Ero sivun ”Superoksidi” versioiden välillä
| [katsottu versio] | [katsottu versio] |
p kh |
|||
| Rivi 1: | Rivi 1: | ||
[[Kuva:Superoxide.svg|thumb|250px|Superoksidianionin Lewis-rakenne. Happiatomien valenssielektronit ovat kuvassa merkitty mustalla, ja ylimääräinen elektroni merkitty punaisella]] |
[[Kuva:Superoxide.svg|thumb|250px|Superoksidianionin Lewis-rakenne. Happiatomien valenssielektronit ovat kuvassa merkitty mustalla, ja ylimääräinen elektroni merkitty punaisella]] |
||
'''Superoksidi''' on [[anioni]], jonka kaava on O<sub>2</sub><sup> |
'''Superoksidi''' on [[anioni]], jonka kaava on O<sub>2</sub><sup>−</sup> usein myös O<sub>2</sub><sup>'''·'''−</sup>. Superoksidi-ionissa on pariton määrä elektroneja eli se on [[radikaali (kemia)|radikaali]] ja erittäin helposti reagoiva. Metallikationin ja superoksidianionin muodostamaa [[ioniyhdiste]]ttä kutsutaan myös superoksidiksi. |
||
==Ominaisuudet== |
==Ominaisuudet== |
||
Superoksidi-ionissa happiatomien [[hapetusluku]] on |
Superoksidi-ionissa happiatomien [[hapetusluku]] on −½ ja niiden välinen etäisyys on 1,33 [[ångström]]iä. Happimolekyylissä vastaava etäisyys on 1,21 Å ja [[peroksidi]]-ionissa 1,49 Å.<ref name ="inorganic">{{Kirjaviite | Tekijä =Egon Wiberg, Nils Wiberg, Arnold Frederick Holleman | Nimeke =Inorganic chemistry | Vuosi =2001 | Sivu =475 |Julkaisija =Academic Press | Tunniste =ISBN 978-0-12-352651-9 | www =http://books.google.fi/books?id=Mtth5g59dEIC&pg=PA595&dq=Superoxide+%2B+Inorganic+Chemistry+%2B+Holleman&hl=fi&ei=-01mTM_zOcOROMyIxeQP&sa=X&oi=book_result&ct=result&resnum=1&ved=0CCcQ6AEwAA#v=onepage&q=superoxide&f=false | www-teksti =Kirja Googlen teoshaussa | Viitattu = 14.7.2010 | Kieli ={{en}}}}</ref> |
||
Superoksidi-ioni ja metallisuperoksidit ovat väriltään keltaisia tai oransseja. Ioni tekee yhdisteistä myös [[paramagnetismi|paramagneettisia]]. Ioni on myös vahva [[hapetin]].<ref name ="concepts">{{Kirjaviite | Tekijä =P. S. Raghavan | Nimeke =Concepts And Problems In Inorganic Chemistry | Vuosi =1998 | Sivu =73 |Julkaisija =Discovery Publishing House | Tunniste =ISBN 978-8171414185 | www =http://books.google.fi/books?id=pBiS0jc-kWIC&pg=PA73&dq=alkalimetal+Superoxide&hl=fi&ei=N1RmTMSyEMvj4gbRx6SZBA&sa=X&oi=book_result&ct=result&resnum=10&ved=0CGIQ6AEwCQ#v=onepage&q&f=false | www-teksti =Kirja Googlen teoshaussa | Viitattu = 14.7.2010 | Kieli ={{en}}}}</ref> |
Superoksidi-ioni ja metallisuperoksidit ovat väriltään keltaisia tai oransseja. Ioni tekee yhdisteistä myös [[paramagnetismi|paramagneettisia]]. Ioni on myös vahva [[hapetin]].<ref name ="concepts">{{Kirjaviite | Tekijä =P. S. Raghavan | Nimeke =Concepts And Problems In Inorganic Chemistry | Vuosi =1998 | Sivu =73 |Julkaisija =Discovery Publishing House | Tunniste =ISBN 978-8171414185 | www =http://books.google.fi/books?id=pBiS0jc-kWIC&pg=PA73&dq=alkalimetal+Superoxide&hl=fi&ei=N1RmTMSyEMvj4gbRx6SZBA&sa=X&oi=book_result&ct=result&resnum=10&ved=0CGIQ6AEwCQ#v=onepage&q&f=false | www-teksti =Kirja Googlen teoshaussa | Viitattu = 14.7.2010 | Kieli ={{en}}}}</ref> |
||
| Rivi 11: | Rivi 11: | ||
Kuivina superoksidit ovat melko stabiileja, mutta vedessä ne hajoavat [[disproportioituminen|disproportioituen]] hyvin nopeasti.<ref name="inorganic" /> |
Kuivina superoksidit ovat melko stabiileja, mutta vedessä ne hajoavat [[disproportioituminen|disproportioituen]] hyvin nopeasti.<ref name="inorganic" /> |
||
2 O<sub>2</sub><sup> |
2 O<sub>2</sub><sup>−</sup> + 2 H<sub>2</sub>O → O<sub>2</sub> + H<sub>2</sub>O<sub>2</sub> + 2 OH<sup>−</sup> |
||
Superoksidit hajoavat myös kuumennettaessa.<ref name="inorganic" /> |
Superoksidit hajoavat myös kuumennettaessa.<ref name="inorganic" /> |
||
2 O<sub>2</sub><sup> |
2 O<sub>2</sub><sup>−</sup> → O<sub>2</sub><sup>2−</sup> + O<sub>2</sub> |
||
==Biologinen rooli== |
==Biologinen rooli== |
||
Nykyinen versio 11. tammikuuta 2015 kello 01.18
Superoksidi on anioni, jonka kaava on O2− usein myös O2·−. Superoksidi-ionissa on pariton määrä elektroneja eli se on radikaali ja erittäin helposti reagoiva. Metallikationin ja superoksidianionin muodostamaa ioniyhdistettä kutsutaan myös superoksidiksi.
Ominaisuudet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Superoksidi-ionissa happiatomien hapetusluku on −½ ja niiden välinen etäisyys on 1,33 ångströmiä. Happimolekyylissä vastaava etäisyys on 1,21 Å ja peroksidi-ionissa 1,49 Å.[1]
Superoksidi-ioni ja metallisuperoksidit ovat väriltään keltaisia tai oransseja. Ioni tekee yhdisteistä myös paramagneettisia. Ioni on myös vahva hapetin.[2]
Alkalimetalleista kaliumista, cesiumista ja rubidiumista muodostuu niiden superoksideita hapen ja metallin välisellä reaktiolla. Natriumperoksidi muuntuu hapen vaikutuksesta natriumsuperoksidiksi korotetussa lämpötilassa ja paineessa.[2][3]
Kuivina superoksidit ovat melko stabiileja, mutta vedessä ne hajoavat disproportioituen hyvin nopeasti.[1]
2 O2− + 2 H2O → O2 + H2O2 + 2 OH−
Superoksidit hajoavat myös kuumennettaessa.[1]
2 O2− → O22− + O2
Biologinen rooli
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Elimistössä superoksidi-ioneita muodostuu muun muassa mitokondriossa, jos elektroninsiirtoketjun tuloksena tapahtuva hapen pelkistyminen ei tapahdu täydellisesti. Sitä muodostuu myös NMDA-reseptorien ylistimulaatiossa sekä hieman myös lipidisynteesin yhteydessä.[4]
Superoksidi-ioni voi vahingoittaa solukalvoja sekä muodostaa neurotoksisia hydroperoksyyliradikaaleja tai peroksinitriittejä, jotka ovat myrkyllisiä.[4]
Superoksididismutaasientsyymi eli SOD muuntaa superoksidi-ionin vetyperoksidiksi ja hapeksi ja estää näin solujen ikääntymistä ja syöpäkasvaimien syntyä. Entsyymin aktiiviseen kohtaan on sitoutunut metalli-ioneita, joita voivat olla esimerkiksi mangaani ja rauta tai kupari ja sinkki. CuZnSOD-entsyymiä on kaikilla aitotumaisilla eliöillä ja myös joillakin bakteereilla. Nisäkkäillä entsyymi on aktiivinen erityisesti aivoissa, maksassa ja verisoluissa.[5]
Katso myös
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- Natriumsuperoksidi (NaO2)
- Kaliumsuperoksidi (KO2)
Lähteet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- ↑ a b c Egon Wiberg, Nils Wiberg, Arnold Frederick Holleman: Inorganic chemistry, s. 475. Academic Press, 2001. ISBN 978-0-12-352651-9. Kirja Googlen teoshaussa (viitattu 14.7.2010). (englanniksi)
- ↑ a b P. S. Raghavan: Concepts And Problems In Inorganic Chemistry, s. 73. Discovery Publishing House, 1998. ISBN 978-8171414185. Kirja Googlen teoshaussa (viitattu 14.7.2010). (englanniksi)
- ↑ Wiberg, Wiberg & Holleman s. 502
- ↑ a b Moussa Youdin,Abel Lajtha,Peter Riederer: Handbook of Neurochemistry and Molecular Neurobiology, s. 82. Springer, 2007. ISBN 978-8171414185. Kirja Googlen teoshaussa (viitattu 14.07.2010). (englanniksi)
- ↑ Rosette M. Roat-Malone: Bioinorganic chemistry, s. 199. John Wiley and Sons, 2002. ISBN 978-0471159766. Kirja Googlen teoshaussa (viitattu 14.07.2010). (englanniksi)