Megadeth

Wikipediasta
Tämä on arkistoitu versio sivusta sellaisena, kuin se oli 18. maaliskuuta 2007 kello 20.54 käyttäjän MegaKyle (keskustelu | muokkaukset) muokkauksen jälkeen. Sivu saattaa erota merkittävästi tuoreimmasta versiosta.
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Megadeth
[[Tiedosto:Megadeth Sauna Open Air Metal Festivalissa|250px|]]
Tiedot
Toiminnassa 1983 – 2002, 2004 -
Laulukieli englanti
Jäsenet

Dave Mustaine
Glen Drover
James LoMenzo
Shawn Drover
Levy-yhtiö

Roadrunner Records

Megadeth on yhdysvaltalainen heavy metal -yhtye. Sen perusti Dave Mustaine vuonna 1983 pian sen jälkeen kun hänet erotettiin Metallicasta alkoholi- ja päihderiippuvuuksiensa aiheuttaman aggressiivisuuden takia. Megadethin tyyli on vuosikymmenten aikana vaihdellut thrash/speed metalista perinteisempään ja melodisempaan raskaaseen rockiin. 1980-luvulla Megadeth oli yksi thrashin lipunkantajista. Vuosikymmenen vaihteen jälkeen se nousi myös suuren yleisön suosioon. Megadethin sanoituksissa on vahvasti esillä politiikka, sota, kuolema ja ihmissuhteet.

Historia

Alkuvuodet (1983-1985)

Vuonna 1983 lähtiessään New Yorkista tultuaan erotetuksi Metallicasta Dave Mustaine janosi kuvainnollisesti entisen yhtyeensä verta. Mustaine päihderiippuvuudet eivät laantuneet ja kostaakseen entiselle yhtyeelleen Mustaine päätti tehdä omasta yhtyeestään nopeamman ja raskaamman kuin entisestään. Kuunneltuaan Metallican debyyttialbumin (Kill 'Em Allin) Mustaine joutui lykkäämään levyntekoaan koska Metallica oli nauhoittanut Mustainen materiaalia vaikka Mustaine oli heitä pyytänyt näin tekemästä. Meni muutama kuukausi jotta Dave Mustaine sai kasattua väliaikaisen kokoonpanon päästäkseen edes alkuun. Mustaine oli tavannut David Ellefsonin ja päättänyt ottaa tämän yhtyeeseen ja lopulta kun Mustaine luopui laulajan etsinnästä päätti hän itse hoitaa myös laulamisen ja he alkoivat konsertoida. Megadeth herätti mielenkiintoa koska kaikki halusivat nähdä kamppailun kuka olisi suurin, nopein, tai pahin. Kokoonpano täydentyi lopulta kahdella jazz-muusikolla, Gar Samuelson rummuissa ja Chris Poland kitarassa.[1] Kyseisten jäsenten tulo yhtyeeseen ruokki entisestään Megadethin jäsenten huumeriippuvuuksia sillä Samuelson ja Poland toivat entistä vaarallisempien huumeiden kuten heroiinin ja kokaiinin Dave Mustainen ja David Ellefsonin tietoisuuteen.[2] Megadeth nauhoitti debyyttialbuminsa, Killing Is My Business... And Business Is Good!in vuoden 1984 lopulla ja se julkaistiin alkuvuodesta 1985 indie-levy-yhtiö Combat Recordsin toimesta. Debyyttilevynsä tiimoilta Megadeth kiersi Amerikkaa 72 viikkoa.[3]

Ensiaskeleet menestykseen (1986-1988)

Megadeth julkaisi toisen studioalbuminsa, Peace Sells... But Who's Buying?in vuonna 1986. Peace Sells... But Who's Buying? oli se albumi joka “laittoi Megadethin kartalle”. Albumille tehdyt kappaleet olivat aikanaan raskaampaa kuin mitä kukaan muu julkaisi tuohon aikaan. Ainoat kilpailijat olivat Slayer, Anthrax ja Metallica. Viimeisteltyään levyn Capitol Records osti oikeudet Megadethiin ja yhtyeestä tuli ison levy-yhtiön yhtye. [4]

Yhtyeen sisäiset huumeriippuvuudet heikensivät jäsenten taloudellista tilannetta. Chris Poland oli pantannut yhtyeen soittovälineitä saadakseen rahaa huumeisiin ja kun Dave Mustaine sai tämän selville sai Poland potkut yhtyeestä. Pian Polandin erotuksen jälkeen myös Gar Samuelson jätti Megadethin.[5] Erotettuaan Gar Samuelsonin ja Chris Polandin, Dave Mustaine pyrkimyksenään jatkaa Megadethin uraa palkkasi entisen rumpalinsa Gar Samuelsonin rumputeknikon Chuck Behlerin rumpaliksi ja kitaristiksi Jeff Youngin. Jeff Youngin pukeutumistyyli oli varsin erilainen Megadethin muista jäsenistä ja tekikin tyylinvaihdoksen päästäkseen yhtyeeseen. So Far, So Good... So What!, Megadethin kolmas studioalbumi julkaistiin alkuvuodesta 1988. Viimeisteltyään levyn Megadeth lähti suoraan kiertueelle. Albumin tultua ulos se otettiin vastaan lämpimästi ympäri maailmaa. So Far, So Good... So What! myi platinaa Yhdysvalloissa ja Megadeth oli alueensa suurin yhtye todella suuria yhtyeitä lukuun ottamatta.[6] So Far, So Good… So What!in ja sitä seuranneen kiertueen aikana Dave Mustainen huumeriippuvuudet ajoivat hänet skitsofrenian ja lähes kuoleman partaille. David Ellefson oli päässyt kuiville jo aiemmin ja Dave Mustaine vietiin lopulta vieroitukseen vuonna 1989.[7]

Klassinen kokoonpano ja kaupallinen maine (1989-1995)

Dave Mustaine oli etsinyt kuukausitolkulla uutta kitaristia Megadethiin. Jeff Young ja Chuck Behler olivat jo kauan olleet poissa kuvioista ja Mustaine oli palkannut Behlerin rumpuroudarin, Nick Menzan rumpaliksi. Mustaine etsi kuumeisesti kitaristia ympäri Pohjois-Amerikkaa mutta ei halunnut ottaa riskiä kuten edellisen kitaristinsa kanssa. Lopulta Dave Mustaine löysi todellisen kultakimpaleen nimeltä Marty Friedman. Tuona päivänä Megadeth muuttui lopullisesti. Friedmanilla oli omalaatuinen ja kaunis tyyli joka oli henkäys raitista ilmaa. Kyseinen kokoonpano vakiintui ja kesti vuoteen 1998 asti ja sitä pidetään Megadethin klassisena kokoonpanona. Megadethn neljäs studioalbumi, Rust in Peace nauhoitettiin Dave Mustainen tiukan luovan vallan alaisena ja se julkaistiin vuonna 1990.[8] Dave Mustainen irtautuminen päihteistä ajoi hänet puristamaan itsestään todella teknisestivaativia kappaleita ja Rust in Peacen materiaali onkin erittäin teknistä ja monipuolista.[9] Rust in Peacen aikoihin Megadeth voi hyvin ja huomattavin näistä hyvinvoinnin aiheista oli pahamainen Clash of the Titans -maailmankiertue.[10]

Megadethin suurin kaupallinen menestys, studioalbumi Countdown to Extinction näki päivänvalon vuonna 1992. Countdown to Extinction debytoi Billboardin albumilistalla sijalla kaksi josta Dave Mustaine oli yllättynyt mutta samalla pettynyt, koska oli jahdannut ensimmäistä sijaa halutessaan voittaa entisen yhtyeensä Metallican edellisenä vuonna saavuttaman ykköstilan albumillaan Metallica. Albumilta nousi megahitiksi kappale ’’Symphony of Destruction’’. Countdown to Extinctionin myötä Megadeth alkoi saada paljon tunnustusta ja palkintoja. Albumista tuli Megadethin menestynein albumi ja siitä lähtien Mustainen päätavoitteena on aina ollut päihittää Countdown to Extinction. [11] Vuonna 1993 Megadeth teki kappaleen ’’Angry Again’’ Last Action Hero –elokuvan soundtrackille.[12] Dave Mustaine oli kuitenkin alkanut jälleen käyttää huumeita ja ottikin yliannostuksen päiviä ennen kun Megadethin oli tarkoitus konsertoida legendaarisessa Budokan-konserttihallissa Japanissa. Dave Mustaine toipui yliannostuksesta mutta Budokan-konsertin peruuntuminen oli Marty Friedmanille kovimpia takaiskuja urallaan Megadethissa.[13]

Youthanasian täytyi seurata erittäin menestynyttä Countdown to Extinctionia ja oli ongelmien riivaama alusta alkaen. Yhtyeen muut jäsenet yrittivät väkisin muuttaa yhtyettä demokratiaksi ja oli vaikeata löytää nauhoituspaikka, jossa kaikki yhtyeen jäsenet tuntisivat olonsa mukavaksi. Megadeth kokoontui ”yhtyekokouksiin” joissa Dave Mustainea painostettiin helpottamaan luovaa hallintaa joka oli toiminut loistavasti edellisellä albumilla. Tästä alkaen bändin sisäinen kemia alkoi vuosien myötä kärsiä. Youthanasia debytoi Billboardin Hot 200 listalla sijalla neljä, aivan Countdown to Extinctionin jalanjäljillä ja kohtasi hyväksyntää useimmilta yhtyeen faneilta, mutta tuolloin alkoi olla jakautumista fanien välillä jotka vain pitivät Megadethista koska se oli raskasta ja fanien jotka pitivät yhtyeestä itsestään. Megadethin tuolloinen manageri päätti levytyksen ollessa vielä kesken ottaa toisen työpaikan eikä täten pystynyt antamaan 100% huomiota yhtyeelle. MTV halusi myös että Megadeth alkaisi sensuroimaan videoitaan vaihtamalla sanoituksia, laittamalla niihin julkisia palvelutiedotteita ja editoimalla visuaalisia efektejä. Dave Mustaine rakasti ’’A Tout Le Monde’’ kappaletta ja valitettvasti MTV halusi juuri kyseisen kappaleen sensuroitavan. ’’A Tout Le Monden’’ video ja single hyllytettiin. Youthanasian myötä bändi ajautui markkinarakoon jossa he eivät olleet varma tyylistään ja kyseisellä aikakaudella yhtyeen tyyli vaihtelikin paljon. Albumin kansitaide aiheutti vastustusta ulkomaan markkinoilla ja ärsytti monia ihmisiä. Youthanasia myi platinaa nopeammin kuin mikään aikaisempi Megadeth albumi mutta heavy metal-skene oli menossa jälleen maan alle eikä metallimusiikki myynyt hyvin. [14] Vuonna 1995 Dave Mustaine kamppaili jälleen huumeriippuvuuksiensa kanssa ja meni vieroitushoitoon. Kyseisen vieroitushoitokerran jälkeen Mustaine kertoo olleensa täysin kuivilla ja että Megadethissa on täysi nollatoleranssi huumeiden suhteen.[15]

Lasku ja hajoaminen (1997-2002)

Youthanasian ja sen seuraajan, Cryptic Writingsin välillä oli pitkä kuiva kausi. Tämä johtui monista syistä, pääsääntöisesti koska johtoportaassa tapahtui muutos, Dave Mustainen yhtyeen kanssa tappelemisesta, Mustainen henkilökohtaisesta terveydestä, ja muutosta Phoenixiin – kuten myös muiden yhtyeen jäsenten muutto sinne ja Nick Menzan päätös jäädä Los Angelesiin. Cryptic Writings julkaistiin vuonna 1997 ja toi Megadethlle sen historian ensimmäisen listaykkösen Amerikan rock radiossa kappaleella ’’Trust’’. Tämä ei kuitankaan vaikuttanut myyntilukuihin paljoa. Albumin muista singleistä kolme olivat myös top-10:ssä, mutta nekään eivät vaikuttaneet juurikaan myyntilukuihin.[16] Yhtyeen pitkäaikainen rumpali, Nick Menza erotettiin Megadethista koska Dave Mustaine epäili tämän käyttävän huumeita. Nick Menzan korvasi MD.45ssa Mustainen kanssa aiemmin työskennellyt Jimmy DeGrasso. [17]

Megadeth julkaisi vuonna 1999 kahdeksannen studioalbuminsa Riskin, albumi jota moni kutsuu yhtyeen tuhoksi. [18] Risk oli todellinen riski sillä albumin teosta ei enää ollutkaan pääsääntöisesti vastuussa ollut Dave Mustaine vaan yhtyeen muut jäsenet (jotka olivat tuolloin alternative rockin ja grungen pauloissa) ja tuottajat. Dave Mustaine näki itsekin että bändin loppu oli lähellä eikä mielestään voinut tehdä muuta katsellessaan superyhtyeensä teurastamista kuin laulaa sydämensä pohjasta. Albumilla on monia hyviä poprock- ja alternative rock-kappaleita mutta albumi floppasi koska se ei kuulostanut Megadethilta jota yhtyeen fanit halusivat kuulla ja yhtyeen nimi ei sopeutunut valtavirtaradiokanaville joille sen materiaali olisi paremmin sopinut.[19]

Megadethin Risk otettiin happamasti vastaan[20], kitaristi Marty Friedman lopetti kesken kiertueen halutessaan keskittyä omaan soolouraansa ja Capitol Records kertoi ettei mahdollisuutta uusia levytyssopimusta tultaisi laittamaan käytäntöön. Megadeth värväsi kitaristi Al Pitrellin, jatkoi kiertuetta ja samanaikaisesti tuotti pari uutta kappaletta Capitol Punishment: The Megadeth Years-kokoelmalle. Kyseinen levy täytti Megadethin viimeiset velvoitteet Capitolille joka oli armeliaasti palauttanut täyden albumin bändille muualle tarjottavaksi ja Megadeth oli ensimmäistä kertaa historiansa aikana niin sanottuja vapaita agentteja. [21] The World Needs a Heroksi nimetty albumi julkaistiin 14. toukokuuta 2001 lopulta Sanctuary Recordsin kautta.[22] The World Needs a Heron materiaali nojaa vahvasti Dave Mustainen heavy metal -taustaan kuin pari aiempaa studioalbumia.[23]

Megadethin nousu jäi kuitenkin lyhyeksi. Melkein kaikki luulivat Megadethin keulahahmon, Dave Mustainen musiikillisen uran olevan ohi kun hän kärsi hermovaurion vuonna 2002, joka aiheutti sen että hänen vasen kätensä oli täysin tunnoton neljän kuukauden ajan. Jopa Mustaine epäili että pystyisikö hän enää ikinä esiintymään. Lääkärit kertoivat Dave Mustainelle ettei hän välttämättä ikinä saisi takaisin käden täyttä toimintakykyä, saati sitten kitaran soittamistaitoa. Joten metalli-ikoni lopetti Megadethin ja meni talviunille loppuvuodeksi ilman kunnon suunnitelmia tulevaisuudesta.[24]

Paluu (2003-2005)

Tunnon palaillessa käteen aloitti Dave Mustaine intensiivisen vuoden kestäneen paino-terapiakuntoutuksen toivomuksenaan saada takaisin tarpeeksi voimaa pystyäkseen lopulta soittamaan kitaraa. Saatuaan käsivoimansa takaisin Mustainen täytyi vielä kuitenkin työskennellä näppäryytensä kanssa. Hän palkkasi kitaraopettajan ja tämän ohjeistuksella opetteli soittamaan kitaraa uudestaan korjaillen hänen aiemmin tekemiään virheitä soitannossa. Kesällä 2004 saatuaan takaisin täyden nopeuden alkoi Mustaine kirjoittaa kappaleita albumille jonka hän luuli olevan hänen soolo-albuminsa. Levy-yhtiö EMI kuitenkin kertoi hänelle ettei soololevy täyttäisi Megadethin sopimusta joka lupaili heille vielä yhtä albumia. Joten Mustaine päätti nauhoittaa Megadeth-levyn, vaikka yksi hänen entisistä yhtyetovereistaan (David Ellefson) ei ollut halukas tai kykenevä osallistumaan. Dave Mustaine värväsi Megadethin alkuperäisen kitaristin Chris Polandin nauhoittamaan sooloja useille albumin kappaleille[25] ja muutoin käytti studiomuusikkojen Jimmy Lee Sloasin (basso) ja Vinnie Colaiutan (rummut) apuja viimeistelläkseen albumin. The System Has Failedksi nimetty albumi julkaistiin 14. syyskuuta 2004 ja on Megadethin 10. studioalbumi. The System Has Failedin julkaisun yhteydessä Dave Mustaine vakuutti albumin olevan viimeinen Megadeth studioalbumi.

Kiertuekokoonpanoksi hankittiin kitaristi Glen Drover, rumpaliksi vanha tuttava Nick Menza ja basistiksi James MacDonough. Vain viikko ennen "Blackmail the Universe" -kiertueen alkua loppuvuodesta 2004 Nick Menza erotettiin ja Dave Mustainen mukaan Menza ei ollut kykenevä tai tarpeeksi hyvässä kunnossa soittaakseen Megadethin materiaalia. Uudeksi rumpaliksi hankittiin myös Eidolon yhtyeessä soittavan kitaristi Glen Droverin vanhempi veli Shawn Drover.[26]

Uusi alku

Dave Mustainen kierrettyä ahkerasti maailmaa Megadethin kanssa ja perustettuaan menestyneen Gigantour-kiertueen Megadethin suosio oli kasvussa ja Mustaine ei ollutkaan enää yhtä varma Megadethin lopettamisesta. Mustaine antoi lausunnon jossa hän kertoi kertovansa mikäli hän jatkaisi Megadeth-nimikkeellä Buenos Airesissa Argentiinassa pidettävässä konsertissa. Vastaus oli kyllä kymmenien tuhansien fanien riemuitessa paikanpäällä. Vuonna 2006 James MacDonough erosi yhtyeestä musiikillisiin erimielisyyksiin vedoten. James LoMenzo palkattiin James MacDonoughin tilalle. Päätettyään jatkaa musiikillista uraansa nimen Megadeth alla Dave Mustaine alkoi valmistella uutta materiaalia kiertueiden lomassa. Alunperin syksyksi 2006 kaavaillun uuden albumin julkaisu lykkääntyi kuitenkin muutamien DVD-julkaisujen ja Gigantour 2 -kiertueen myötä. Megadeth valmistelikin muutamia uusia kappaleita julkaisua varten albumin lykkäännyttyä.

Uusi Megadeth albumi nimeltään United Abominations julkaistaan 15. toukokuuta 2007. Levyltä on soitettu konserteissa kolme uutta kappaletta: Washington Is Next!, Gears of War ja Sleepwalker. Gears of Warin demoversio ja Sleepwalkerin lopullinen versio ovat ladattavissa Megadethin virallisilta kotisivuilta. A Tout Le Monde (Set Me Free) single on jaettu radiosoittoa varten ainakin Yhdysvalloissa.[27]

Kokoonpano

Nykyiset jäsenet

Entiset jäsenet

Sessiomuusikot

Kiertuemuusikot

Vierailevat muusikot

Diskografia

Studioalbumit

EP:t

Live-albumit

Kokoelmat

Videot

  • Rusted Pieces (1991, 2000) (Tällä videolla Ellefson ja Mustaine kertovat musiikkivideoistaan ja näyttävät niitä. Videolla on kaikki musiikkivideot Rust in Peace -levyyn asti)
  • Exposure of a Dream (1993)
  • Evolver: The Making of Youthanasia (1995)
  • Behind the Music (2001)
  • Rude Awakening (2002)
  • Video Hits (2004)
  • The Arsenal of Megadeth (2006) (sisältää monia yhtyeen musiikkivideoita, harvinaisia videopaloja ja live-esiintymisiä)
  • That One Night: Live in Buenos Aires (2007)

Singlet

  • Wake Up Dead (1986)
  • Anarchy in the U.K. (1988)
  • Mary Jane (1988)
  • No More Mr. Nice Guy (1990)
  • Holy Wars... The Punishment Due (1990)
  • Hangar 18 (1991)
  • Foreclosure of a Dream (1992)
  • Symphony of Destruction (1992)
  • Skin o' My Teeth (1993)
  • Sweating Bullets (1993)
  • Train of Consequences (1994)
  • A Tout Le Monde (1995)
  • Almost Honest (1997)
  • Trust (1997)
  • Use the Man (1998)
  • A Secret Place (1998)
  • Crush 'em (1999)
  • Breadline (2000)
  • Moto Psycho (2001)

Videot

  • Peace Sells (1986)
  • Wake Up Dead (1986)
  • Anarchy in the U.K. (1988)
  • In My Darkest Hour (1988)
  • No More Mr. Nice Guy (1989)
  • Holy Wars... The Punishment Due (1990)
  • Go to Hell (1991)
  • Hangar 18 (1991)
  • Foreclosure of a Dream (1992)
  • High Speed Dirt (1992)
  • Symphony of Destruction (1992)
  • Skin o' My Teeth (1993)
  • Angry Again (1993)
  • A Tout Le Monde (1994)
  • Reckoning Day (1994)
  • Train of Consewuences (1994)
  • 99 Ways to Die (1995)
  • Almost Honest (1997)
  • Trust (1997)
  • A Secret Place (1998)
  • Crush 'Em (1999)
  • Insomnia (1999)
  • Breadline (2000)
  • Moto Psycho (2001)
  • Die Dead Enough (2004)
  • Kill the King (2005)
  • Of Mice and Men (2005)

Aiheesta muualla

Lähteet

  1. ↑ Mustaine, Dave; Ellefson, David; Ian, Scott (2002): Killing Is My Business... And Business Is Good! (Deluxe Edition) liner notes. Loud Records.
  2. ↑ VH-1: VH-1: Megadeth Behind the Music. VH-1, 2001.
  3. ↑ Mustaine, Dave; Ellefson, David; Ian, Scott (2002): Killing Is My Business... And Business Is Good! (Deluxe Edition) liner notes. Loud Records.
  4. ↑ Mustaine, Dave (2004): Peace Sells... But Who's Buying? (Remixed & Remastered) liner notes. EMI
  5. ↑ >VH-1: VH-1: Megadeth Behind the Music. VH-1, 2001.
  6. ↑ Mustaine, Dave (2004): So Far, So Good... So What! (Remixed & Remastered) liner notes. EMI.
  7. ↑ >VH-1: VH-1: Megadeth Behind the Music. VH-1, 2001.
  8. ↑ Mustaine, Dave (2004): Rust in Peace (Remixed & Remastered) liner notes. EMI.
  9. ↑ >VH-1: VH-1: Megadeth Behind the Music. VH-1, 2001.
  10. ↑ Mustaine, Dave (2004): Rust in Peace (Remixed & Remastered) liner notes. EMI.
  11. ↑ Mustaine, Dave (2004): Countdown to Extinction (Remixed & Remastered) liner notes. EMI.
  12. ↑ http://www.megadeth.com
  13. ↑ >VH-1: VH-1: Megadeth Behind the Music. VH-1, 2001.
  14. ↑ Mustaine, Dave (2004): Youthanasia (Remixed & Remsatered) liner notes. EMI.
  15. ↑ >VH-1: VH-1: Megadeth Behind the Music. VH-1, 2001.
  16. ↑ Mustaine, Dave (2004): Cryptic Writings (Remixed & Remastered) liner notes. EMI.
  17. ↑ >VH-1: VH-1: Megadeth Behind the Music. VH-1, 2001.
  18. ↑ >VH-1: VH-1: Megadeth Behind the Music. VH-1, 2001.
  19. ↑ Mustaine, Dave (2004): Risk (Remixed & Remastered) liner notes. EMI.
  20. ↑ http://megadeth.rockmetal.art.pl/interviews_update2001.html
  21. ↑ http://megadeth.rockmetal.art.pl/interviews_lords2001.html
  22. ↑ http://www.megadeth.com
  23. ↑ http://megadeth.rockmetal.art.pl/interviews_lords2001.html
  24. ↑ http://www.mtv.com/news/articles/1490891/20040910/megadeth.jhtml
  25. ↑ http://www.mtv.com/news/articles/1490891/20040910/megadeth.jhtml
  26. ↑ http://www.megadeth.com
  27. ↑ http://www.megadeth.com
Noudettu kohteesta ”https://fi.wikipedia.org/w/index.php?title=Megadeth&oldid=2531572”