Gandhara

Gandhāra (urduksi گندھارا ) oli muinainen intialainen valtakunta nykyisen Pakistanin ja Afganistanin rajalla. Se sijaitsi Peshawarin laaksossa ja sen ympäristössä, Potoharin tasangolla ja Kabuljoen pohjoispuolella. Sen tärkeimmät kaupungit olivaat Purushapura (nykyinen Peshawar) ja Takshashila (nykyinen Taxila).^[1]

Gandhāran kuningaskunta oli olemassa tuhannen viidensadan vuoden ajan 500-luvulta eaa. 1000-luvulle. Se kukoisti ajanlaskumme ensimmäiseltä viidennelle vuosisadalle osana buddhalaista Kushanien valtakuntaa. Kushanien kuningas Kanishka piti Peshawaria pääkaupunkinaan, ja hallitsi sieltä käsin lähes koko Pohjois-Intiaa. Kushanien aikana rakennettiin monia hienoja monumentteja ja temppeleitä.

Muslimit valloittivat Gandharan alueen vuonna 1021, ja nimi Gandhara katosi pikkuhiljaa käytöstä. Suurmogulien aikana se oli osa Kabulin provinssia.

Gandharalainen veistostaide on kuuluisa buddhalaisen taiteen tyylisuunta, joka sai vaikutteita kreikkalaisesta, syyrialaisesta ja persialaisesta taiteesta ja yhdisti ne intialaiseen kulttuuriperintöön. ^[2]

Wikimedia Commonsissa on kuvia tai muita tiedostoja aiheesta Gandharan taide.