Megadeth

Wikipediasta
Tämä on arkistoitu versio sivusta sellaisena, kuin se oli 18. maaliskuuta 2007 kello 14.35 käyttäjän MegaKyle (keskustelu | muokkaukset) muokkauksen jälkeen. Sivu saattaa erota merkittävästi tuoreimmasta versiosta.
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Megadeth
[[Tiedosto:Megadeth Sauna Open Air Metal Festivalissa|250px|]]
Tiedot
Toiminnassa 19832002, 2004 -
Laulukieli englanti
Jäsenet

Dave Mustaine
Glen Drover
James LoMenzo
Shawn Drover

Levy-yhtiö

Roadrunner Records

Megadeth on yhdysvaltalainen Thrash metal -yhtye. Sen perusti Dave Mustaine vuonna 1983 kun hänet erotettiin Metallicasta. Megadethin tyyli on kahden vuosikymmenen aikana vaihdellut thrash metalista hitaampaan ja melodisempaan materiaaliin. 1980-luvulla Megadeth oli yksi thrashin lipunkantajista. Vuosikymmenen vaihteen jälkeen se nousi myös suuren yleisön suosioon. Megadethin lyriikoissa on vahvasti esillä politiikka, sota ja kuolema.

Historia

Alkuvuodet (1983-1985)

Dave Mustaine ja David Ellefson perustivat Megadethin vuonna 1983 sen jälkeen, kun Metallica erotti Mustainen alkoholi- ja väkivaltaongelmien takia. Kun sopivaa laulajaa ei löytynyt, Mustaine päätti alkaa laulaa itse. Yhtyeeseen liittyi myöhemmin rumpali Gar Samuelson, ja kitaristi Kerry King lainattiin Slayeristä. Pian King korvattiin Chris Polandilla. Mustainen ja basisti Ellefsonin tuttavuus sai alkunsa puolivahingossa, kun Ellefson asui Mustainen alanaapurina. Yhtye levytti vuosina 1983-1985 debyyttialbumin Killing Is My Business... And Business Is Good!, jolta kappale "Mechanix" - lähes identtinen kappale Metallican "The Four Horsemen" -kappaleen kanssa - tuli hitiksi.

Ensiaskeleet menestykseen (1986-1988)

Tiedosto:Megadeth peace sells.jpg
Peace Sells... But Who's Buying? toi Megadethin suuremman yleisön tietoisuuteen.

1986 yhtye julkaisi albumin Peace Sells... But Who's Buying?, jonka kappaleita "Wake Up Dead" ja "Peace Sells" pidetään merkittävinä thrash metal -kappaleina. Samana vuonna Mustaine päätti vaihtaa kokoonpanoa, ja seuraavana vuonna yhtye levytti albumia So Far, So Good... So What!,kokoonpanolla Mustaine,Ellefson,uusi kitaristi Jeff Young ja uusi rumpali Chuck Behler.Levy julkaistiin vuonna 1988. Dave Mustaine kertoo albumin kappaleen "In My Darkest Hour" olevan tehty 1986 kuolleen Metallica-basistin Cliff Burtonin äkillisen kuoleman inspiroimana. Kyseinen kappale nousi suureksi hitiksi ja on noussut klassikoksi vuosien saatossa.

Klassinen kokoonpano ja kaupallinen maine (1989-1994)

Rust in Peace vuodelta 1990 toi Megadethin lopullisesti suureen suosioon.

1989 yhtyeen kokoonpano vaihtui, ja Jeff Young sekä Chuck Behler erotettiin bändistä. Uudeksi kitaristiksi tuli nyt Marty Friedman, jonka yhtyeen keulahahmo ja perustaja Dave Mustaine löysi kuunneltuaan Friedmanin äänitettä. Rumpaliksi istutettiin Nick Menza, jonka Mustaine oli palkannut edellisen levyn aikoihin rumpuroudariksi "ottamaan oppia", sillä Dave oli jo vuonna 1988 päättänyt Chuck Behlerin erottamisesta. Tällä kyseisellä kokoonpanolla yhtye jatkoi vuoteen 1998 asti ja monet pitävätkin tätä Megadethin parhaana kokoonpanona.

Yhtye alkoi samana vuonna 1989 levyttämään albumia Rust in Peace, joka julkaistiin seuraavan vuoden puolella (1990). Albumia pidetään yleisesti yhtenä yhtyeen parhaimpina. Albumilta nousivat hiteiksi kappaleet "Holy Wars...The Punishment Due" ja "Hangar 18", joista tehtiin musiikkivideot, joita esitettiin paljon musiikkikanava MTV:llä.

1992 yhtye julkaisi albumin Countdown to Extinction, joka oli suuri kaupallinen menestys. Albumin tähtihetkiä olivat megahitti "Symphony of Destruction" ja kappaleet "Sweating Bullets" sekä "Skin O' My Teeth". Seuraavana vuonna yhtye teki kappaleen "Angry Again" Last Action Hero -toimintaelokuvan soundtrackille. Vuonna 1994 yhtye julkaisi albumin Youthanasia, joka vei yhtyettä huomattavasti melodisempaan suuntaan. Albumin suurin hitti lienee "Train of Consequences". "A Tout Le Monde" on tunnetuin Megadethin levyttämä hidas kappale.

Lasku ja uusi nousu (1997-2004)

Vuosina 1997-1999 yhtye julkaisi albumit Cryptic Writings ja Risk, jotka menestyivät kaupallisesti hyvin, mutta joita yhtyeen fanit pitivät jonkinalaisina pettymyksinä. 2001 julkaistiin albumi The World Needs a Hero. Tällä kertaa kitaristina toimi Al Pitrelli. Albumi oli nyt tyypillistä Megadeth-linjaa, johon oli jo 80-luvulla totuttu. Kappale "Dread And the Fugitive Mind" nousi albumilta ainoaksi hitiksi. 2001 vuoden lopussa Dave Mustaine nukkui lääketerapian aikana oman kätensä päällä, mikä aiheutti tilapäisesti hermoratojen surkastumista ja vaikeutti kitaransoittoa huomattavasti ja yhtye hajosi. Aluksi diagnoosi oli, että Mustaine ei soita koskaan enää kitaraa. Pitkien kuntoutusharjoitusten jälkeen Mustaine pystyi jälleen soittamaan vuonna 2004, ja samana vuonna julkaistiin comeback-albumi The System Has Failed, jota tosin pidetään osittain Mustainen sooloalbumina.

Uusi albumi

Vuoden 2007 toukokuussa ilmestyy uusi Megadeth albumi nimeltään United Abominations. Levyltä on soitettu konserteissa kolme uutta kappaletta: Washington Is Next!, Gears of War ja Sleepwalker. Gears of Warin demoversio ja Sleepwalkerin lopullinen versio ovat ladattavissa Megadethin virallisilta kotisivuilta. A Tout Le Monde (Set Me Free) single on jaettu radiosoittoa varten ainakin Yhdysvalloissa.

Kokoonpano

Nykyiset jäsenet

Entiset jäsenet

Sessiomuusikot

Kiertuemuusikot

Vierailevat muusikot

Diskografia

Studioalbumit

EP:t

Live-albumit

Kokoelmat

Videot

  • Rusted Pieces (1991, 2000) (Tällä videolla Ellefson ja Mustaine kertovat musiikkivideoistaan ja näyttävät niitä. Videolla on kaikki musiikkivideot Rust in Peace -levyyn asti)
  • Exposure of a Dream (1993)
  • Evolver: The Making of Youthanasia (1995)
  • Behind the Music (2001)
  • Rude Awakening (2002)
  • Video Hits (2004)
  • The Arsenal of Megadeth (2006) (sisältää monia yhtyeen musiikkivideoita, harvinaisia videopaloja ja live-esiintymisiä)
  • That One Night: Live In Buenos Aires (2007)

Singlet

  • Peace Sells (1986)
  • Wake Up Dead (1986)
  • In My Darkest Hour (1988)
  • Anarchy in the U.K (1988)
  • Mary Jane (1988)
  • Liar (1988)
  • No More Mr. Nice Guy (1990)
  • Holy Wars... The Punishment Due (1990)
  • Go to Hell (1991)
  • Hangar 18 (1991)
  • Foreclosure of a Dream (1992)
  • High Speed Dirt (1992)
  • Symphony of Destruction (1992)
  • Skin O' My Teeth (1993)
  • 99 Ways to Die (1993)
  • Angry Again (1993)
  • Sweating Bullets (1993)

  • Train of Consequences (1994)
  • A Tout Le Monde (1995)
  • Reckoning Day (1995)
  • Almost Honest (1997)
  • Trust (1997)
  • Use the Man (1998)
  • A Secret Place (1998)
  • Risk (1999)
  • Crush 'em (1999)
  • Breadline (2000)
  • Insomnia (2000)
  • Kill the King (2000)
  • Moto Psycho (2001)
  • Dread and the Fugitive Mind (2001)
  • Die Dead Enough (2004)
  • Of Mice and Men (2005)
  • The Scorpion (2005)

Aiheesta muualla