Tämä on lupaava artikkeli.

Peru

Wikipediasta
Tämä on arkistoitu versio sivusta sellaisena, kuin se oli 6. joulukuuta 2022 kello 22.59 käyttäjän Tappinen (keskustelu | muokkaukset) muokkauksen jälkeen. Sivu saattaa erota merkittävästi tuoreimmasta versiosta.
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Katsottu versio tästä sivusta, joka hyväksyttiin 6. joulukuuta 2022, perustui tähän versioon.

Perun tasavalta
República del Perú
Perun lippu Perun vaakuna
lippu vaakuna

Valtiomuoto tasavalta
Presidentti Pedro Castillo
Pääministeri Betssy Chávez
Pääkaupunki Lima
Muita kaupunkeja Arequipa, Trujillo, Cusco, Piura, Chiclayo
Pinta-ala
– yhteensä 1 285 216 km² [1] (sijalla 20)
– josta sisävesiä 0,4 %
Väkiluku (2022) 32 275 736[1] (sijalla 42)
– väestötiheys 24,3 as. / km²
– väestönkasvu 0,51 % (2022)
Viralliset kielet espanja1
Valuutta Perun sol (PEN)
BKT (2020)
– yhteensä 371 mrd. USD[1]  (sijalla 44)
– per asukas 11 300 USD
HDI (2019) 0,777 [2] (sijalla 79)
Elinkeinorakenne (BKT:sta)
– maatalous 7,0 %
– teollisuus 30,6 %
– palvelut 54,4 %
Aikavyöhyke UTC-5
– kesäaika ei käytössä
Itsenäisyys
 – Espanjasta
28. heinäkuuta 1821
Lyhenne PE
– ajoneuvot: PE
– lentokoneet: OB
Kansainvälinen
suuntanumero		 +51
Tunnuslause Firme y feliz por la unión
Kansallislaulu ”Somos libres, seámoslo siempre”

1 ketšualla ja aimaralla alueellisesti virallinen asema

Perun tasavalta (esp. República del Perú) eli Peru on valtio Etelä-Amerikassa. Sen rajanaapurit ovat Ecuador ja Kolumbia pohjoisessa, Brasilia idässä, Bolivia kaakossa ja Chile etelässä. Maan länsipuolella on Tyynimeri. Vaikka Peru sijaitsee lähellä päiväntasaajaa, kylmä Humboldtin merivirta ja korkeat Andit pitävät sen ilmaston viileämpänä kuin muualla tropiikissa.

Muinaisen mahtavan Inkavaltion kukistumisen jälkeen Peru oli Espanjan siirtomaa 1531–1821, ja Perun varakuningaskunta oli Espanjan Etelä-Amerikan alueiden keskus. Itsenäistymisensä jälkeen Peru kävi useita sotia naapurivaltioidensa kanssa, ja niissä se menetti muun muassa kolme maakuntaa Chilelle. Perun politiikkaa hallitsivat 1900-luvulla oikeistodiktatuurit, sotilasvallankaappaukset ja vasemmistovalta. Maan turvallisuustilannetta heikensi vuosisadan lopulla kaksi sissiliikettä, ja Alberto Fujimorin autoritaarisella kaudella muun muassa puoluekenttä hajosi. 2000-luvulla Peru on kuitenkin onnistunut kehittämään talouttaan, joka on kasvanut voimakkaasti. Se on kuitenkin edelleen varsin riippuvainen kaivannaisvaroista.

Maantiede

Pinnanmuodot ja vesistöt

Perun topografinen kartta
Altiplano, Peru

Peru on latinalaisen Amerikan neljänneksi suurin valtio, ja sen pinta-ala on 1 285 216 neliökilometriä. Sen rajanaapurit ovat Ecuador, Kolumbia, Brasilia, Bolivia ja Chile. Peru voidaan jakaa kolmeen maantieteelliseen osaan, rannikkoon (costa), Andeihin (sierra) ja trooppiseen viidakkoon (selva).[3]

Rannikkotasanko on leveimmillään Chimbotesta pohjoiseen, missä se on tyypillisesti 30–50 kilometriä leveä. Sechuran aavikolla leveys on yli 140 kilometriä. Chimbotesta etelään tasanko on selvästi kapeampi ja Andien kukkulat ulottuvat Tyynenmeren rantaan saakka. Perun Andit ovat korkeimmillaan maan keskiosissa, jossa on Cordillera Blanca. Siellä on myös maan korkein vuori Huascarán (6 768 metriä). Andien huippujen väliin jää Perun eteläosassa Altiplanon ylätasanko. Andien itärinteet puolestaan laskeutuvat kohti Amazonin allasta.[4]

Andit jakaa Perun vesistöt. Tyyneenmereen laskevat joet ovat lyhyitä ja virtaavat jyrkillä rinteillä. Ne ovat myös kausittaisia, ja vain suurimpien jokien, kuten Santan, virtaama on ympärivuotista. Andeista itään virtaavat joet kuuluvat puolestaan Amazonin vesistöön. Amazonin lähdevedet ovat Perun Andeilla, ja sen sivujoista merkittävimpiä ovat Marañón, Huallaga ja Ucayali. Altiplanolla on myös sisäinen valuma-alue, jonka keskusjärvi on Titicaca, maailman korkeimmalla sijaitseva purjehduskelpoinen järvi.[4]

Maanjäristykset ovat Perussa yleisiä, koska maan rannikon lähellä kulkee Nazcan- ja Etelä-Amerikan laattojen välinen raja. Andeilla sijaitsee useita tulivuoria, joista aktiivisin on Ubinas.[5]

Ilmasto

Humboldtin merivirran ja Andien vuoriston vaikutuksesta Perussa ei ole sen leveysasteelle tyypillistä trooppista ilmastoa. Rannikkokaistaleella vallitsee viileä ja vähäsateinen ilmasto, jonka aiheuttaa rannikolla etelästä kulkeva kylmä Humboldtin merivirta. Lämpötilat pysyvät tasaisen alhaisina koko vuoden. Monin paikoin sateiden välissä voi mennä vuosia. Rannikon pohjoisosissa säätyyppi muuttuu 8–10 vuoden välein joulu- tai tammikuussa El Niñon takia[6] Andeilla vallitsee vuoristoilmasto, samanlainen kuin Bolivian puolella. Sadekausi on marraskuusta maaliskuuhun ja kuivan kauden aikana korkeimmissa osissa voi olla jopa pakkasta.[6] Andien itäpuolella ilmasto muistuttaa Bolivian ja Brasilian puoleisten osien ilmastoa. Lämpötila on päivisin 30 asteen tienoilla ympäri vuoden. Varsinainen sadekausi kestää lokakuusta huhtikuuhun, mutta kesäkuukausillekin osuu joitakin sadepäiviä.[6]

Luonto

Rannikkovyöhykkeen kasvillisuus on varsin pientä. Erityisen sumuisilla alueilla on niin sanottua lomas-kasvillisuutta. Rannikkovesien biomassa on valtava, ja meressä elää paljon nisäkkäitä ja kaloja. Rannikolla on myös runsaita lintuyhdyskuntia.[4]

Andien alueella yli 4 000 metrin korkeudessa on lähinnä Altiplanon ruohomaita, mutta sitä alempana on paljon viljelykasveja. Altiplanon ruohomailta ovat kotoisin laama, alpakka, vikunja ja guanako. Viljelyalueilla kasvaa perunaa, kvinoaa ja maissia, ja monin paikoin eukalyptukset ovat syrjäyttäneet paikalliset puut.[4]

Andien itäisillä rinteillä ja Amazonin altaassa kasvaa tuuhea trooppinen sademetsä, jonka nisäkäslajistoon kuuluvat muun muassa jaguaari, kapybara, amerikantapiiri ja useat apinalajit.[4]

Historia

Pääartikkeli: Perun historia

Alkuperäiskansat ennen eurooppalaisia

Nazcan kolibri
Chimú-kulttuurin rakennuttama Chan Chan.
Pääartikkeli: Keski-Andien intiaanikulttuurit

Perun intiaanikulttuureilla on tuhansien vuosien perinteet. Alueen asutus alkoi noin kymmenentuhatta vuotta sitten, kun metsästäjä-keräilijäkansoja saapui pohjoisesta.[7] Tuhansien vuosien aikana Perun alueelle kehittyi monia kulttuureita, joista monet olivat kuitenkin varsin lyhytikäisiä. Chinchorron kulttuuri muumioi kuolleitansa jo noin vuonna 6000 eaa. Ensimmäinen perulainen korkeakulttuuri oli Chavínin kulttuuri, joka yhdisti vuosien 1200–400 eaa. aikana Perun kansoja. Paracasin kulttuuri puolestaan hallitsi vuosina 700 eaa. – 200 jaa. etelärannikkoa.[8]

Moche-kulttuuri (200–1100) oli ensimmäisiä kaupunkikulttuureja, ja sen yhteiskunta oli jo hyvin järjestäytynyt ja se rakensi isoja rakennelmia. Nazca-kulttuuri kukoisti noin vuosina 300–800 rannikolla Limasta etelään. Se tunnetaan erityisesti suurista vain ilmasta nähtävistä Nazcan linjoista. Wari-kulttuuri oli puolestaan Perun ensimmäinen kaupunkiyhteiskunta, joka laajensi alueitaan sotilaallisesti. Ayacuchosta lähtenyt kulttuuri hallitsi Andeja Perusta Chileen ja Boliviaan asti. Wari-kulttuurin aikaa oli vuodet 600–1100. Viimeinen inkoja edeltänyt merkittävä kulttuuri oli Chimú, joka rakensi suuren kuninkaallisen Chan Chanin kaupungin.[8]

Inkavaltakunta syntyi noin 1200 jaa. Se alkoi laajentua voimakkaasti 1400-luvulla, jolloin maan hallitsijoina olivat Pachacútec ja Túpac Inca Yupanqui. Laajeneminen oli erityisen nopeaa vuosien 1463–1493 välillä. Inkavaltakunta käsitti suurimmillaan melkein miljoonan neliökilometrin alueen Ecuadorin ja Kolumbian rajalta keskiseen Chileen.[9] Inkayhteiskunta oli hierarkkinen, ja valtakunta rakensi yli 30 000 kilometrin pituisen tieverkoston ja taidokkaasti suunniteltuja kivirakennuksia.[8]

Espanjalaisaika

Noin viisi vuotta ennen espanjalaisten tuloa inkavaltiota raastoi sisällissota, jonka osapuolia johtivat vallanperimyksestä kiistelevät veljekset.[10] Sisällissota oli heikentänyt inkoja, kun konkistadori Francisco Pizarro saapui valtaamaan inkojen valtakunnan vuonna 1531.[11] Espanjalaiset teloittivat vallanperimyssodan voittaneen inkahallitsija Atahualpan 1533. Pizarro perusti Liman 1535 ja tuhosi inkojen pääkaupungin Cuscon.[12]

Peruun vuonna 1542 perustettu varakuningaskunta hallitsi kaikkia Espanjan siirtokuntia Etelä-Amerikassa nykyisestä Panamasta maanosan eteläkärkeen saakka, ja sen pääkaupungista Limasta tuli maanosan merkittävin kaupunki.[13] Konkistadoreille myönnettiin Perusta maata, ja he saivat työvoimaa alkuperäisasukkaista encomienda-järjestelmän kautta. Varakuningas Francisco de Toledo (1569–1581) puolestaan otti käyttöön järjestelmän, jossa alkuperäisasukkaiden päälliköt saivat valtaa paikallisten tapojen mukaan mutta samalla vastuun kerätä varoja sekä työvoimaa siirtomaahallinnolle. Toledo myös valloitti Vilcabamban alueella asuneet ”vapaat” inkat ja teloitti heidän johtajan Túpac Amarun.[9]

Perusta tuli Espanjan tärkein Etelä-Amerikan-siirtomaa sieltä löydettyjen malmivarojen ansiosta. Siellä oli myös hallinnollinen keskus audiencia, ja Perun kirkon johtaja oli Liman arkkipiispa. Peru joutui kuitenkin vaikeuksiin 1700-luvulla. Bourbonit olivat vuonna 1700 saaneet vallan Espanjassa, ja he alkoivat järjestää siirtomaita uudestaan. Uuden-Granadan varakuningaskunta luotiin Perun pohjoisista osista ja La Platan varakuningaskunta sen eteläisistä osista. Peru menetti La Plataan arvokkaan hopeakaivoksen, ja samalla satamia avattiin suoralle kaupankäynnille.[9] Vuonna 1780 puolestaan inkakuninkaiden perilliseksi julistautunut Túpac Amaru II johti kapinaa espanjalaisia vastaan, mutta kapina kukistettiin.[14]

Itsenäisyyden alku: sotia ja talouskriisejä

Antonio José de Sucre

Monet Espanjan siirtomaista Amerikassa itsenäistyivät 1800-luvun alussa. Perussa itsenäisyysajattelu syntyi hitaasti, sillä paikallinen aristokratia oli konservatiivinen, maassa asui paljon espanjalaisia ja Espanjan asevoimat olivat siellä voimakkaasti läsnä. Perun itsenäisyyden keskeisimmät henkilöt eivät olleetkaan perulaisia. Argentiinalainen José de San Martín julisti Perun itsenäiseksi 28. heinäkuuta 1821[14], ja itsenäisyyssota päättyi vuonna 1824 Ayacuchon taistelussa, mikä päätti Espanjan siirtomaanvallan.[9]

Vuosina 1836–1839 Peru ja Bolivia liittyivät lyhytaikaiseksi liittovaltioksi. Vuosina 1849–1874 maahan tuotiin 80 000–100 000 kiinalaista työläistä muun muassa keräämään guanoa.[14] Peru vei kolmen vuosikymmenen aikana 12 miljoonaa tonnia guanoa Eurooppan, mikä vakautti valtion taloutta ja antoi presidentti Ramón Castillan mahdollisuuden lopettaa siirtomaaperuja olleen orjuuden ja alkuperäisasukkaiden pakkotyön.[15] Guanotalous kuitenkin rohkaisi Perua elämään yli varojensa. Maa aloitti muun muassa ylioptimistisen liikenneprojektin, jonka seurauksena muun muassa rakennettiin yli 1 200 kilometriä rautateitä. Osa rautateistä kulkee vieläpä erittäin haastavassa Andien ympäristössä. Peru kävi myös kalliita sotia. Ecuador ja Peru sotivat Amazonin altaan alueesta.[16] Espanjaa vastaan se soti merellä 1864–1866. Tyynenmeren sodassa 1879–1883 yhdessä Bolivian kanssa Chileä vastaan Peru menetti nitraattikenttänsä Atacaman autiomaassa ja kolme maakuntaansa.[14]

Vuonna 1895 Perussa nousi valtaan niin sanottu aristokraattinen tasavalta, kun Nicolás de Piérola kaappasi vallan diktaattorimaiselta Andrés Avelino Cáceresilta. Aristokraattisen tasavallan kausi kesti vuoteen 1914, ja sen aikana Peru oli poliittisesti suhteellisen vakaa ja talouskasvu voimakasta. Samalla monet perinteiset haciendat ja pienet kaivosyhteisöt alkoivat muuttua nykyaikaisemmiksi maatiloiksi ja kaivoskaupungeiksi.[17] Ensimmäinen maailmansota toi kuitenkin talousongelmia ja poliittista epävakautta.[18]

Oikeistodiktaattorien kausi

Presidentti Augusto B. Leguía kannatti 1920 perustuslain lisäystä, joka tuki alkuperäisasukkaiden maaoikeuksia. Sen epäonnistuttua maassa vahvistui alkuperäisten asukkaiden indigenismo-liike. Vuonna 1924 perustettiin APRA, joka ajoi muun muassa intiaanien yhtenäisyyttä ja vastusti Yhdysvaltain imperialismia.[9] Leguían vallasta syrjäyttäneen Sánchez Cerron johtaman kaappauksen jälkeen maata hallitsivat oikeistolaiset diktatuurit. Ecuadorin-Perun sodan jälkeen solmittiin 1942 Rion sopimus.[19]

Peru palasi siviilivaltaan vuonna 1963, kun Fernando Belaúnde Terry valittiin presidentiksi. Armeija syrjäytti hänet kuitenkin vuonna 1968. Sotilashallinto epäonnistui uudistuksissaan pahoin ja myöntyi vuonna 1978 uuden perustuslain tekemiseen.[8][9] Belaúnde valittiin vuonna 1980 uudestaan presidentiksi. Hän ja hänen seuraajansa Alan García joutuivat taistelemaan hyperinflaatiota, valtaisaa velkaa, yleislakkoja ja kahta sissiliikettä, Loistavaa polkua ja MRTA:ta vastaan.[8] García pyrki siivoamaan vanhan kaartin poliisista ja armeijasta ja korjaamaan taloutta hinta- ja valuuttakontrollilla ja kansallistamalla kaksi pankkia, josta joutui luopumaan ankaran vastarinnan jälkeen. Inflaatio kiihtyi hillitsemättömästi: vuonna 1990 inflaatio oli yli 7 500 %. Niinpä Garcia hävisi vaalit ja pakeni maasta välttääkseen syytteet taloudellisista väärinkäytöksistä.[20]

Paluu siviilihallintoon

Kesäkuussa 1990 presidentiksi valittiin politiikan ulkopuolinen japanilaisten maahanmuuttajien poika Alberto Fujimori. Fujimori aloitti laajat leikkaustoimet inflaation pysäyttämiseksi ja velan maksamiseksi. Kun presidentin vastainen oppositio oli enemmistönä parlamentissa, Fujimori järjesti huhtikuussa 1992 armeijan tuella kaappauksen, hajotti kongressin ja kirjoitti uuden perustuslain. Maolainen sissiliike Loistava polku kiihdytti hyökkäyksiään hallituksen toimien jälkeen. Sen johtaja Abimael Guzmán pidätettiin syyskuussa, mikä aluksi kiihdytti sissien hyökkäyksiä, mutta jo 1994 noin kuusituhatta sissiä antautui.[14]

Alkuvuodesta 2000 Fujimori pyrki kolmannelle kaudelle, vaikka perustuslaki kielsi sen. OAS:n ja opposition protesteista huolimatta hänen ilmoitettiin voittaneen, mutta hänen lähipiirinsä jäi kiinni lahjonnasta. Jatkuvien protestien vuoksi vaalit uusittiin huhtikuussa 2001. Fujimori erotti asevoimien komentajan ja kolme kenraalia estääkseen vallankaappauksen. Lopulta Valentín Paniagua nousi oppositiosta parlamentin puhemieheksi Fujimorin ollessa ulkomailla, josta käsin hän jätti eropyyntönsä. Tammikuussa 2001 virkaa tekeväksi presidentiksi noussut Paniagua perusti totuuskomission tutkimaan 4 000 ihmisen katoamista 1980- ja 1990-luvuilla. Fujimorin luottomies Vladimiro Montesinos tuomittiin lähes 25 vuodeksi vankilaan korruptiosta sekä vallan ja valtion varojen väärinkäytöstä.[14]

Vuoden 2001 vaaleissa presidentiksi valittiin taloustieteilijä Alejandro Toledo, ja häntä seurasi entinen presidentti Alan García.[14] Garcían oikeistolaisella presidenttikaudella [2006–2011] Perun talouskasvu oli maanosan huippua ja köyhien osuus väestöstä väheni merkittävästi.[21] Hänen seuraajakseen valittiin täpärästi kesäkuussa 2011 vasemmistolainen Ollanta Humala, joka tosin nimitti ministereikseen talouselämälle mieleiset, Yhdysvalloissa koulutetut poliitikot.[21][22]

Vuodesta 2017 alkaen Peru on ollut poliittisen kriisin kourissa. Vallasta taistelevat kolme puolueryhmittymää: vasemmistolainen Frente Amplio (laaja rintama), oikeistolais-fujimorilainen Fuerza Popular (kansan voima) ja keskustaoikeistolainen Peruanos Por el Kambio (perulaiset muutoksen puolesta). Kriisin seurauksena Humalan seuraajaksi vuonna 2016 valittu muutoksen puolesta -puolueen Pedro Pablo Kuczynski joutui eroamaan presidentin tehtävästä alle kahden vuoden presidenttikauden jälkeen ja hänet vangittiin korruptiosta syytettynä. Presidenttiksi valittiin samaa puoluetta edustava Martin Vizcarra[23]. Presidentti Vizcarra sulki maan kongressin 30. syyskuuta 2019 siellä paljastuneen korruptioskandaalin takia.[24] Tästä syntyi perustuslaillinen kriisi, koska vastavetona kongressi erotti presidentti Vizcarran ja nimitti hänen tilalleen Mercedes Aráozin. Vizcarra määräsi uudet kongressivaalit pidettäväksi tammikuussa 2020.[25]

Politiikka

Perun perustuslaki on vuodelta 1993. Sitä on muutettu Perun historian aikana monia kertoja, ja nykyistäkin perustuslakiin on tehty useita lisäyksiä. Perustuslain mukaan presidentti valitaan viideksi vuodeksi kerrallaan. Presidentti voidaan valita uudelleen, mutta peräkkäiset kaudet ovat kiellettyjä. Peru on presidentiaalinen tasavalta, ja presidentti on sekä valtionpäämies että hallituksen päämies. Presidentti valvoo myös hallitusta, ja häntä avustaa pääministeri.[26] Vuoden 2021 vaaleissa presidentiksi valittiin Vapaa Peru -puolueen Pedro Castillo.[27]

Perun parlamentissa on 130 jäsentä, jotka valitaan viideksi vuodeksi suhteellisella vaalitavalla. Puoleille on asetettu viiden prosentin vaalikynnys.[28] Perun puoluekenttä on jopa latinalaisen Amerikan mittapuulla hajanainen.[29] Perinteinen puoluejärjestelmä hajosi 1990-luvulla Alberto Fujimorin autoritaarisella kaudella, ja Perun järjestelmää on sittemin kutsuttua ”demokratiaksi ilman puolueita”.[28] Vuonna 2016 kongressiin valittiin kuusi puoluetta ja vuonna 2021 kymmenen. Samaan aikaan presidentinvaaleissa oli 18 ehdokasta 18 puolueesta. Hajanainen puoluekenttä on tehnyt vaikeaksi muodostaa tehokasta hallitusta, eivätkä puolueet pysty takaamaan tukea parlamentissa edistämilleen asioille.[30]

Hallinnollinen jako

Pääartikkeli: Perun hallinnollinen aluejako
Perun hallinnolliset alueet

Perun maa-alue, lain numero 27867 mukaan päivätty 18. marraskuuta 2002, on jaettu 26 alueeseen (región; regiones).[31] Alueet ovat jaettu edelleen provinsseihin (provincia) ja piireihin (distrito). Joulukuussa 2019 provinsseja oli 196 ja piirejä 1 874.[32]

Vuoteen 2002 asti Peru oli jaettu 24 departementtiin. Departementit olivat saman kuin alueet, Limaa ja Callaota lukuun ottamatta. Alueisiin siirryttäessä Lima erotettiin Liman departementista ja entisestä Provincia Constitucional Callaosta tuli alue.[33]

Talous ja infrastruktuuri

Peru on Maailmanpankin mukaan ylemmän keskitulotason maa, ja maan talous on ollut 2000-luvulla voimakkaassa kasvussa. 2000-luvun ensimmäisen 15 vuoden aikana kasvu on ollut noin 5 prosenttia vuodessa. Nopeus oli yksi latinalaisen Amerikan kovimmista.[34] Talouskasvu oli vuosien 2004–2012 aikana noin 6 prosenttia vuodessa, mutta vuoden 2015 taloudellisten ongelmien jälkeen kasvu on hidastunut. Koronapandemian takia bruttokansantuote romahti vuonna 2020 yli 11 prosenttia.[35] Vuonna 2019 bruttokansantuote oli 228 miljardia dollaria ja 6 790 dollaria asukasta kohden.[36]

Perun talous pohjautuu sen luonnonvaroihin. Vuoristossa on malmeja ja mineraaleja, ja Tyynenmeren rannikon kalavedet ovat hyvät. Talouteen kuitenkin vaikuttaa metallien heilahtelevat maailmanmarkkinat.[5] Kaivos- ja valmistusteollisuuden osuus bruttokansantuotteesta 30,6 prosenttia ja työvoimasta 15 prosenttia. Peru on maailman suurimpia hopean, kullan ja kuparin tuottajia sekä merkittävä Sinkin ja lyijyn tuottaja. Tärkeimmät teollisuustuotannon haarat ovat puolestaan tekstiili-, kulutustavara- ja ruoanvalmistusteollisuus. Liman suurkaupunkialue on keskeisin teollisuuskeskittymä.[35]

Perun pinta-alasta vain pieni osa soveltuu hyvin maataloudelle, sillä kuiva rannikko, vuoristoinen keskiosa ja vaikeakulkuinen sademetsäalue rajoittavat maataloutta. Maatalous on silti kilpailukykyinen, ja tuottaa 7 prosenttia bruttokansantuotteesta ja työllistää 27 prosenttia työvoimasta. Tärkeimmät maataloustuotteet ovat puuvilla, sokeriruoko, kahvi, vehnä, riisi, maissi, kvinoa ja ohra. Peru on myös maailman johtavia latva-artisokan, mangon, sitrushedelmien, avokadon ja viinirypäleiden tuottaja. Palvelualat käsittävät puolestaan 54,4 prosenttia bruttokansantuotteesta ja 57 prosenttia työvoimasta. Matkailu, finanssipalvelut ja telekommunikaatio ovat olleet 2000-luvulla eniten kehittyneitä aloja.[35]

Peru kuuluu Maailman kauppajärjestöön, ja se on erittäin avoin kansainväliselle kaupalle. Maan tärkeimmät vientituotteet ovat kupari, kulta, öljy ja sinkki. Perun ulkomaankauppa perustuu avoimeen talouteen, ja se on tehnyt monia kauppasopimuksia. Vuonna 2019 lähes 95 prosenttia viennistä meni maahan, jonka kanssa Perulla on vapaakauppasopimus.[37] Kiina ja Yhdysvallat ovat tärkeimmät kauppakumppanit, ja muita merkittäviä kumppaneita ovat Brasilia, Etelä-Korea, Meksiko, Ecuador, Japani ja Sveitsi.[38]

Perun talouden 2000-luvun myönteisin kehityskulku on ollut köyhyysasteen pieneneminen. Köyhyysaste oli Perun tilastokeskuksen mukaan vuonna 2001 vielä 54,7 prosenttia, mutta vuonna 2019 enää 20,2 prosenttia. Trendi on ollut erityisen voimakasta maaseudulla, mutta toisaalta maaseudun köyhyysaste vuonna 2019 oli vielä silti 40,8 prosenttia.[39][40] Äärimmäisessä köyhydessä vuonna 2021 eli 2,9 prosenttia perulaisista. Vuoristoalueiden maaseudulla äärimmäisen köyhyyden osuus oli 12,0 prosenttia.[41]

Köyhyyden vähenemisestä huolimatta Perussa on edelleen suurta sosioekonomista epätasa-arvoa, mikä kohdistuu erityisesti Andien ja Amazonin altaan alkuperäisasukkaisiin. Gini-kerroin vuonna 2016 oli 43,8 ja sukupuolten välisen epätasa-arvon indeksi vuonna 2017 0,368.[39] Tulojen epätasainen jakautuminen on Perussa siis edelleen suurta, vaikka tilanne on hieman parempi kuin esimerkiksi Brasiliassa tai Chilessä.[42]

Liikenne

Rautatietä Andeilla

Perun liikennejärjestelmiä vaikeuttavat Andit ja Amazonin monisyinen jokiverkosto. Amazonian alueen jokiliikenne on alikehittynyt pitkien etäisyyksien ja matalan asukastiheyden takia. Tieverkoston tärkein tie on rannikon suuntaisesti kulkeva Pan-Amerikan valtatie. Toinen tärkeä tie on Limasta itään Andien ylittävä keskusvaltatie. Rautatieverkkoon kuuluu kaksi erillistä järjestelmää. Keskusrautatie kulkee Callaosta Cerro de Pascon tärkeälle kaivosalueelle. Pidempi eteläinen rautatie yhdistää Cuzcon ja Arequipan muun muassa Titicacajärven rannalla olevaan Punoon.[38]

Liman Jorge Chávezin kansainvälinen lentoasema sijaitsee Callaossa, ja sieltä on säännöllisiä yhteyksiä muualle Amerikkaan ja Eurooppaan.[43] Lentoliikenne on merkittävä myös maan sisäisessä liikenteessä, ja osaan sademetsäalueista ei pääse helposti kuin lentokoneella.[44][45] Keskeisin operaattori on LATAM Perú.[44] Callao on Perun suurin satama, ja tärkein jokisatama on Iquitosissa Amazonin varrella.[38]

Puhdas vesi

Perun vesi- ja sanitaatiotilanne on kohentunut 2000-luvulla varsinkin kaupungeissa. Vuonna 2000 75 %:lla perulaisista oli puhdasta juomavettä ja 56 %:lla perustason sanitaatiopalvelut, vuodesta 1990 veden saatavuus oli kasvanut 12:lla ja sanitaation kahdella prosenttiyksiköllä. Maaseudulla sanitaatio puuttuu vielä 70 %:lta väestöstä, kaupungeissa 31 %:lta.[46]

Väestö

Väestöjakauma

Urarina-šamaani vuonna 1988.

Perussa asui vuoden 2017 väestönlaskennan mukaan 31 237 385 ihmistä. Väestönkasvu oli edellisen kymmenen vuoden aikana ollut keskimäärin 1 prosentti vuodessa.[47] Perun väestö kasvoi nopeasti 1900-luvun aikana, ja 1970-luvulla kasvu oli erityisen voimakasta.[48] Vuonna 1961 asukasluku oli ollut 10,4 miljoonaa, ja vuonna 1972 se oli 14,1 miljoonaa ja vuonna 1981 noin 17,8 miljoonaa.[47] Väestönkasvu on 1970-luvun jälkeen hidastunut ehkäisyn yleistymisen ja kaupunkilaisten pienemmän perhekoon seurauksena.[48]

Etnisesti Perun suurin ryhmä väestönlaskennan mukaan on niin sanotut mestitsit, joita on yli 60 prosenttia väestöstä. Ketšuoiden osuus on 22,3 prosenttia, eurooppalaisten 5,9 prosenttia, afroperulaisten 3,6 prosenttia ja aimaroiden 2,4 prosenttia.[48] Ketšuat ja aimarat kuuluvat Andien alkuperäiskansoihin. Amazonin alueen alkuperäisasukkaisiin identifioi vuonna 2017 noin 210 000 ihmistä eli alle prosentti kaikista etnisyytensä ilmoittaneista.[49]

Perun virallinen kieli on espanja, jota puhuu äidinkielenään 84,1 % väestöstä. Ketšualla, jota puhuu 13 % ja aimaralla on alueellisesti virallinen asema.[50] Ketšua oli alkujaan inkojen käyttämä kieli, jonka inkavalloittajat levittivät koko valtakuntaansa. Aimaraa puhutaan etenkin Bolivian rajalla Titicacajärven ympäristössä.[51] Kaikkiaan maassa puhutaan 94 kieltä tai murretta, joista monet suurimmista ovat ketšuan tai aimaran murteita.[52]

Perun vuoden 2017 väestönlaskennassa 76,0 prosenttia oli katolisia, 14,1 prosenttia evankelikaalisia, 4,8 prosenttia muita ja 5,1 prosenttia uskonnottomia. Kymmenen vuotta aiemmin tehdyssä väestönlaskentaan verrattuna katolisten osuus oli pudonnut mutta muiden ryhmien kasvanut.[53] Perinteisiä heimouskontoja harjoitetaan lähinnä etäisissä itäisissä viidakoissa, kun taas varsinkin Andien ylängöllä katoliseen uskontoon sekoittuu perinteisten uskontojen elementtejä.[54]

Peru on huomattavan kaupungistunut valtio, ja 1900-luvulta lähtien väestö on muuttanut kaupunkeihin. Perun asukkaista peräti 77,9 prosenttia asuu kaupungeissa ja vain 22,1 prosenttia maaseudulla. Monet kaupungit ovatkin kasvaneet suuriksi, mutta Lima on Perun ylivoimaisesti suurin asutuskeskus. Liman suurkaupunkialueella elää yli neljännes koko valtion asukkaista. Seuraaviksi suurimmat kaupungit ovat Arequipa ja Trujillo.[48] Liman suurkaupunkialueella oli vuoden 2017 väestönlaskennan mukaan 9,56 miljoonaa asukasta. Arequipassa asukkaita oli 1,0 miljoonaa ja Trujillossa 0,92 miljoonaa.[53]

Koulutus

Perussa ilmainen ja pakollinen koulutus 6–15-vuotiaille. Kaikkien lasten saaminen kouluun varsinkin kaupunkikeskusten ulkopuolella on kuitenkin ollut hankalaa. Julkisten koulujen tasoa pidetään yleisesti myös huonona. Luokkakoot ovat isot, tilat ovat puutteelliset, opettajat huonosti koulutettuja ja koulutuksen laatu heikkoa.[26] Vuonna 2007 tehdyn tutkimuksen mukaan kolmasosa opettajista ei hallitse luetun ymmärtämistä eikä puolet opettajista selviä yksinkertaisista matemaattisista laskutehtävistä.[55]

Peru on panostanut 2000-luvulla koulutuksen kehittämiseen, ja koulunkäynnin aloittaneiden osuus on tasaantunut 95 prosentin tuntumaan. Toisen asteen koulutuksen aloittajien osuus on kasvanut lievästi vuodesta 2008 vuoteen 2016, mutta korkeakoulutukseen menevien osuus varsin paljon. Vuonna 2007 yliopisto-opiskelijoita yksityisellä puolella oli 364 000, kun vuonna 2016 niitä oli yli 1,08 miljoonaa.[56] Samaan aikaan maan PISA-tulokset ovat kehittyneet nopeammin kuin missään muussa latinalaisen Amerikan maassa, vaikka tulos on edelleen heikko.[57]

Terveydenhuolto

Peru on kehittänyt 2000-luvulla huomattavasti terveydenhuoltojärjestelmäänsä, mutta lääkäri- ja hoitajapula sekä kunnollisten hoitopaikkojen puute vaikuttaa terveydenhuoltoon erityisesti Liman pääkaupunkiseudun ulkopuolella.[26]

Perun terveydenhuollon kehittymisen ansiosta muun muassa lapsikuolleisuus laskenut huomattavasti. Alle 5-vuotiaiden kuolleisuus vuonna 2000 oli 38,6 kuolemaa tuhatta syntymää kohti, mutta vuonna 2015 kuolleisuus oli enää 16,6/1000. Neonataalikuolleisuus putosi samalla aikavälillä 15,5 kuolemasta 7,6 kuolemaan tuhatta synnytystä kohti.[58]

Kulttuuri

Machu Picchu

Kulttuurierot maan eri alueiden välillä ovat melko suuria ja voidaan jakaa kolmeen alueeseen: rannikkoon, vuoristoon ja sademetsäalueeseen. Länsirannikon pohjoisosa on kuivaa erämaata, mutta etelässä sitä halkovat jokilaaksot, jotka soveltuvat maanviljelyyn. Kolmannes perulaisista asuu Limassa ja koko rannikkoseudulla yhteensä kaksi kolmannesta. Andien vuoristo on vanhaa inkojen valtakuntaa, ja siellä asuu edelleen monia alkuperäiskansoja, joista jotkut sanovat olevansa inkojen suoria perillisiä. Andien takana sademetsäalueella on harjoitettu poliittisesti värittyneitä asuttamishankkeita. Alueen merkittävyys kasvoi, kun sieltä löydettiin öljyä.[51]

Ceviche

Rannikon ruokavalio painottuu kalaruokiin ja keittobanaaniin, kun taas Andeilla syödään perinteisesti lihaa, maissia ja perunaa. Keitot ja riisi ovat yleisiä kaikkialla. Ceviche eli sitruunaisessa maustekastikkeessa marinoitu kala on tunnettu perulainen ruoka. Paistettu marsu on juhlaruokaa, jota on syöty Andeilla ennen espanjalaisten tuloa.[51]

Tunnettuja perulaisia kirjailijoita ovat muun muassa Mario Vargas Llosa, Ricardo Palma ja Ciro Alegría.[51]

Mario Vargas Llosa

Liman taideakatemia on perustettu jo siirtomaa-aikana ja se kuuluu Etelä-Amerikan maineikkaimpiin. Nykytaiteilijoista tunnettuja ovat taidemaalari Fernando de Szyszlo ja kuvanveistäjä Joaquín Roca Rey.[51]

Myös teatteritoiminta alkoi jo siirtomaa-aikana. Maassa toimii kansallisbaletti, sinfoniaorkesteri ja useita kansantanssiryhmiä. Kevyen musiikin puolelta tunnetaan laulajia kuten Lucho Barrios, Jesús Vasquez, Chabuca Granda ja Susana Baca.[51]

Nähtävyydet

Machu Picchu on Perun merkittävin nähtävyys. Inkakaupungin raunio sijaitsee muutaman kymmenen kilometrin päässä Cuscosta, 2 500 metrin korkeudessa vuoren huipulla. Lähes pystysuorat seinämät putoavat kilometrin alaspäin. Machu Picchua on vaikea nähdä kauempaa. Juuri tämän takia espanjalaiset valloittajat, conquistadorit, eivät koskaan löytäneet linnoitusta.[59]

Unescon maailmanperintöluettelossa on Perusta 11 kohdetta.[60]

Urheilu

Perun suosituimmat urheilulajit ovat jalkapallo ja härkätaistelu.[61] Perun jalkapallomaajoukkueen paras saavutus on ollut Etelä-Amerikan mestaruus (Copa América), jonka se on saavuttanut vuosina 1939 ja 1975. Jalkapallon maailmanmestaruuskisoissa Peru selviytyi puolivälieriin vuonna 1970. Joukkue oli Fifan rankingissa toukokuussa 2021 sijalla 27.[62]

Muita suosittuja urheilulajeja ovat lentopallo, taekwondo, purjehdus ja tennis.[63] Naisten lentopallomaajoukkue on erityisesti pärjännyt kansainvälissä turnauksissa.[61] Se on voittanut muun muassa olympiahopeaa. Perun muut olympiamitalit ovat tulleet ammunnasta, ja maan ainoa olympiakultamitalisti on Edwin Vásquez.[64]

Lähteet

  • Davies & Burr & Moore & Pulgar-Vidal & Kus: Peru Encyclopedia Britannica. 17.6.2021. Viitattu 2.9.2021. (englanniksi)
  • Hudson, Rex A. (toim.): Peru: A Country Study. Washington: GPO for the Library of Congress, 1992. Teoksen verkkoversio (viitattu 2.9.2021). (englanniksi)
  • BTI 2020 Country Report — Peru (PDF) 2020. Gütersloh: Bertelsmann Stiftung. Viitattu 16.9.2021. (englanniksi)

Viitteet

  1. ↑ a b c Peru World Factbook. CIA. Viitattu 6.12.2022.
  2. ↑ Human Development Report 2020. UNDP.org (englanniksi)
  3. ↑ Hudson: Geography Peru: A Country Study. Viitattu 2.9.2021. (englanniksi)
  4. ↑ a b c d e Davies ym: Peru: Land Encyclopedia Britannica. 17.6.2021. Viitattu 2.9.2021. (englanniksi)
  5. ↑ a b Peru The World Factbook. Washington, DC: Central Intelligence Agency. (englanniksi)
  6. ↑ a b c Country Guide:Peru BBC Weather
  7. ↑ Hudson: Pre-Inca Cultures Peru: A Country Study. Viitattu 2.9.2021. (englanniksi)
  8. ↑ a b c d e History in Peru FrommerMedia LLC. Viitattu 2.9.2021. (englanniksi)
  9. ↑ a b c d e f Davies ym: Peru: History Encyclopedia Britannica. 17.6.2021. Viitattu 3.9.2021. (englanniksi)
  10. ↑ Hudson: The Incas Peru: A Country Study. Viitattu 2.9.2021. (englanniksi)
  11. ↑ Maailma tänään: Etelä-Amerikka, s. 17. Bonnier, 1997. ISBN 87-427-0798-6
  12. ↑ Francisco Pizarro Elizabethan Era
  13. ↑ Elina Koivula: Suomen ja Perun kehitysyhteistyöhankkeet s. 53. Turun yliopiston maantieteen laitos. Web Archive 2013.
  14. ↑ a b c d e f g Timeline Peru BBC. Viitattu 22.1.2010
  15. ↑ Hudson: Consolidation of the State Peru: A Country Study. Viitattu 7.9.2021. (englanniksi)
  16. ↑ Hudson: Failed Development Peru: A Country Study. Viitattu 7.9.2021. (englanniksi)
  17. ↑ Hudson: Failed Development Peru: A Country Study. Viitattu 7.9.2021. (englanniksi)
  18. ↑ Hudson: Impact of World War I Peru: A Country Study. Viitattu 7.9.2021. (englanniksi)
  19. ↑ Ecuadoran-Peruvian War 1941 OnWar
  20. ↑ Profile: Alan Garcia BBC News 2006
  21. ↑ a b Humalalla on Perussa hyvä alku, HS pääkirjoitus 1.8.2011.
  22. ↑ Lari Malmberg, Peru sai kiistellyn vasemmistopresidentin, Helsingin Sanomat 7.6.2011 sivu B 2
  23. ↑ Martin Vizcarra Sworn In As Peru's New President NPR.org. Viitattu 1.12.2019. (englanniksi)
  24. ↑ Verna Vuoripuro: Professorin päätös syöksi koko Chilen kaaokseen. Helsingin Sanomat, 6.12.2019, s. A36–A37. Artikkelin verkkoversio. Viitattu 8.12.2019.
  25. ↑ Peru's 'interim leader' Aráoz resigns amid power dispute BBC News. 2.10.2019. Viitattu 8.12.2019. (englanniksi)
  26. ↑ a b c Davies ym: Peru: Government and society Encyclopedia Britannica. 17.6.2021. Viitattu 7.9.2021. (englanniksi)
  27. ↑ Vainio, Sara: ”Häkellyttävä nousu” – Maalais­kylän opettaja Pedro Castillo ampaisi Perun presidentiksi lupaamalla nostaa köyhät mukanaan HS.fi. 22.7.2021. Sanoma company. Viitattu 7.9.2021.
  28. ↑ a b Peru: Freedom in the World 2021 Country Report FreedomHouse. Viitattu 7.9.2021. (englanniksi)
  29. ↑ BTI 2020 Country Report — Peru, s. 14.
  30. ↑ Jaquette, Jane S. & Lowenthal, Abraham F: Peru’s election of Pedro Castillo: from fragmentation to polarization—or perhaps centrist reform? (Jane S. Jaquette and Abraham F. Lowenthal) 1.7.2021. Global Americans. Viitattu 7.9.2021. (englanniksi)
  31. ↑ Resolución N° 1185-2006-JNE Lima, 22 de junio 2006
  32. ↑ Perú: Estimaciones y Proyecciones de Población por Departamento, Provincia y Distrito, 2018–2020 (PDF) inei.gob.pe. 2020. Viitattu 11.9.2021. (espanjaksi)
  33. ↑ Peru Local Government 2005. Open Society Institute. (englanniksi)
  34. ↑ Peru’s path to a high-income economy with better well-being for all citizens (Teoksessa Multi-dimensional Review of Peru: Volume 3. From Analysis to Action) OECD iLibrary. 2019. Paris: OECD Publishing. Viitattu 9.9.2021. (englanniksi)
  35. ↑ a b c Peruvian Economic Outline Banco Santander, S.A. Viitattu 9.9.2021. (englanniksi)
  36. ↑ Peru World Bank Open Data. The World Bank Group. Viitattu 9.9.2021. (englanniksi)
  37. ↑ Foreign Trade in Figures Banco Santander, S.A. Viitattu 9.9.2021. (englanniksi)
  38. ↑ a b c Davies ym: Peru: Economy Encyclopedia Britannica. 17.6.2021. Viitattu 9.9.2021. (englanniksi)
  39. ↑ a b BTI 2020 Country Report — Peru, s. 17.
  40. ↑ Población en situación de pobreza, según ámbitos geográficos (XLSX) INEI. Viitattu 15.9.2021. (espanjaksi)
  41. ↑ Población en situación de pobreza extrema, ámbitos geográficos (XLSX) INEI. Viitattu 15.9.2021. (espanjaksi)
  42. ↑ BTI 2020 Country Report — Peru, s. 25.
  43. ↑ Flights & getting there Lonely Planet. Viitattu 9.9.2021. (englanniksi)
  44. ↑ a b Rivera, Agnes: How to get around in Peru 29.7.2021. Lonely Planet. Viitattu 9.9.2021. (englanniksi)
  45. ↑ Getting around Peru: Transportation Tips Rough Guides. Apa Digital AG. Viitattu 9.9.2021. (englanniksi)
  46. ↑ Millennium Development Goals Peru Pan American Health Organization PAHO. Viitattu 27.6.2011.
  47. ↑ a b Población total, crecimiento intercensal, anual y tasa de crecimiento promedio anual, según año censal (XLS) INEI. Viitattu 10.9.2021. (espanjaksi)
  48. ↑ a b c d Davies ym: Peru: The People Encyclopedia Britannica. 17.6.2021. Viitattu 10.9.2021. (englanniksi)
  49. ↑ La Autoidentificación Étnica: Población Andina y Afroperuana Etnicidad (PDF) INEI. Viitattu 10.9.2021. (espanjaksi)
  50. ↑ Peru - Languages Encyclopedia Britannica. Viitattu 4.3.2020. (englanniksi)
  51. ↑ a b c d e f Peru Countries and their Cultures
  52. ↑ Languages of Peru Ethnologue: Languages of the World, Sixteenth edition. Dallas, Tex.: SIL International. 2009 (englanniksi)
  53. ↑ a b Perú: Perfil Sociodemográfico (PDF) INEI. Viitattu 10.9.2021. (espanjaksi)
  54. ↑ 2008 Report on International Religious Freedom - Peru refworld. UNHCR.
  55. ↑ Perun kouluilla menee huonosti Global Finland 2007
  56. ↑ Increased investment in Peru's education sector underpins improved outcomes Oxford Business Group. Viitattu 15.9.2021. (englanniksi)
  57. ↑ BTI 2020 Country Report — Peru, s. 27.
  58. ↑ Why Is Peru an Examplar Exemplars. Viitattu 15.9.2021. (englanniksi)
  59. ↑ Rediscover Machu Picchu! Guide to Machu Picchu
  60. ↑ Peru:Properties inscribed on the World Heritage List Unesco
  61. ↑ a b Davies ym: Peru: Cultural life Encyclopedia Britannica. 17.6.2021. Viitattu 15.9.2021. (englanniksi)
  62. ↑ FIFA/Coca-Cola World Ranking Kansainvälinen jalkapalloliitto. Viitattu 15.7.2021. (englanniksi)
  63. ↑ Sport in Peru Travour: travel & tour
  64. ↑ Team Peru: Profile The Tokyo Organising Committee of the Olympic and Paralympic Games. Viitattu 15.9.2021. (englanniksi)

Aiheesta muualla

Wikimedia Commonsissa on kuvia tai muita tiedostoja aiheesta Peru.
Wikimatkoissa on matkaopas aiheesta Peru


Etelä-Amerikan valtiot

 Argentiina | Bolivia Bolivia | Brasilia Brasilia | Chile Chile | Ecuador Ecuador | Guyana Guyana | Kolumbia Kolumbia | Paraguay Paraguay | Peru Peru | Suriname Suriname | Uruguay Uruguay | Venezuela Venezuela

Itsehallintoalueet: Etelä-Georgia ja Eteläiset Sandwichsaaret | Falklandinsaaret | Ranskan Guayana | Väli-Amerikka | Pohjois-Amerikka | Latinalainen Amerikka

 

Noudettu kohteesta ”https://fi.wikipedia.org/w/index.php?title=Peru&oldid=21078085”