Ero sivun ”Norjan perustuslaki” versioiden välillä
| [arvioimaton versio] | [arvioimaton versio] |
pEi muokkausyhteenvetoa |
p Botti muokkasi: ru:Конституция Норвегии |
||
| Rivi 42: | Rivi 42: | ||
[[pl:Konstytucja Norwegii]] |
[[pl:Konstytucja Norwegii]] |
||
[[pt:Constituição da Noruega]] |
[[pt:Constituição da Noruega]] |
||
[[ru: |
[[ru:Конституция Норвегии]] |
||
[[sv:Eidsvollförfattningen]] |
[[sv:Eidsvollförfattningen]] |
||
[[zh:挪威宪法]] |
[[zh:挪威宪法]] |
||
Versio 1. marraskuuta 2008 kello 01.47
Norjan perustuslaki (norj. Kongeriket Norges Grunnlov) hyväksyttiin Eidsvollin kansalliskokouksessa Eidsvollissa 16. toukokuuta 1814. Se allekirjoitettiin 17. toukokuuta 1814, joka on nykyisin Norjan kansallispäivä.
Lain sisältö
Perustuslaki pohjautuu Yhdysvaltain itsenäisyysjulistukseen vuodelta 1776 ja Ranskan vallankumoukseen 1789 ja niitä seuranneisiin kyseisten maiden perustuslakeihin.[1] Se oli aikanaan eräs radikaaleimmista perustuslaeista, jota valistusajan ideaalit inspiroivat. Erityisesti Montesquieun vallan kolmijako-oppi oli tärkeä peruslinja. Perustuslaki on korkein oikeuden lähde Norjassa, jonka kanssa ristiriidassa olevat päätökset joutuvat väistymään. Se sisältää päätökset valtiomuodosta, ihmisoikeuksista, lainsäädäntövallasta ja Stortingin roolista, hallitusvallasta ja tuomiovallasta. Perustuslain alkuperäistä versiota säilytetään Stortingin arkistossa, Stortingsarkivetissa.[2]
Perustuslain norjalaiset erityispiirteet
Äänioikeus oli liitetty omaisuuteen, mutta aikansa mittapuulla raja oli asetettu alas. Lähes puolet aikuisista miehistä sai äänioikeuden. Naisten äänioikeus ei ollut vuonna 1814 ajankohtainen asia. Tästä poikkeuksena virkamiehistön asemaa korostettiin. Kaikilla virkamiehillä oli äänioikeus ja virkamies voitiin irtisanoa vain lainvoimaisen tuomion pohjalta.[3]
Talonpojat saivat perustuslakiin kirjattua esikoisuuteen pohjautuvan maanperimysoikeuden, Odelsretten, joka on vain norjalaisessa perustuslaissa. Sen katsotaan muodostaneen perustan vapaalle talonpoikaisyhteisölle.[3]
Perustuslain kohta 2 kielsi juutalaisilta pääsyn maahan ja julisti, ettei jesuiittoja ja munkkikuntia suvaittaisi. Tässä kohtaa piti muutoin olla myös julistus uskonnonvapaudesta, mutta jostain syystä vain poikkeukset siitä jäivät kirjatuiksi vuoden 1814 lakitekstiin.[3] Juutalaisparagrafi poistettiin perustuslaista 1851 erityisesti runoilija Henrik Wergelandin kampanjoitua asiaa vastaan julkisuudessa kymmenen vuotta aiemmin. Sen poisto vaati neljä eri käsittelyä Stortingissa vuosina 1842, 1845, 1848 ja lopulta 1851[4]
Perustuslakimuutos marraskuussa 1814
Lakia allekirjoitettaessa samalla kuninkaaksi valitun Tanskan prinssi Kristian Frederikin jouduttua luopumaan vallastaan 10. lokakuuta 1814 ja Norjan jouduttua osaksi Ruotsi-Norja-unionia, Stortinget muutti perustuslakia mahdollistaakseen unionin 4. marraskuuta. Ne muutokset kumottiin unionin lakattua 7. kesäkuuta 1905, jolloin Norjasta tuli täysin itsenäinen.
Perustuslakimuutos 2007
20. helmikuuta 2007 Stortinget muutti perustuslakia, jolloin parlamentarismin periaatteet kirjattiin eksplisiittisesti lakiin. Ne olivat ohjanneet valtiota kirjoittamattomana sääntönä vuodesta 1884. Samalla poistettiin jako Odelstingetiin ja Lagtingetiin lakiasioiden käsittelyssä. Nykyisin ne käsitellään koko Stortingetissä. Samalla uudistettiin valtakunnanoikeuden kokoonpanoa ja asiankäsittelyä.[5]
Katso myös
Lähteet
- ↑ Kim Nystøl: Grunnloven av 17. mai 1814 26. huhtikuuta 2007. NRK. Viitattu 26. tammikuuta 2008. (norjaksi)
- ↑ Constitution for Kongeriket Norge www.nb.no. 1814. Nasjonalbiblioteket. Viitattu 24. tammikuuta 2008. (norjaksi)
- ↑ a b c Grunnloven 1814 www.maihaugen.no/. Maihaugen museum. Viitattu 24. tammikuuta 2008. (norjaksi)
- ↑ Kronologi www.stortinget.no. 1. toukokuuta 2001. Stortinget. Viitattu 26. tammikuuta 2008. (norjaksi)
- ↑ Olav Versto: Reform av Grunnloven VG Nett. 21. helmikuuta 2007. VG. Viitattu 26. tammikuuta 2008. (norjaksi)
Aiheesta muualla
- Norjan perustuslain versiot (norjaksi)