myös korkean arvonlisäyksen aloihin, kuten auto-, elektroniikka- ja ohjelmistotuotantoon.[5] Autojen valmistus on ollut 2000-luvun alkuvuosina jopa Vietnamin nopeimmin kasvava teollisuuden ala. Tärkein kaivannainen on hiili, mutta maasta kaivetaan myös muun muassa antrasiittiä, kalkkia, fosfaatteja, rautamalmia, baryyttia, kromia, tinaa, sinkkiä, lyijyä ja kultaa.[48] Vietnamista on tullut 2000-luvulla myös merkittävä öljyn ja maakaasun tuottaja.[53]

Palvelualalla työskentelee puolestaan 35 prosenttia työvoimasta, ja se tuottaa 41,6 prosenttia bruttokansantuotteesta. Matkailu ja televiestintä ovat tärkeimmät palvelualan haarat.[5] Palvelualojen merkitys on kasvanut voimakkaasti 1990-luvun jälkeen.[48]

Työttömyysaste on Vietnamissa varsin matala, vuonna 2020 se oli 3,3 prosenttia.[5] Epävirallinen talous on kuitenkin varsin suurta, ja Maailmanpankin mukaan vuonna 2014 maassa oli 22,5 miljoonaa pientilallista. Palkkatyöläisistäkin 14 prosenttia työskenteli ilman sopimusta.[54]

Vietnamin valuutta on đồng.[55] Vietnamin valtionpankki jakaa valuuttaa ja valvoo pankkijärjestelmää.[48]

Ulkomaankauppa

Vietnamin valtionpankin päärakennus.

Vietnam on Aasian kansainväliselle kaupalle avoimimpia maita, ja vuonna 2019 sen ulkomaankaupan osuus bruttokansantuotteesta oli 210 prosenttia.[56] Vietnam on 2000-luvulla avautunut huomattavasti ulkomaankaupalla, kun se on avannut sisämarkkinansa ja edistänyt ulkomaanvientiä. Maailmanpankin tilastojen mukaan sen tullitariffi oli vuonna 2001 noin 15,3 prosenttia, kun se vuonna 2015 oli enää 3,1 prosenttia. Tariffit laskivat lähes nollaan, kun vuonna 2018 Vietnam hyväksyi Tyynenmeren alueen CPTPP-vapaakauppasopimuksen.[57] Vietnamin ja Euroopan unionin välinen vapaakauppasopimus solmittiin helmikuussa 2020, ja Vietnamissa solmittiin myöhemmin samana vuonna maailman suurin vapaakauppasopimus RCEP.[56]

Vietnamin tilastokeskuksen mukaan vuonna 2019 viennin arvo oli 264,2 miljardia ja tuonnin 253,4 miljardia Yhdysvaltain dollaria. Ulkomaankaupan arvo on noussut nopeasti, sillä vuonna 2010 vienti oli 72 miljardia ja tuonti 85 miljardia dollaria.[58] Vietnamin tärkeimmät kauppakumppanit ovat Yhdysvallat, Kiina, Japani ja Etelä-Korea. Vuonna 2019 Yhdysvaltain osuus kaikesta viennistä oli 23,2 prosenttia ja Kiinan osuus kaikesta tuonnista 21,8 prosenttia.[56]

Vietnamin keskeisiä vientituotteita ovat arvoltaan puhelimet ja niiden osat, tietokoneet ja muut elektroniikkatuotteet, tekstiilit, jalkineet, puu ja puutuotteet sekä kalastustuotteet.[59] Vietnam on myös esimerkiksi maailman kolmanneksi suurin riisin viejä ja[60] palveluiden nettoviejä. Palveluvienti oli vuonna 2019 yli 27,4 miljardia dollaria, kun taas palveluiden tuonti oli 18,5 miljardia dollaria.[56]

Vietnamiin tehtiin vuonna 2019 yli 16 miljardin Yhdysvaltain dollarin arvosta ulkomaisia suoria sijoituksia. Määrä kasvoi edellisestä vuodesta hieman, sillä vuonna 2018 sijoituksia tehtiin 15,5 miljardilla dollarilla. Keskeisimmät sijoittajamaat olivat Japani, Etelä-Korea ja Singapore. Sijoituskohteiden kärjessä olivat tuotantotalous, kiinteistöt sekä tiede ja tekniikka.[61]

Taloushistoriaa

Vietnamin yhdistyttyä useat kommunistiset talouskokeilut ja Neuvostoliiton tukien väheneminen johtivat 1980-luvulla lähes nälänhätään.[6][7] Vuonna 1986 aloitettiin Đổi mới -talousuudistukset, jotka muistuttivat Kiinan markkinaystävällisiä uudistuksia.[6] Vuonna 2000 perustettiin Hồ Chí Minhin kaupungin pörssi.[62]

Vuosina 1993–2007 köyhien määrä laski lähes kaksi kolmasosaa, ja Vietnamin elintason nousun onkin katsottu kuuluvan maailman nopeimpiin. Vuosina 2001–2006 talous kasvoi keskimäärin 7,8 prosenttia vuodessa.[6]

Vuonna 2006 maatalous muodosti enää 20 prosenttia bruttokansantuotteesta, mutta se käyttää edelleen 60 prosenttia työvoimasta. Vuonna 2004 teollisuus muodosti 40,1 prosenttia bruttokansantuotteesta, mutta työllisti vain 12,9 prosenttia. Palveluiden osuus oli 38,2 prosenttia bruttokansantuotteesta. Tuotantoteollisuus, informaatioteknologia ja korkeateknologia ovat suuria ja nopeasti kasvavia teollisuuden aloja. Esimerkiksi vuonna 2006 Intel sijoitti Vietnamiin miljardin dollarin mikropiirikeskuksen, jonka sanotaan olevan suurin maailmassa.[63]

Korruptio oli vuonna 2005 yhä yleistä korruptionvastaisesta taistelusta huolimatta. Tuolloin Vietnamin arvioitiin olevan Kiinaa jäljessä omistusoikeuksissa, markkinoiden sääntelyssä sekä työ- ja finanssimarkkinauudistuksissa.[62] Vietnamin taloutta vaivasivat vuonna 2005 tehottomat valtion omistamat pankit. Tuolloin Vietnamin talous käytti enimmäkseen käteistä ja maassa oli vain 300–400 pankkiautomaattia, joita käytti 0,4 prosenttia vietnamilaisista. Ulkomaalaisten pankkien toiminta oli hyvin rajoitettua. Syyskuussa 2005 tehtiin päätös aloittaa kaikkien viiden valtion omistaman pankin osittainen yksityistäminen sekä muita uudistuksia.[62] Vuonna 2008 nopea talouskasvu hidastui, koska kysyntä tärkeässä viennin kohdemaassa Yhdysvalloissa supistui. Kasvua piti yllä kotimainen kulutus. Vuosina 2009–2010 Vietnamin talouskasvun arvioitiin hidastuvan noin viiteen prosenttiin, joka on taantuman aikana hyvä luku. Vietnamin julkaisemia tilastoja pidetään kuitenkin yleisesti epäluotettavina.[52]

Vietnam pääsi tammikuussa 2007 Maailman kauppajärjestön (WTO) jäseneksi.[8] Se myös avasi sisämarkkinoita ulkomaiselle kilpailulle.[48] Vietnam kohosi vuonna 2015 keskitulotason maaksi.[64] Vietnamin hallinto tavoittelee ylemmän keskitulotason asemaa vuoteen 2025 mennessä. Maahan tavoitellaan uusia investointeja parantamalla infrastruktuuria ja houkuttelemalla maahan korkean arvonlisäyksen elektroniikkateollisuutta.[65]

Liikenne

Moottoripyörät ja muut kaksipyöräiset ajoneuvot ovat tärkeitä liikennevälineitä. Kuva liikenneruuhkasta Hồ Chí Minhin kaupungissa.

Ranskalaiset rakensivat Vietnamiin tiejärjestelmän. Tiestö vahingoittui pahasti Vietnamin sodassa, mutta sitä on sen jälkeen parannettu.[52] Tieverkosto on laajentunut voimakkaasti 2000-luvun alussa, ja verkoston pituus tuplaantui vuosien 1999–2004 aikana. Nopea laajeneminen on kuitenkin vienyt voimavaroja tiestön huoltotöiltä, ja teiden kunton onkin jatkuva ongelma. Noin puolet teistä on päällystämättömiä.[66] Tärkeimmät päätiet ovat päällystettyjä ja pääosin hyvässä kunnossa. Tulvat ja hirmumyrskyt voivat aiheuttaa niillekin ongelmia, ja syrjäkylien tiet ovat usein mutavelliä rankkasateiden jälkeen.[67] Ensimmäinen moottoritie avattiin 2000-luvun alussa. Yleinen nopeusrajoitus on taajamissa 40 km/h ja muualla 60 km/h.[68]

Polkupyörät, skootterit ja moottoripyörät ovat tärkeimmät liikkumisvälineet. Kaupunkien perinteinen kolmipyöräinen polkupyöräriksa, cyclo, on käymässä harvinaisemmaksi varsinkin keskusta-alueilla, ja suurkaupungeissa ne keskittyvät enenevässä määrin turistien kuljettamiseen. Niiden tilalle on tullut moottoripyörätakseja (vietn. xe ôm).[68]

Vietnamin tärkeimmät asutuskeskittymät ovat kahden suuren suistoalueen varrella, joten paikallisliikenteessä vesiliikenne on keskeisessä asemassa. Suuremmat alukset eivät kuitenkaan pääse nousemaan jokia pitkin, ja tärkeimmät satamat ovat rannikon Haiphong, Hồ Chí Minhin kaupunki ja Đà Nẵng.[66] Suurin osa kansainvälisestä lentoliikenteestä kulkee puolestaan kolmen suurimman lentoaseman kautta. Nội Bàin kansainvälinen lentoasema palvelee Hanoita ja Tân Sơn Nhấtin kansainvälinen lentoasema Hồ Chí Minhin kaupunkia. Kolmanneksi suurin lentoasema on Đà Nẵngin kansainvälinen lentoasema.[69] Näiden lisäksi maassa on useita pienempiä kenttiä. Kansallinen lentoyhtiö on Vietnam Airlines.[66]

Pohjois-eteläsuuntainen liikenne rajoittuu pitkälti kapealle rannikkokaistaleelle, mikä vaikeuttaa sekä maantie- että rautatieliikennettä. Rautateiden päälinja yhdistää Hanoin Hồ Chí Minhin kaupunkiin. Pohjois-Vietnamista Hanoista erkanee kolme erillistä linjaa.[67] Vietnamista on myös kaksi rautatieyhteyttä eteläiseen Kiinaan, toinen kulkee Yunnaniin ja toinen Guangxiin.[66]

Väestö

Vietnamin asukasluku vuosina 1950–2017.

Vietnamin väkiluku oli vuoden 2019 väestönlaskennan mukaan 96,2 miljoonaa.[1] Väestönkasvu oli vuonna 2019 noin 1,15 prosenttia.[2] Väestönkasvu on selvästi hidastunut 1980-luvun jälkeen. Vietnamin yhdistymisen jälkeen 1980-luvulla kasvu oli nopeata, ja koko vuosikymmenen ajan kaksi viidesosaa maan asukkaista oli alle 15-vuotiaita. Syntyvyys on kuitenkin laskenut 1990-luvun ja 2000-luvun aikana selvästi alle maailman keskitason, ja vuonna 2014 alle 15-vuotiaita oli 24,4 prosenttia kansasta.[70] Vuonna 2019 kokonaishedelmällisyysluku oli 2,09.[2]

Vietnam on etnolingvistisesti Aasian moniulotteisempia valtioita, vaikka sen väestöstä suurin osa on etnisesti vietnamilaisia.[71] Vuoden 2019 väestönlaskennan mukaan etnisiä vietnamilaisia oli 85,3 prosenttia väestöstä.[72] Maassa on kuitenkin kaikkiaan 54 virallisesti tunnustettua kansallisuutta. Vietnamilaiset ovat keskittyneet erityisesti rannikoille ja muille alankoalueille. Monet etnisistä vähemmistöistä puolestaan asuvat sisämaan vuoristoisilla ylänköalueilla, vaikka esimerkiksi khmerejä, hoaita ja laoja asuu paljon myös kaupungeissa ja rannikolla.[73]

Vietnamin suurimmat vähemmistökansat ovat tàyt (1,85 miljoonaa), thait (1,82 miljoonaa), mườngit (1,45 miljoonaa), hmongit (1,39 miljoonaa), khmerit (1,32 miljoonaa) ja nùngit (1,08 miljoonaa).[72] Vietnamin kiinalaisten väkiluku vaihtelee lähteen mukaan. Virallisesti heitä on noin miljoona, mutta ulkopuoliset lähteet pitävät lukua liian pienenä. Vietnam tunnustaa kolme kiinalaisryhmää, hoat, vuoriston sán diut ja ngáit. Hoat ovat 1700-luvulla Vietnamiin tulleiden kiinalaissiirtolaisten jälkeläisiä.[73]

Champa-valtiota aikoinaan hallinneet chamit ovat jakautuneet kahdelle alueelle. Đông Nam Bộn alueen rannikolla elävät chamit ovat enimmäkseen hinduja, kun taas Kambodžan rajalla elää islaminuskoinen cham-väestö.[74] Chamit poikkeavat alueen muista etnisistä ryhmistä uskonnon lisäksi etniseltä taustaltaan ja kieleltään ja ovat lähempänä saariston malaijilais-polynesialaisia.[75] Vuoristossa asuvat etniset ryhmät ovat puolestaan usein pieniä ja hajanaisia, ja ihmiset asuvat läheisissä ja pienissä yhteisöissä.[71]

Vietnamin virallinen kieli on austroaasialaisiin kieliin kuuluva vietnam, jolla on myös vahvoja kiinalaisvaikutteita. Vietnamin vähemmistökansat puolestaan puhuvat kymmeniä kieliä, joista osa on vietnamin sukulaiskieliä mutta osa kuuluu ihan eri kielikuntiin.[76] Tàyt puhuvat thailaisiin kieliin kuuluvaa tàyn kieltä. Khmer puolestaan on Vietnamin sukulaiskieli, ja tšam kuuluu austronesialaisiin kieliin.[73] Monet vuoristokansojen kielistä kuuluvat samoin austronesialaisiin kieliin.[76]

Uskonto

Vietnam on maallinen valtio, jonka väestöstä vuoden 2019 väestönlaskennan mukaan 86,3 prosenttia on uskonnottomia.[77] Tästä huolimatta Pew Research Center ja monet muut organisaatio arvioivat, että noin puolet vietnamilaisista harjoittaa kansanuskoa, joka on sekoitus buddhalaisuutta, kungfutselaisuutta ja taoismia. Tätä ”kolmen oppia” kutsutaan Vietnamissa nimellä Tam Giáo. Uskonnolinen sekoitus vaikuttaa mahdollisesti siihen, että vietnamilaiset eivät identifioidu mihinkään yksittäiseen uskontokuntaan eivätkä mahdollisesti pidä tapojansa uskonnollisina.[78] Väestönlaskentatietojen mukaan Vietnamissa on 5,9 miljoonaa katolilaista, 4,6 miljoonaa buddhalaista ja 960 000 protestanttia.[77] Vietnamissa vaikuttaa myös kaksi 1900-luvulla syntynyttä synkretististä liikettä. Caodaismi ilmestyi 1920-luvulla, ja se sekoittaa kungfutselaisuutta, taoismia ja katolilaisuutta. Uusbuddhalainen hoahaoismi on puolestaan levinnyt Mekongin suiston alueella.[79] Hoahaoismilla on 983 000 ja caodaismilla 556 000 kannattajaa.[77]

Open Doors -järjestön World Watch-listauksen mukaan kristityt kokevat Vietnamissa hyvin korkeaa vainoa. Voimakkainta vainoa kohtaavat protestantit ja alkuperäiskansojen uskonnoista kääntyneet erityisesti Keski- ja Pohjois-Vietnamissa hmong-väestön piirissä. Vainot ovat olleet yhteisöstä syrjäytymistä, syrjintää, hyökkäyksiä sekä kotien tuhoamista.[80][81]

Kansanterveys

Vietnam on 2000-luvulla panostanut kansanterveyden parantamiseen, ja valtion terveysmenot kohosivat melkein viisinkertaisiksi vuodesta 1995 vuoteen 2015. YK:n vuosituhattavoitteisiin liittyen Vietnam on panostanut muun muassa perhesuunnittelupalveluihin, raskaana olevien naisten sekä lasten jäykkäkouristusrokotteisiin, synnytyksen tukemiseen ja vastasyntyneiden terveydenhoitoon. Samaan aikaan maan juomaveden laatua ja viemäröintiä onnistuttu parantamaan. Kansanterveyden haasteena on kuitenkin epätasa-arvo. Terveyspalveluiden saatavuuteen vaikuttaa maantiede, etnisyys ja taloudelliset syyt.[82]

Vuonna 1990 Vietnamin lapsikuolleisuus oli 58 kuollutta tuhatta syntynyttä kohti ja äitiyskuolleisuus 233 kuollutta sataatuhatta synnytystä kohti. Lapsikuolleisuus vuonna 2012 oli 23,2/1000 ja vuonna 2019 enää 14,0/1000. Äitiyskuolleisuus oli puolestaan vuonna 2009 67/100 000.[82][83] Elinajanodote oli vuonna 2019 naisilla 76,3 vuotta ja miehillä 71,0 vuotta.[84]

Vietnamissa oli vuonna 2019 noin 230 000 HIV-potilasta eli noin 0,3 prosenttia kansasta. Antiretroviraalilääkityksen parissa on 70 prosenttia sitä tarvitsevista. Uusien tartuntatapausten määrä on ollut laskussa, ja uusien HIV-potilaiden määrä on vuoden 2010 jälkeen laskenut 68 prosenttia. AIDS-kuolemien määrä vähentyi 2010-luvun aikana 40 prosenttia. Vuonna 2019 tautiin kuoli 5 000 ihmistä.[85] Muista tartuntataudeista Vietnamissa esiintyy muun muassa chikungunyaa, denguekuumetta, malariaa ja tuhkarokkoa. Malariaa tavataan erityisesti syrjäisillä alueilla. Sekä hepatiitti A että B ovat yleisiä.[86]

Koulutus

Lähes kaikki lapset käyvät peruskoulun, ja suurin osa jatkaa lukioon. Sukupuolten jakauma on tasainen kouluissa, yliopistoissa ja työelämässä.[22] Lukutaito maassa on melko korkeaa, ja vuoden 2015 tilastojen mukaan 94,9 prosenttia yli 15-vuotiaista osasi lukea.[87]

Vuonna 2018 Vietnamissa oli 237 yliopistoa. Niissä opiskeli yhteensä 1,5 miljoonaa opiskelijaa.[88] Vietnamin vanhimmaksi yliopistoksi lasketaan vuonna 1076 Hanoissa toimintansa aloittanut Quốc Tử Giám (”Kirjallisuuden temppeli”). Se perustettiin kungfutselaisen temppelin yhteyteen, ja siellä koulutettiin Vietnamin mandariiniluokkaa yli 700 vuoden ajan.[89] Moderneista yliopistoista vanhin on Vietnamin kansallinen yliopisto Hanoissa, jonka perinne alkaa Indokiinan yliopistosta vuodelta 1906.[90] Maan suurin yliopisto on Vietnamin kansallinen yliopisto (Ho Chi Minhin kaupunki) (VNU-HCM), joka on perustettu vuonna 1995 yhdistämällä useita kaupungissa toimineita korkeakouluja. Vuonna 2019 yliopistossa oli yli 60 000 opiskelijaa (2019).[91][92] Maan yliopistosta korkeatasoisimmaksi on luokiteltu vuonna 1997 perustettu Ton Duc Thangin yliopisto, jota käy noin 24 000 opiskelijaa (2019).[93][94][95]

Kulttuuri ja media

Vietnamilaisen uuden vuoden tếtin koristelua.
Áo dàihin pukeutuneita naisopiskelijoita.

Vietnamin kulttuurissa on kiinalaisia, kristillisiä ja sosialistisia vaikutteita. Vietnamilaisten tärkein juhlapäivä tết (vietnamilaisten kuunkiertoon perustuva uusi vuosi) on tammi- tai helmikuussa. Buddhan syntymäpäivää vietetään täydenkuun aikana neljännessä kuussa. Juhlapäivät ovat hyvin tärkeitä. Niitä korostetaan kulkueilla ja näyttävillä koristeluilla.

Pohjois-Vietnamin miehitettyä Etelä-Vietnamin monet perinteet kiellettiin, vaikka kulttuurinen kontrolli olikin vähäisempää kuin Kiinan kulttuurivallankumouksessa. Läntisiä vaikutteita pidettiin epäilyttävinä, ja ihmisoikeusjärjestöt ovat kiinnittäneet huomiota toisinajattelijoina vangittuihin kirjailijoihin.[96][97] Vuoden 1975 jälkeen maahan perustettiin kansankulttuurin keskuksia: kulttuurikeskuksia, lukusaleja ja kulttuuritaloja pyrittiin viemään pieniinkin kyliin.[98]

Kommunistinen puolue omistaa tiedotusvälineet ja sensuroi Internetiä. Sosialismin kritisointi on kiellettyä, ja kieltojen rikkojia vangitaan ja kidutetaan.[99] Televisio on seuratuin media. Vietnam Television (VTV, vietn. Đài Truyền hình Việt Nam) lähettää Hanoista, ja sen lähetystä voi seurata satelliitin kautta laajalla alueella. On myös paikallisia televisiokanavia. Verkkopalveluiden tarjoajia valvotaan tiukasti.[100] Vuoden 2009 lopussa 23 miljoonalla vietnamilaisella oli internet-yhteys, joista kolmella miljoonalla laajakaista.[101]

Vietnamilaisten perinteinen juhla-asu on nimeltään áo dài, jota pidetään yleisesti häissä, uuden vuoden juhlissa ja muissa juhlatilaisuuksissa. Aikoinaan sitä käyttivät sekä miehet että naiset, mutta nykyään enimmäkseen vain naiset.[102] Áo tứ thân on vanha yleinen vietnamilainen naisten vaate. Khăn đống on pään ympärille sidottu päähine ja nón lá kartion muotoinen hattu. Nämä hatut valmistetaan valkaistusta oljesta ja pysyvät kantajansa päässä silkkinauhan avulla.[103]

Phở bò -lihanuudelikeittoa.[104]

Vietnamilainen ruoka on erilaista maan eri osissa. Pohjoisen ruoka on saanut eniten vaikutteita Kiinasta. Siellä käytetään pippuria, kun etelän khmer-vaikutteisissa ruoissa on chiliä ja curryä.[105] Kaikkialla on saatavina tunnetuimpia ruokalajeja: nuudelikeittoa (vietn. phở) ja kevätkääryleitä (vietn. nem). Yleinen mauste on kalakastike (vietn. nước mắm) tai voimakkaammin tuoksuva rapukastike (vietn. mắm tôm tai mắm tép). Terveysvaikutteisina ruokina tai erikoistilaisuuksissa voidaan syödä myös koiria, kissoja, rottia, silkkitoukkia tai käärmeitä.[106] Näihin liittyy monia rajoituksia, esimerkiksi koiranlihaa syödään yleensä vain talvella eikä koskaan kuukalenterin kuukauden kymmenen ensimmäisen päivän aikana.[107]

Vietnamilaiset nimet noudattavat muotoa sukunimi – välinimi – etunimi; esimerkiksi Nguyễn Văn Anh. Lapset saavat sukunimen isältään. Välinimi kertoo henkilön sukupuolesta (naisilla useimmiten Thi) tai asemasta perheessä (esikoinen, kuopus, toinen poika).[108] Puhuttelumuoto poikkeaa myös totutusta. Edellä mainittua henkilöä kutsutaan etunimellä (”Anh”) eikä sukunimellä (”Nguyễn”). Henkilöstä keskusteltaessa häneen viitataan useimmiten koko nimeltä ”Nguyễn Văn Anh”.[109] Nguyễn on vietnamilaisten yleisin sukunimi.

Kirjallisuus

Lukeminen on Vietnamissa suosittua. Lukutaitoprosentti on suhteellisen korkea, ja maassa ilmestyy vuosittain yli 18 000 kirjaa. Vietnamin vanhin kirjallisuus on kiinalaisten hallitusaikana luotua runoutta, joka kirjattiin chữ Hán -kirjoitusjärjestelmällä. Sillä julkaistiin myös teoksia maantiedosta ja historiasta. Chữ Nôm -kirjoitustapa kukoisti Lê-kuninkaiden kaudella. Ranskalaisten valtakaudella käyttöön otettu quốc ngữ -kirjoitus merkitsi myös vapautumista klassisen kiinalaisen runouden muodoista. Ranskalaisten kirjailijoiden (kuten Balzac ja Hugo) teoksia käännettiin vietnamiksi, ja ne lisäsivät kiinnostusta moderniin kirjallisuuteen 1900-luvun alussa.[110] Kommunistivallan aikana sosialistinen realismi omaksuttiin ainoaksi sallituksi tyyliksi. Sen määrittelevä manifesti julkaistiin vietnamilaisissa lehdissä vuonna 1934. Sosialistisen realismin toivat Neuvostoliitosta poliittiset idealistit, jotka halusivat muuttaa kirjallisuuden poliittiseksi aseeksi. Sotien aikana sosialistinen realismi sai nationalistisia sävyjä. Vaikka se oli tuotu Ranskasta ja Neuvostoliitosta, se muuttui vuosien varrella maolaiseksi dogmatismiksi.[32] Đổi mới -uudistusten jälkeen vietnamilainen kirjallisuus on toisaalta nauttinut uusista vapauksista, mutta toisaalta joutunut kaupallisten paineiden kohteeksi. Tekijänoikeus- ja kustannussopimusasioiden ohjeistus on huonosti kehittynyttä, ja sekä kotimaisia että ulkomaisia kirjoja painetaan ilman, että kirjoittaja saisi niistä tuloja.[110]

Musiikki

Vietnamilaisen kansanmusiikin muotoja ovat ca trù, quan họ, hát chầu văn ja hát xẩm. Ca trù sai alkunsa 1400-luvun hovimusiikista. Siinä naislaulajaa säestävät pitkäkaulainen luuttu, bambusta tehty lyömäsoitin ja rumpu. Quan họ on vuorolaulua tyttöryhmän ja poikaryhmän välillä. Hát chầu văn on uskonnollispohjainen transsilaulun ja tanssin yhdistelmä. Hát xẩm eli sokean laulajan laulu periytyy 1200-luvulta. Sen soittimiin kuuluvat kaksikielinen viulu, bambukastanjetit ja rummut.[111]

Talousuudistusten myötä myös popmusiikki sallitaan, ja Vietnamissa on monia moderneja artisteja. Koska CD-levyjen kopiointi on yleistä, muusikot saavat tulonsa konserteista ja televisioesiintymisistä.[112]

Teatteri ja elokuva

Vesinukketeatteriesitys

Kiinalainen kulttuuri on vaikuttanut Pohjois-Vietnamin musiikkiin ja oopperan muotoihin. Etelä-Vietnamissa on 1900-luvulla tehty länsimaisia musikaaleja muistuttavia musiikkinäytelmiä. Vesinukketeatterin perinne oli hiipumassa, mutta elpyi uudelleen.[113] Nukketeatterilla on näissä osissa Aasiaa laajat perinteet niin hovissa (etenkin vuosina 1000–1400) kuin kansantaiteenakin, mutta vesinukketeatteri on pohjoisvietnamilainen erikoisuus. Siinä näyttelijät piileksivät bambuverhon takana vyötäisiään myöten vedessä, ja yleisö näkee veden päällä liikkuvat nuket mutta ei pinnan alla liikkuvia keppejä ja nyörejä.[114]

Vietnamissa on tehty elokuvia 1920-luvulta asti. Ranskalaiset siirtomaaisännät esittivät maassa tuontielokuvia ja kuvasivat lähinnä dokumentteja ja uutispätkiä. Ensimmäisen maailmansodan jälkeen tehtiin myös joitakin mykkäelokuvia. Ensimmäinen vietnamilaisten oma elokuvayhtiö perustettiin 1920-luvulla. Vietnamin demokraattisen tasavallan propagandaministeriöön perustettiin elokuvaosasto jo vuonna 1945, ja kuvaajia lähetettiin tallentamaan sotatapahtumia.[115]

Maan ollessa kahtiajakautuneena 1945–1975 elokuvakulttuuri kehittyi eri suuntiin. Pohjois-Vietnamiin perustettiin Hanoin elokuva-akatemia, ja vietnamilaisia elokuvia palkittiin esimerkiksi Moskovan filmijuhlilla. Myös Vietnamin sodasta tehtyjä dokumenttielokuvia palkittiin ulkomailla.[116] Etelä-Vietnamiin perustettiin useita yksityisiä studioita, ja kansainvälisiä vaikutteita saatiin toisaalta Hongkongin toimintaelokuvista, toisaalta Hollywoodista. Joseph L. Mankiewiczin elokuva Hiljainen amerikkalainen kuvattiin Saigonissa vuonna 1957.[117]

Vietnamin yhdistymisen jälkeen vallankumouksellinen Giải Phóng -dokumenttistudio asettui Hồ Chí Minhin kaupunkiin eli entiseen Saigoniin, ja siitä tuli kaupungin tärkein studio. Pohjoisen rinnakkaisstudionsa tavoin sen tehtävänä oli kuvata sosialistista realismia. Vuonna 1980 elokuva-akatemia yhdistyi teatterikorkeakouluun, ja niiden muodostama Hanoin teatteri- ja elokuvakorkeakoulu on maan johtava oppilaitos molemmissa taiteenlajeissa.[118] Siirtyminen markkinatalouteen on luonut Vietnamin elokuvateollisuudelle uusia haasteita vuodesta 1986 alkaen. Samaan aikaan television ja videomarkkinoiden yleistyminen söivät yleisöä elokuvilta. Vuodesta 2000 alkaen yhä useammat ohjaajat ovat siirtyneet tekemään ainakin osittain tuotantoa televisiolevitykseen. Kansallisen televisiokanavan on esitettävä vähintään puolet ohjelma-ajastaan kotimaista materiaalia.[119]

2000-luvulla vietnamilaiset kamppailulajielokuvat ovat saavuttaneet kaupallista menestystä myös ulkomailla.[120]

Urheilu

Vietnam ei ole menestynyt urheilun kansainvälisissä kilpailuissa yhtä hyvin kuin muut alueen valtiot. Viime vuosinamilloin? maan kansalliset ennätykset uinnissa ja yleisurheilussa ovat kuitenkin parantuneet jatkuvasti, ja aiemmin tuntemattomien lajien kuten tenniksen ja golfin harrastus on virinnyt. Jalkapallo kerää suurimmat katsojajoukot. Eniten menestystä on tullut shakissa, ammunnassa ja itämaisissa kamppailulajeissa kuten wushussa, taekwondossa, judossa ja karatessa.[121]

Perinteisesti rannikoilla on kilpailtu melonnassa, uinnissa ja sukeltamisessa, vuoristoalueilla taas ratsastuksessa ja jousiammunnassa. Taistelulajien perinne on satojen vuosien ikäinen.[121] Vietnamin omia taistelulajeja ovat Vovinam eli Việt Võ Đạo, Võ Bình Định ja Quán Khí Đạo.[122]

Vuosina 1956–1972 Vietnamin nimellä kesäolympialaisissa kilpaili Etelä-Vietnam. Nyky-Vietnam on ollut mukana vuodesta 1980. Talviolympialaisiin Vietnam ei ole osallistunut.[123] Olympialaisissa Vietnam on saavuttanut yhden kultamitalin. Maan ainoa kultamitalisti on Hoàng Xuân Vinh, joka voitti vuoden 2016 olympialaisissa 10 metrin ilmapistooliammunnan.[124]

Vietnamin jalkapallomaajoukkue ei ole koskaan esiintynyt jalkapallon MM-kisoissa. Vuoden 2007 Aasian-mestaruuskisoissa, joissa maa toimi yhtenä kisojen isäntämaana, se hävisi neljännesvälierissä Irakille.[125] Asian Indoor Games -tapahtumassa vuonna 2009 Vietnam sijoittui toiseksi 43 osallistujamaan joukossa. Saman vuoden Kaakkois-Aasian kisoissa Vietnam sijoittui toiseksi 11 joukkueesta.[101]

Lähteet

Viitteet

  1. ↑ a b Completed results of the 2019 Viet Nam population and housing census, s. 9.
  2. ↑ a b c Statistical Yearbook of Viet Nam 2019, s. 93.
  3. ↑ a b Vietnam IMF. Viitattu 5.8.2020. (englanniksi)
  4. ↑ Human Development Report 2020. UNDP.org (englanniksi)
  5. ↑ a b c d e f g The economic context of Vietnam Nordea Trade. Arkistoitu 19.2.2021. Viitattu 27.3.2021. (englanniksi)
  6. ↑ a b c d David J. Lynch: Vietnam living its own Asian success story USA Today. 4. joulukuuta 2007. Viitattu 21.11.2009. (englanniksi)
  7. ↑ a b Vietnam's prospects - Asia's other miracle 24.4.2008. The Economist. Viitattu 2009. (englanniksi)
  8. ↑ a b Vietnamista WTO:n jäsen Yle Uutiset. Viitattu 31.3.2020.
  9. ↑ a b Martin, Penny & Olds, Margaret (toim.): Geographica - suuri maailmankartasto: maanosat, maat, kansat, s. 154. Könemann, 2003. ISBN 3-8290-2481-9
  10. ↑ a b Country Guide Vietnam BBC Weather. Viitattu 15.1.2010. (englanniksi)
  11. ↑ Minority Rights Group International: World Directory of Minorities and Indigenous Peoples - Vietnam : Highland minorities 2008. UNHCR. Viitattu 23.2.2010. (englanniksi)
  12. ↑ Seah & Nair, s. 12
  13. ↑ Seah & Nair, s. 9
  14. ↑ Discovery Channel: Vietnam, s. 61. Langenscheidt Publishing Group, 2003. ISBN 9789812349842 Google-kirjat (viitattu 14.3.2010). (englanniksi)
  15. ↑ Marshall Cavendish Corporation: World and Its Peoples: Cambodia, Laos, and Vietnam, s. 730. Marshall Cavendish, 2007. ISBN 9780761476399 Google-kirjat (viitattu 1.2.2010). (englanniksi)
  16. ↑ a b c d e f g Kiljunen, Valtiot ja liput, 2004, s. 429-431
  17. ↑ Nam Tran Doc: The geology of Vietnam : A brief summary and problems Shizuoka University.
  18. ↑ Pham Van Long et al.: Gemstones in Vietnam 2004. The Australian Gemmologist.
  19. ↑ Average Conditions HanoiBBC
  20. ↑ Average Conditions Ho Chi Minh CityBBC
  21. ↑ a b c Flora and Fauna Haivenu UK.
  22. ↑ a b c Vietnamin ja Suomen kehitysyhteistyö 2004. Ulkoasiainministeriö. Arkistoitu 13.2.2009. Viitattu 4.2.2008.
  23. ↑ a b Flora and fauna Embassy of Vietnam in USA. Arkistoitu 7.9.2011. Viitattu 21.1.2010. (englanniksi)
  24. ↑ Tran, Rachel: 8 Best Vietnam’s National Parks for Wildlife Discovery 2.6.2020. Vietnam Discovery Travel. Viitattu 22.2.2021. (englanniksi)
  25. ↑ Southern Annamites montane rain forests 2008. Encyclopedia of Earth / World Wildlife Fund (Content Partner). Viitattu 22.2.2010.
  26. ↑ Barwise & White 2006, s. 35-37
  27. ↑ a b c d e f g h i j k l m Background Note: Vietnam (Previous Editions) 2008. US Department of State. Viitattu 31.12.2014. (englanniksi)
  28. ↑ Cima R.J.: Phan Boi Chau and the Rise of Nationalism 1987. U.S. Library of Congress. Viitattu 20.2.2010. (englanniksi)
  29. ↑ Sanderson Beck: Southeast Asia 1941-1945 san.beck.org.
  30. ↑ a b c d e Timeline: Vietnam BBC News. Viitattu 6.8.2008.
  31. ↑ a b c Vietnam Tiscali Hutchinson Encyclopedia. Arkistoitu 14.2.2009. Viitattu 28.2.2010. (englanniksi)
  32. ↑ a b Tuan Ngoc Nguyen: Socialist Realism in Vietnamese Literature (An Analysis of the Relationship between Literature and Politics) 2004. Victoria University. Arkistoitu 20.2.2011. Viitattu 20.2.2010. (englanniksi)
  33. ↑ Biographies Seasite. Arkistoitu 3.4.2009. Viitattu 7.2.2010.
  34. ↑ a b c Vietnam country profile BBC News. 1.7.2019. Viitattu 31.3.2020. (englanti)
  35. ↑ a b Country Profile: Vietnam 12/2005. US Library of Congress – Federal Research Division, Country Studies. (englanniksi)
  36. ↑ a b c d e Jamieson ym: Vietnam: Goverment And Society Encyclopedia Britannica. Viitattu 27.2.2021. (englanniksi)
  37. ↑ BTI 2020 Country Report — Vietnam, s. 9.
  38. ↑ Election results IPU. Viitattu 27.2.2021. (englanniksi)
  39. ↑ a b c Foreign Relations (Background Note: Vietnam) 10/2009. US Department of State. Viitattu 22.2.2010. (englanniksi)
  40. ↑ Overview of Foreign Affairs Embassy of Vietnam in USA. Arkistoitu 6.10.2009. Viitattu 21.2.2010. (englanniksi)
  41. ↑ Vietnam The World Factbook. 3.3.2021. CIA. Viitattu 8.3.2021. (englanniksi)
  42. ↑ Ground Forces Ministry of National Defence. Viitattu 27.2.2021. (englanniksi)
  43. ↑ Vietnamese Defense Industry Outlook 2019-2024 - Counter-amphibious Operations are a Major Focus of the Vietnam People's Navy (VPN) GlobeNewswire. Viitattu 27.2.2021. (englanniksi)
  44. ↑ Statistical Yearbook of Viet Nam 2019, s. 100–101.
  45. ↑ Statistical Yearbook of Viet Nam 2019, s. 47.
  46. ↑ a b BTI 2020 Country Report – Vietnam, s. 10–11.
  47. ↑ a b Vietnam Human Rights Watch. Viitattu 6.3.2021. (englanniksi)
  48. ↑ a b c d e f g h Jamieson ym: Vietnam: Economy Encyclopedia Britannica. Viitattu 27.3.2021. (englanniksi)
  49. ↑ BTI 2020 Country Report – Vietnam, s. 18.
  50. ↑ Business Anti-Corruption Vietnam 2010. Factory Vietnam. (englanniksi) [vanhentunut linkki]
  51. ↑ Overview The World Bank Group. Viitattu 27.3.2021. (englanniksi)
  52. ↑ a b c Lehtola V: Vietnamin maaraportti Finpro. Viitattu 21.4.2010. [vanhentunut linkki]
  53. ↑ Vietnam 2/2017. U.S. Energy Information Administration. Viitattu 27.3.2021. (englanniksi)
  54. ↑ BTI 2020 Country Report – Vietnam, s. 19.
  55. ↑ Universal Currency Converter Luettu 10.2.2010
  56. ↑ a b c d Foreign trade figures of Vietnam Export Entreprises S.A. Arkistoitu 20.1.2022. Viitattu 28.3.2021. (englanniksi)
  57. ↑ BTI 2020 Country Report – Vietnam, s. 20.
  58. ↑ Statistical Yearbook of Vietnam 2019, s. 618.
  59. ↑ Statistical Yearbook of Vietnam 2019, s. 626–627.
  60. ↑ Vietnam - the third biggest exporter of rice - buys from India for the first time in decades The Economic Times. 4.1.2021. Viitattu 28.3.2021. (englanniksi)
  61. ↑ Foreign direct investment (FDI) in Vietnam Export Entreprises S.A. Viitattu 28.3.2021. (englanniksi)[vanhentunut linkki]
  62. ↑ a b c Country Profile: Vietnam (PDF) (sivut 8-11) joulukuu 2005. Library of Congress. Viitattu 21.11.2009. (englanniksi)
  63. ↑ Vietnam Trades Up 2006. Time Magazine. Arkistoitu 31.8.2009. Viitattu 28.2.2010. (englanniksi)
  64. ↑ BTI 2020 Country Report – Vietnam, s. 5.
  65. ↑ Jennings, Ralph: Vietnam Plans to Become Solid Middle-Class Nation by 2025 23.10.2020. Voice of America. Viitattu 27.3.2021. (englanniksi)
  66. ↑ a b c d Jamieson ym: Vietnam: Transportation and telecommunications Encyclopedia Britannica. Viitattu 7.3.2021. (englanniksi)
  67. ↑ a b Getting Around Lonely Planet. Viitattu 7.3.2021. (englanniksi)
  68. ↑ a b Dodd, Lewis ja Emmons 2006, s. 50–57
  69. ↑ A traveller's guide to Vietnam's airports Vietnam Tourism. Viitattu 7.3.2021. (englanniksi)
  70. ↑ Jamieson ym: Vietnam: Demographic trends Encyclopedia Britannica. Viitattu 7.3.2021. (englanniksi)
  71. ↑ a b Jamieson ym: Vietnam: Demographic trends Encyclopedia Britannica. Viitattu 7.3.2021. (englanniksi)
  72. ↑ a b Completed results of the 2019 Viet Nam population and housing census, s. 43.
  73. ↑ a b c Vietnam 3/2018. MRG. Viitattu 7.3.2021. (englanniksi)
  74. ↑ Dodd, Lewis, Emmons 2006, s. 570
  75. ↑ Barwise & White 2006, s. 13
  76. ↑ a b Jamieson ym: Vietnam: Languages Encyclopedia Britannica. Viitattu 7.3.2021. (englanniksi)
  77. ↑ a b c Completed results of the 2019 Viet Nam population and housing census, s. 21.
  78. ↑ Vietnamese Culture Cultural Atlas. IES. Viitattu 7.3.2021. (englanniksi)
  79. ↑ Jamieson ym: Vietnam: Religion Encyclopedia Britannica. Viitattu 7.3.2021. (englanniksi)
  80. ↑ World Watch List 2021 Open Doors. Viitattu 12.11.2021. (englanniksi)
  81. ↑ Where in the world is the worst place to be a Christian? The Guardian. 27.7.2015. Viitattu 14.11.2021. (englanniksi)
  82. ↑ a b Ministry of Health Viet Nam, Partnership for Maternal, Newborn & Child Health, WHO, World Bank and Alliance for Health Policy and Systems Research: Success Factors for Women’s and Children’s Health (PDF) 2015. Geneva: World Health Organization. Viitattu 28.3.2021. (englanniksi)
  83. ↑ Statistical Yearbook of Vietnam 2019, s. 124.
  84. ↑ Statistical Yearbook of Vietnam 2019, s. 93
  85. ↑ Viet Nam UNAIDS. Viitattu 28.3.2021. (englanniksi)
  86. ↑ Health & insurance Lonely Planet. Viitattu 28.3.2021. (englanniksi)
  87. ↑ Statistical Yearbook of Vietnam 2015, s. 126.
  88. ↑ Statistical Yearbook of Vietnam 2019, s. 780.
  89. ↑ Temple of Literature (Van Mieu-Quoc Tu Giam) 2008. Vietnam Beauty. Viitattu 22.2.2010.
  90. ↑ History Dai Hoc Quoc Gia Ha Noi - Vietnam National University. Arkistoitu 24.11.2010. Viitattu 16.3.2010. (englanniksi)
  91. ↑ About us Vietnam National University Ho Chi Minh City. Viitattu 31.12.2019. (englanniksi)
  92. ↑ Viet Nam National University Ho Chi Minh City (VNU-HCM) QS Global World Ranking, topuniversities.com. QS Quacquarelli Symonds Limited. Viitattu 31.12.2019. (englanniksi)
  93. ↑ Facts & Figures Ton Duc Thangin yliopisto, tdtu.edu.vn. Viitattu 31.12.2019. (englanniksi)
  94. ↑ Arkistoitu kopio shanghairanking.com. Arkistoitu 12.12.2019. Viitattu 31.12.2019. (englanniksi)
  95. ↑ Ton Duc Thang University THE World University Rankings, timeshighereducation.com. Viitattu 31.12.2019. (englanniksi)
  96. ↑ Voices Of Vietnam RootsWorld. Viitattu 20.2.2010. (englanniksi)
  97. ↑ Eight Vietnamese Writers Selected for Human Rights Awards 1998. Human Rights Watch. Arkistoitu 5.6.2009. Viitattu 20.2.2010. (englanniksi)
  98. ↑ Mass culture 2008. Ministry of Culture, Sports and Tourism (MCST) of Việt Nam. Viitattu 16.2.2010. (englanniksi)
  99. ↑ Vietnam 2009: Freedom of Expression and Information 2009. Human Rights Watch. Viitattu 28.2.2010. (englanniksi)
  100. ↑ Country profile: Vietnam BBC News.
  101. ↑ a b 2009 Socio-economical Statistical Data General Statistics Office. Viitattu 19.2.2010. (englanniksi)
  102. ↑ Ao Dai, the Vietnamese long dress 2008. Vietnam Beauty. Viitattu 16.2.2010. (englanniksi)
  103. ↑ Taking home a" non la" - that is, to take a piece of Vietnam 2008. Vietnam Beauty. Viitattu 16.2.2010. (englanniksi)
  104. ↑ Kehitysyhteistyön palvelukeskus (Arkistoitu – Internet Archive) 2004
  105. ↑ Ruokakulttuuri (Arkistoitu – Internet Archive) Vietnam-seura
  106. ↑ Culinary Matters in Vietnam Vietnam Culture. Viitattu 20.2.2010. (englanniksi)
  107. ↑ Dodd, Lewis, Emmons 2006, s. 419
  108. ↑ Vietnamese names Asia Recipe
  109. ↑ Addressing Vietnamese Vietnam Culture.
  110. ↑ a b Literature 2008. Ministry of Culture, Sports and Tourism (MCST) of Việt Nam. Viitattu 17.2.2010. (englanniksi)
  111. ↑ Vietnamese Traditional Music Vietnamese Culture. Viitattu 16.2.2010. (englanniksi)
  112. ↑ Popular Music in Vietnam Vietnam Passage. Viitattu 16.2.2010. (englanniksi)
  113. ↑ Kulttuuri Vietnam-seura ry.. Arkistoitu 9.10.2009. Viitattu 20.2.2010.
  114. ↑ Puppetry 2006. Ministry of Culture, Sports and Tourism (MCST) of Việt Nam. Viitattu 16.2.2010. (englanniksi)
  115. ↑ Early filmmaking 2004. Ministry of Culture, Sports and Tourism (MCST) of Việt Nam. Viitattu 16.2.2010. (englanniksi)
  116. ↑ Filmmaking in the north 1945-1975 2004. Ministry of Culture, Sports and Tourism (MCST) of Việt Nam. Viitattu 16.2.2010. (englanniksi)
  117. ↑ Filmmaking in the south 1945-1975 2004. Ministry of Culture, Sports and Tourism (MCST) of Việt Nam. Viitattu 16.2.2010. (englanniksi)
  118. ↑ Filmmaking after Reunification 2004. Ministry of Culture, Sports and Tourism (MCST) of Việt Nam. Viitattu 16.2.2010. (englanniksi)
  119. ↑ Contemporary Vietnamese filmmaking 2004. Ministry of Culture, Sports and Tourism (MCST) of Việt Nam. Viitattu 16.2.2010. (englanniksi)
  120. ↑ Pollard M: Dustin Nguyen’s ‘Legend is Alive’ in Vietnam 15.1.2009. Kung Fu Cinema. Arkistoitu 21.2.2010. Viitattu 16.2.2010. (englanniksi)
  121. ↑ a b Learn about Vietnam : Culture : Sports Embassy of Vietnam. Arkistoitu 18.2.2010. Viitattu 24.2.2010. (englanniksi)
  122. ↑ Martial-Arts in Brief (Arkistoitu – Internet Archive) Viitattu 20.2.2010
  123. ↑ Huang Haimin & Bui Minh Long: Interview: Vietnam well prepares for Beijing Olympic, aiming high news.xinhuanet.com. 14.7.2008. Xinhua News Agency. Viitattu 29.1.2010. (englanniksi)
  124. ↑ Länkinen, Tiina: Vietnamin historian ensimmäinen olympiavoittaja ei joutuisi enää koskaan tekemään töitä Yle Uutiset. 7.8.2016. Viitattu 13.2.2021.
  125. ↑ Previous competitions: 2007 Schedule and Results Asian Football Cup. Arkistoitu 22.7.2009. Viitattu 20.2.2010. (englanniksi)

Aiheesta muualla

Wikimedia Commonsissa on kuvia tai muita tiedostoja aiheesta Vietnam.
Wikimatkoissa on matkaopas aiheesta Vietnam

 

Noudettu kohteesta ”https://fi.wikipedia.org/w/index.php?title=Vietnam&oldid=21839242”