Biomi

Biomi eli eloyhteisö on ekologinen termi, jolla tarkoitetaan laaja-alaisia ekosysteemeistä ja suuremmista paikallisista alueista muodostuvia kokonaisuuksia, jotka ovat muodostuneet eliöiden ja niiden fysikaalisen ympäristön, (maaperän ja ilmaston) yhteisvaikutuksesta. Biomien rajaaminen perustuu siihen, että eliöstö ja ympäristötekijät ovat samankaltaisia koko biomin alueella. Erityisesti kasvillisuudella on rajaamisessa tavallisesti suuri merkitys. Joissain biomin määritelmissä muuta eliöstöä ei oteta lainkaan huomioon, jolloin biomi merkitsee melkein samaa kuin kasvillisuusvyöhyke. Kaikki maapallon biomit muodostavat yhdessä biosfäärin.

Vaikka eliöstö on koko biomin alueella samankaltaista, lajikoostumus (ks. laji) voi eri osissa erota huomattavasti toisistaan. Kaikkia lajeja kuitenkin yhdistää sopeutuminen (evoluutio) samantyyppisiin ympäristöolosuhteisiin. Esimerkiksi pohjoisella havumetsävyöhykkeellä Pohjois-Amerikassa kasvaa eri havupuulajeja kuin Euraasian havumetsissä. Molemmilla paikoilla lajisto on kuitenkin samantyyppistä ja sopeutunut samanlaisiin olosuhteisiin, muun muassa ankaraan talveen.

Luonnossa biomien välille ei useimmiten voi vetää tarkkoja rajoja, vaan ne muuttuvat vaiheittaisesti toisikseen. On myös makukysymys, kuinka moneen biomiin maapallon eliöstö luokitellaan. Erilaisissa luokitteluissa biomien määrä vaihtelee viidestä useisiin kymmeniin.

Koska kasvillisuudella on rajaamisessa suuri merkitys, biomien rajaus sopii usein melko hyvin yhteen kasvillisuusvyöhykkeiden kanssa. Kuivan maan (terrestiset) biomit voidaan luokitella esimerkiksi seuraavasti:

• Tundra
• Pohjoinen havumetsävyöhyke eli taiga
• Lauhkean vyöhykkeen metsä (lehtipuuvaltainen metsä, jossa voi kasvaa myös havupuita)
• Lauhkean vyöhykkeen heinikkomaa (johon kuuluvat muun muassa preeria, steppi ja pampa)
• Trooppiset ruohosavannit, puistosavannit, Monsuunimetsät ja kuivametsät
• Välimerenilmaston vaihtelevat pensastot, metsät ja ruohostot, eli välimerenkasvillisuus
• Aavikko ja puoliaavikko
• Trooppinen sademetsä

Biomit voidaan jaotella myös pienemmiksi yksiköiksi. Esimerkiksi pohjoinen havumetsävyöhyke voidaan jaotella pienempiin alueisiin, jotka ovat Norjan rannikon sateiset havumetsät, Skandinavian ja Länsi-Venäjän taiga, Länsi-Siperian taiga, Itä-Siperian taiga, Baikaljärven taiga, Ohtoskin ja Mantšurian taiga, Sahalinin saaren havumetsät, Beringin niemimaan taiga, Alaskan taiga, Länsi-Kanadan taiga, Itä-Kanadan taiga sekä New Yorkin osavaltion pohjoisosan boreaalinen ylänkö.^[1] Lisäksi biomien osa-alueet voidaan jakaa tarvittaessa vielä pienempiin paikallisiin osiin, ja ne voivat koostua useista pienimmistä ekosysteemeista. Esimerkiksi havumetsäbiomin Skandinavian alueen ekosysteemejä ovat muun muassa tuorekangas, lehto, kuivakangas ja erityyppiset suoekosysysteemit.

Vesialueet voidaan laskea omaksi biomikseen tai erotella makean ja suolaisen veden biomeiksi. Tarkimmillaan vesialueiden (akvaattisia) biomit voidaan jakaa runsaaseen kymmeneen luokkaan.

Maalla olevat biomit ovat käytännössä sama kuin suuret kasvillisuusvyöhykkeet.

• Begon, M.; Harper, J. L. & Townsend, C. R (1996): Ecology – individuals, populations and communities. 3. painos. Blackwell Science.
• Hanski, I.; Lindström, J.; Niemelä, J.; Pietiäinen, H. & Ranta, E. (1998): Ekologia. WSOY.
• Tirri, R.; Lehtonen, J; Lemmetyinen, R.; Pihakaski, S. & Portin, P. (2001): Biologian sanakirja. 1. uudistettu laitos. Otava.

Wikimedia Commonsissa on kuvia tai muita tiedostoja aiheesta Biomi.

• http://www.eoearth.org/article/Ecoregion (englanniksi)

World Wildlife Fund (Content Partner); Cutler J. Cleveland (Topic Editor). 2008. "Ecoregion." In: Encyclopedia of Earth. Eds. Cutler J. Cleveland (Washington, D.C.: Environmental Information Coalition, National Council for Science and the Environment).

• World Biomes (Arkistoitu – Internet Archive) (englanniksi)