Loismonni

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Tulostettavaa versiota ei enää tueta ja siinä voi olla renderöintivirheitä. Päivitä selaimesi kirjanmerkit ja käytä selaimen tavallista tulostustoimintoa sen sijaan.
Loismonni
Loismonni täyden veriaterian jälkeen
Loismonni täyden veriaterian jälkeen
Uhanalaisuusluokitus

Elinvoimainen [1]

Elinvoimainen

Tieteellinen luokittelu
Domeeni: Aitotumaiset Eucarya
Kunta: Eläinkunta Animalia
Pääjakso: Selkäjänteiset Chordata
Alajakso: Selkärankaiset Vertebrata
Yläluokka: Luukalat Osteichthyes
Luokka: Viuhkaeväiset Actinopterygii
Alaluokka: Neopterygii
Lahko: Monnikalat Siluriformes
Heimo: Loismonnit Trichomycteridae
Suku: Vandellia
Laji: cirrhosa
Kaksiosainen nimi

Vandellia cirrhosa
Valeciennes, 1846

Katso myös

  Loismonni Wikispeciesissä
  Loismonni Commonsissa

Loismonni eli candirú tai hammastikkukala (Vandellia cirrhosa) on monnikaloihin kuuluva makeanveden kalalaji. Se elää Amazon-joen alueella. Sen enimmäispituus on 17 senttimetriä, ja sitä on ankeriasmaisen muotonsa ja läpikuultavuuden vuoksi lähes mahdoton havaita vedessä. Loismonni on aktiivinen sekä päivisin että öisin. Se elää kaivautuneena hiekka- tai mutapohjaan. Loismonni käyttää sekä näkö- että kemiallista aistiaan löytääkseen sopivan isännän.

Loismonni käyttää ruokanaan muiden kalojen verta. Se aloittaa ruokailun uimalla vierekkäin sopivan isäntäkalan rinnalla, jolloin se yrittää tunkeutua isäntäkalan kiduskannen alle. Tämän jälkeen loismonni tekee hampaillaan viillon isäntäkalan valtimoon, jolloin veri virtaa loismonnin suoleen. Ruokailun aikana loismonnin vatsa voi turvota huomattavasti. Koko ruokailu kestää 30 sekunnista kahteen ja puoleen minuuttiin, riippuen loismonnin koosta ja sen onnistumisesta kiinnittyä isäntäkalan verisuoneen. Isäntäkalat pystyvät puolustautumaan loismonnia vastaan painamalla kalvomaisia kiduskannen läppiä alaspäin, jolloin se ei pysty tunkeutumaan kiduskammioon. Ne voivat myös sulkea molemmat kiduskantensa ja suunsa torjuakseen loismonnin hyökkäyksen. Vastoin yleistä luuloa loismonni ei ime verta, vaan tehdessään viillon verisuoneen se toimii eräänlaisena jatkeena isäntäkalan verenkierrolle, jolloin veri virtaa suoraan loismonnin suoleen.

Ihmisten keskuudessa kalaa pelätään, koska tarinoiden mukaan se ui joskus vedessä olevan alastoman ihmisen ruumiinonteloon (anukseen tai vaginaan, pienet yksilöt jopa penikseen), tekee sinne hampaillaan viillon ja ruokailee samalla tavalla kuin kalan kiduksissa. Kiinnittynyttä loismonnia on lähes mahdotonta poistaa ilman leikkausta. Loismonnin väitetään voivan aiheuttaa tappavan infektion. Tarina on kiertänyt lehdistössä ja artikkeleissa ainakin 1930-luvulta asti.

Loismonnin tunkeutumisesta ihmisen virtsateihin on vain yksi dokumentoitu tapaus, joka tapahtui Itacoatiarassa, Brasiliassa vuonna 1997. Uhri (joka tunnetaan vain nimikirjaimilla F.B.C.) matkusti 28. lokakuuta 1997 Manaukseen, Luoteis-Brasiliaan, jossa tohtori Anoar Samad teki hänelle kaksi tuntia kestäneen urologisen leikkauksen kalan poistamiseksi.[2][3][4][5][6]

Lähteet

  1. Brejão, G.L.: Vandellia cirrhosa IUCN Red List of Threatened Species. Version 2023-1. 2023. International Union for Conservation of Nature, IUCN, Iucnredlist.org. Viitattu 28.1.2024. (englanniksi)
  2. Vandellia cirrhosa (peilipalvelin) FishBase. Froese, R. & Pauly, D. (toim.). (englanniksi)
  3. Zuanon, J. and I. Sazima, 2004. Vampire catfishes seek the aorta not the jugular: candirus of the genus Vandellia (Trichomycteridae) feed on major gill arteries of host fishes. Aqua J. Ichthyol. Aquat. Biol. 8(1):31-36
  4. http://www.angelfire.com/mo2/animals1/catfish/candiru.html
  5. Cecil Adams: Can the candirú fish swim upstream into your urethra? The Straight Dope. 19.5.2000. Viitattu 17.9.2021. (englanniksi)
  6. Casos Clinicos web.archive.org. 16.6.2004. Arkistoitu 16.6.2004. Viitattu 17.9.2021.