Pronssi

Wikipediasta
Tämä on arkistoitu versio sivusta sellaisena, kuin se oli 31. elokuuta 2024 kello 22.48 käyttäjän Quutar (keskustelu | muokkaukset) muokkauksen jälkeen. Sivu saattaa erota merkittävästi tuoreimmasta versiosta.
(ero) ← Vanhempi versio | Nykyinen versio (ero) | Uudempi versio → (ero)
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Pronssikautisia pronssivaluja. Tarkoitettu ilmeisesti uudelleenvalettaviksi.

Pronssi eli vaski (vanha suomalainen nimi) on metalliseos eli lejeerinki, jonka pääkomponenttina on kupari. Tavallisimmin pronssilla tarkoitetaan kuparin ja tinan seosta, mutta nimitystä käytetään myös muista kuparin metalliseoksista, paitsi kuparin ja sinkin seoksesta, jota nimitetään messingiksi.

Kuparipohjaisilla metalliseoksilla on matalampi sulamispiste kuin raudalla, ja kuparin työstö ja metallurgia ovat helpompia hallita kuin rautametalleilla. Kuparin tiheys on noin 10 % suurempi kuin raudan. Korroosio ei vahingoita pronssia samalla tavoin kuin rautaa, varsinkaan meriolosuhteissa. Pronssi myös kestää väsymistä jonkin verran rautaa paremmin.

Marcus Aureliuksen pronssisen muotokuvan osa n. 170 jaa.

Pronssikaudella seos sisälsi kuparin ohella muita saatavissa olevia metalleja, yleensä tinaa ja sinkkiä, joskus myös lyijyä. Pronssia valmistettiin sulattamalla kuparia sinkkimalmin kanssa. Metallissa oli usein epäpuhtautena arseenia, joka paransi sen mekaanisia ominaisuuksia. [1]

Pronssi oli myös lujempaa kuin alkeellisimmat rautalaadut. Euroopassa siirryttiin kuitenkin rautakauteen merenkulun ja kaupan vaikeuduttua Välimerellä 1200–1100 eaa.

Kirkonkelloihin käytettävä pronssi sisältää 20 % tinaa. Suurin pronssista valettu kirkonkello, Tsar-Kolokol, joka painaa noin 200 tonnia ja on 6,14 m korkea, valettiin 1733–1735. Se on edelleen Moskovan Kremlissä, tosin hajonneena.

Pronssin käyttö nykyään

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Nykyisin valmistetaan hyvin monenlaisia erikoispronssilaatuja seostamalla mukaan pieniä määriä muun muassa piitä, mangaania, alumiinia tai telluuria. Seoskomponentit ja seossuhde vaikuttavat pronssin lujuuteen, korroosionkestävyyteen ja ulkonäköön. Esimerkiksi piipronssia käytetään hitsattaviin metalliliitoksiin, heloihin, pultteihin, nupeihin, sinkilöihin, pieniin renkaisiin sekä enenevästi taidevaluun. Piipronssi on hyvin korroosionkestävää. Pronssia käytetään myös symbaalien, eli peltien tai lautasten, jotka ovat osana rumpuja, valmistamiseen. Ne tehdään joko b8-pronssista (seoksesta 8 prosenttia on tinaa) tai b20-pronssista (20 % tinaa). Seokseen voidaan lisätä myös muita metalleja, kuten alumiinia tai hopeaa. Suurissa kilpailuissa kolmanneksi tulleelle kilpailijalle annetaan pronssimitali.

Aiheesta muualla

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]