Bo Klenberg
| Bo Klenberg | |
|---|---|
| Henkilötiedot | |
| Syntynyt | 10. lokakuuta 1924 Mikkeli |
| Kuollut | 31. tammikuuta 2011 (86 vuotta) |
| Sotilashenkilö | |
| Palvelusmaa(t) |
 Suomi |
| Palvelusvuodet | 1944–1978 |
| Komentajuudet | Merivoimien komentaja (1977–1978) |
| Taistelut ja sodat | talvisota, jatkosota |
| Sotilasarvo | kontra-amiraali |
| Kunniamerkit |
SL Komentajamerkki Vapaudenristin ritarikunta4 miekkojen kera Englannin Viktorian ritarikunnan 1.lk komentajamerkki Puolan Kansantasavallan Ansioritarikunnan 1.lk komentajamerkki Ruotsin Miekkaritarikunnan 1.lk komentajamerkki Ranskan Kunnialegioonan 1.lk ritarimerkki Norjan Pyhän Olavin ritarikunnan 1.lk ritarimerkki Puolan Polonia Restituta ritarikunnan 1.lk ritarimerkki Espanjan laivaston 1.lk kunniamerkki Jugoslavian Kansanarmeijan kunniamerkki tähden kera [1] |
Bo Gotthelm Klenberg (10. lokakuuta 1924 Mikkeli – 31. tammikuuta 2011[2]) oli Suomen merivoimien upseeri ja kontra-amiraali. Hän toimi tasavallan presidentin 1. adjutanttina vuosina 1974–1977 ja Suomen merivoimien komentajana vuosina 1977–1978.
Elämä
Klenbergin vanhemmat olivat eläinlääkintäkenraalimajuri Gotthelm Gottfrid Klenberg ja Solange. Klenberg oli naimisissa Pulmu Hillervo o.s. Jalovaaran kanssa vuodesta 1946 vuoteen 1978.[1] Klenbergin veli, amiraali Jan Klenberg toimi myös merivoimien komentajana ja myöhemmin Suomen puolustusvoimain komentajana.
Klenberg kirjoitti ylioppilaaksi vuonna 1943 Helsingin suomalaisesta lyseosta. Hän palveli jatkosodassa panssarilaiva Väinämöisellä vuosina 1943–1944. Hän suoritti vuosina 1944–1946 Merisotakoulun kurssin numero 18, jonka aikana hän yleni kadettikersantiksi. Sotakorkeakoulusta hän valmistui vuonna 1956. Hän toimi raivaajan päällikkönä vuonna 1946 sekä tykkiveneen ensimmäisenä upseerina vuonna 1947. Tykkivene Uusimaan päällikkönä hän oli vuosina 1948–1949. Koululaiva Suomen Joutsenen 1. upseerina hän palveli vuonna 1951. Merisotakoulussa hän opetti vuosina 1952–1953. Toisen Lippueen lippueupseerina hän toimi vuosina 1953–54.
Sotakorkeakoulun jälkeen Klenberg toimi Pääesikunnassa toimistoupseerina vuosina 1957–1959. Merisotakoulun kadettiosaston johtajana hän oli vuonna 1960. Tasavallan presidentin toisena adjutanttina hän toimi vuosina 1961–1965 ja koululaiva Matti Kurjen päällikkönä vuosina 1965–1967. Suomen YK-edustuston sotilasedustajana ja sotilasasiamiehen apulaisena Washingtonissa ja Ottawassa Klenberg työskenteli vuosina 1968–1971. Turun Laivastoaseman päällikkönä hän toimi vuosina 1971–1974. Tasavallan presidentin ensimmäisenä adjutanttina hän palveli 1974–1977.
Presidentti Urho Kekkonen ei pitänyt Klenbergin luonteesta, joten joulukuussa 1976 Kekkonen sopi puolustusvoimien komentajan Lauri Sutelan kanssa, että Klenberg siirrettäisiin Merivoimien esikuntapäälliköksi, mistä tämä voisi edelleen siirtyä merivoimien komentajaksi kontra-amiraali Stig-Olof Wikbergin jäädessä eläkkeelle.[3] Klenberg toimi merivoimien esikuntapäällikkönä vuonna 1977 ja merivoimien komentajana vuosina 1977–1978.[4] Klenbergin ollessa vielä presidentin erikoistehtävissä hänen virka-asunnossaan Presidentinlinnassa sattui 24.–25. tammikuuta 1977 välisenä yönä kahden naiskanslistin välinen tappelu, jossa toinen sai ilmeisesti potkusta aiheutuneen silmävamman. Tapaus nousi julkisuuteen seuraavana talvena Ilta-Sanomien uutisoitua kanslistin tekemästä rikosilmoituksesta. Skandaalin seurauksena Klenberg joutui eroamaan merivoimien johdosta huhtikuussa 1978. Toinen naisista tuomittiin kesäkuussa 1978 Helsingin raastuvanoikeudessa törkeästä pahoinpitelystä ehdolliseen vankeuteen ja korvauksiin.[5][6][7][3] Tapaus vaikutti osaltaan siihen, että asetusmuutoksella presidentin adjutantin asemaa alennettiin suhteessa presidentin kanslian päällikköön.[8]
Ylennykset: aliluutnantti 1944, luutnantti 1946, yliluutnantti 1952, kapteeniluutnantti 1953, komentajakapteeni 1961, komentaja 1965, kommodori 1974, kontra-amiraali 1977.
Lähteet
Viitteet
- ↑ a b Kadettiupseerit 1920–1985, s. 334. Kadettiupseerit r.y., 1985. ISBN 951-99690-4-7
- ↑ Kuka kukin on 2015, s. 1066. Helsinki: Otava. ISBN 978-951-1-28228-0
- ↑ a b Urho Kekkonen (toim. Juhani Suomi): Urho Kekkosen päiväkirjat 4: 1975–81, s. 168, 270. Otava, Helsinki 2004.
- ↑ Kuka kukin on 1978, s. 400 Runeberg.org.
- ↑ Presidentin linnan välikohtaus: Ehdollista vankeutta ja kovat korvaukset (tilaajille) Helsingin Sanomat 17.6.1978, s. 4, HS Aikakone. Viitattu 2.2.2022.
- ↑ Bo Klenberg aloitti 1946 (tilaajille) Helsingin Sanomat 22.4.1978, s. 7, HS Aikakone. Viitattu 2.2.2022.
- ↑ Syyttäjä: Klenberg-jupakan julkistaminen perusteltua (tilaajille) Helsingin Sanomat 9.8.1978, s. 8, HS Aikakone. Viitattu 2.2.2022.
- ↑ Timo Soikkanen: Presidentin ministeriö II: Uudistumisen, ristiriitojen ja menestyksen vuodet 1970-81, s. 446. Otava/Ulkoasiainministeriö, Helsinki 2008.
|
Edeltäjä: Stig-Olof Wikberg |
Suomen merivoimien komentaja 1977–1978 |
Seuraaja: Jorma Haapkylä |