Giuseppe Mingione

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Tulostettavaa versiota ei enää tueta ja siinä voi olla renderöintivirheitä. Päivitä selaimesi kirjanmerkit ja käytä selaimen tavallista tulostustoimintoa sen sijaan.
Giuseppe Mingione (2019)

Giuseppe Mingione (s. 28. elokuuta 1972 Caserta, Italia)[1] on italialainen professori ja matemaatikko. Hän on toiminut Parman yliopistossa matematiikan professorina vuodesta 2006.[2] Matemaatikkona Mingione tunnetaan erityisesti osittaisdifferentiaaliyhtälöitä ja variaatiolaskentaa koskevasta tutkimuksestaan.

Akateeminen ura

Giuseppe Mingione opiskeli matematiikkaa Napolin yliopisto Federico II:ssa (ital. Università degli Studi di Napoli Federico II) ja valmistui sieltä maisteriksi vuonna 1994.[2] Sen jälkeen hän on työskennellyt erilaisissa tutkimus- ja opetustehtävissä. Tieteellisen uransa hän aloitti varsinaisesti toimimalla 1996–2000 tutkijana Parman yliopistossa. Mingione väitteli tohtoriksi 1999 Napolin yliopistossa matematiikan alalta.[2] Väitöskirjan ohjasi professori Nicola Fusco.

Valmistumisen jälkeen Mingione oli vuosina 2001–2005 apulaisprofessorina Parman yliopistossa.[2] Vuodesta 2006 hän on ollut Parman yliopiston matematiikan professori.[2] Kotimaansa Italian ohella Mingione on tehnyt useita vierailuja ulkomaisiin yliopistoihin. Suomessa hän on vieraillut useita kertoja Aalto-yliopistossa vuosien 2007–2016 aikana.[3] Hän on työskennellyt myös mm. Yhdysvalloissa, Saksassa, Venäjällä, Australiassa, Kanadassa ja Ruotsissa.[3]

Mingionen johdolla Parman yliopistossa on työskennellyt neljä tutkijatohtoria, ja lisäksi hän on ohjannut yhden väitöskirjan.[3]

Tutkimustyö

Matemaatikkona Mingione on tutkinut etupäässä osittaisdifferentiaaliyhtälöitä ja variaatiolaskentaa (engl. calculus of variations).[1] Vuosina 2008–2013 hän työskenteli laajassa vektoriongelmia tarkastelleessa tutkimushankkeessa (Vectorial Elliptic, Parabolic and Variational Problems: Singularities and Regularity), jossa hän selvitti erilaisten elliptisten ja parabolisten vektorien säännöllisyysominaisuuksia ja singulariteetteja sekä niihin liittyvää variaatiolaskentaa.[4] Mingione sai projektia varten ERC-rahoituksen vuonna 2007.[4]

Mingione on onnistunut variaatiolaskennan säännöllisyysominaisuuksia koskevassa tutkimuksessa ratkaisemaan eräitä pitkään matemaatikkoja askarruttaneita kysymyksiä, jotka liittyvät niin kutsuttuun Hausdorffin dimensioon vektorien integraalifunktioissa sekä singulaarisuuteen epälineaaristen elliptisten osittaisdifferentiaaliyhtälöryhmien ratkaisuissa.[5]

Erityisenä tutkimusteemana Mingione on tarkastellut niin kutsutun Calderón-Zygmund-teorian epäsäännöllisiä ominaisuuksia[6] Kyseisen teorian kehittivät alun perin matemaatikot Alberto Calderón ja Antoni Zygmund.

Tutkimuksistaan Mingione on julkaissut yli 100 vertaisarvioitua tieteellistä artikkelia.[7] Hän on Thomson Reuters/Clarivate Analyticsin vuonna 2017 tekemän listauksen mukaan eräs niitä tutkijoista, jonka artikkeleihin toiset tutkijat ovat tehneet eniten viittauksia vuoden 2017 aikana.[8]

Viimeksi Mingione on työstänyt tutkimusta epälineaarisesta potentiaaliteoriasta, jossa hän on kehittänyt potentiaalisia estimaatteja elliptisten ja parabolisten epälineaaristen yhtälöiden ratkaisemiseksi.[5] Kyseiset estimaatit mahdollistavat yhtenäisen lähestymistavan kvasilineaaristen ja degeneroitujen funktioiden säännöllisyysteoriaan.[5] Mingionen tutkimus on tärkeä lisä aiempaan teoriaan, jota ovat kehittäneet tutkimuksissaan esimerkiksi Suomessa professori Tero Kilpeläinen sekä kansainvälisesti matemaatikot Jan Malý, Neil Trudinger ja Xu-Jia Wang.[5]

Tunnustukset ja huomionosoitukset

Tutkimustyöstään Mingione on saanut useita palkintoja, joista useimmat kotimaassaan Italiassa. Hän on saanut Bartolozzi-palkinnon 2005, Stampacchia-mitalin 2006, Euroopan tiedeneuvoston (ERC) palkinnon 2007 sekä Cappioppoli-palkinnon vuonna 2010.[2] Vuonna 2016 hänelle myönnettiin Amerio-palkinto ansioista matematiikan alalla.[2] Mingione oli kutsuttuna puhujavieraana 7:nnessä Euroopan matematiikan kongressissa, joka pidettiin Berliinissä vuonna 2016.[2]

Mingione on kirjoittanut tai toimittanut matematiikan alalta muutamia teoksia. Hän on toimittanut muun muassa geometrisen analyysin ja variaatiolaskennan aloilla sovellettavan säännöllisyysteorian alalla saavutettuja viimeisimpiä tutkimustuloksia (teoksen julkaisuajankohtaan nähden eli vuoteen 2012 mennessä saavutettuja tuloksia) esittelevän teoksen Topics in Modern Regularity Theory.[9]

Teoksia

  • Mingione, Giuseppe (toim.): Topics on Topics in Modern Regularity Theory. Pisa: Scuola Normale Superiore Pisa, 2012. ISBN 978-88-7642-426-7

Lähteet

  1. ↑ a b Prof. Giuseppe Mingione (Arkistoitu – Internet Archive) Parman yliopisto. 3.4.2017. (englanniksi) Viitattu 30.1.2018.
  2. ↑ a b c d e f g h Professori Mingionen curriculum vitae sites.google.com (englanniksi) Viitattu 30.1.2018.
  3. ↑ a b c Giuseppe Mingione, CV Drive.google.com. (englanniksi) Viitattu 30.1.2018.
  4. ↑ a b Vectorial problems Cordis. (englanniksi) Viitattu 30.1.2018.
  5. ↑ a b c d "Regularity of minima: an invitation to the Dark Side of the Calculus of Variations" (PDF). Applications of Mathematics. Vol. 51 (2006), No. 4, 355--426. (englanniksi) Viitattu 30.1.2018.
  6. ↑ Nonlinear Aspects of Calderón-Zygmund Theory - tutkimusartikkeli Springer.de. (englanniksi) Viitattu 30.1.2018.
  7. ↑ Professori Mingionen tieteellisiä artikkeleita[vanhentunut linkki] MathScinet. (englanniksi) Viitattu 30.1.2018.
  8. ↑ Highly Cited Researchers Mingionen tiedot Clarivate Analytics. 2017. (englanniksi) Viitattu 30.1.2018.
  9. ↑ Topics in Modern Regularity Theory Google Books-palvelussa. {en} Viitattu 30.1.2018.

Aiheesta muualla

Kansainväliset
Kansalliset
Tieteilijät
Muut
Noudettu kohteesta ”https://fi.wikipedia.org/w/index.php?title=Giuseppe_Mingione&oldid=22295080”