Megadeth

Wikipediasta
Tämä on arkistoitu versio sivusta sellaisena, kuin se oli 14. tammikuuta 2008 kello 16.07 käyttäjän MegaKyle (keskustelu | muokkaukset) muokkauksen jälkeen. Sivu saattaa erota merkittävästi tuoreimmasta versiosta.
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Megadeth
Tiedosto:Megadeth Logo.png
Megadeth Sauna Open Air Metal Festivalissa
Megadeth Sauna Open Air Metal Festivalissa
Tiedot
Toiminnassa 1983–
Tyylilaji heavy metal
speed metal
thrash metal
Kotipaikka Yhdysvallat
Laulukieli englanti
Jäsenet

Dave Mustaine, laulu, kitara
Chris Broderick, kitara
Shawn Drover, rummut
James LoMenzo, bassokitara

Levy-yhtiö

Roadrunner Records, 2006–
Sanctuary Records, 2001–2004
Capitol Records, 1986–1999
Combat Records, 1985

Aiheesta muualla
megadeth.com

Megadeth on yhdysvaltalainen metalliyhtye, jonka perusti Dave Mustaine vuonna 1983 pian sen jälkeen, kun hänet erotettiin Metallicasta päihdeongelmasta johtuvan aggressiivisuuden takia. Megadethin tyyli on vuosikymmenten aikana vaihdellut thrash/speed metalista perinteisempään ja melodisempaan raskaaseen rockiin. 1980-luvulla Megadeth oli yksi thrashin lipunkantajista. Vuosikymmenen vaihteen jälkeen yhtye nousi myös suuren yleisön suosioon. Megadethin sanoituksissa ovat vahvasti esillä politiikka, sota, kuolema ja ihmissuhteet.

Historia

Alkuvuodet (1983-1985)

Tiedosto:KIMB.jpg
Killing Is My Business... And Business Is Good! oli Megadethin debyyttialbumi

Tultuaan erotetuksi Metallicasta 1983, Dave Mustaine janosi kuvaannollisesti entisen yhtyeensä verta. Päihdeongelmasta kärsivä Mustaine halusi kostaa entiselle yhtyeelleen ja päätti tehdä omasta yhtyeestään nopeamman ja raskaamman kuin Metallicasta. Mustaine joutui siirtämään albuminsa luomisprosessia, koska Metallica oli nauhoittanut debyyttialbumilleen Kill 'Em All Mustainen materiaalia, vaikka hän oli nimenomaan kieltänyt omien kappaleidensa käytön levyllä. Muutaman kuukauden kuluttua Mustaine sai koottua väliaikaisen kokoonpanon päästäkseen alkuun. Hän oli päättänyt valita laulajaksi David Ellefsonin, mutta loppujen lopuksi päätti itse laulaa. Megadeth herätti mielenkiintoa, koska monia kiinnosti nähdä, mikä olisi suurin, nopein tai pahin yhtye. Kokoonpano täydentyi lopulta kahdella jazz-muusikolla: Gar Samuelson valittiin rumpuihin ja Chris Poland kitaraan.[1]

Uudet jäsenet Samuelson ja Poland toivat entistä vaarallisemmat huumeet, kuten heroiinin ja kokaiinin, Dave Mustainen ja David Ellefsonin lähettyville.[2] Megadeth nauhoitti debyyttialbuminsa Killing Is My Business... And Business Is Good! vuoden 1984 lopulla, ja se julkaistiin alkuvuodesta 1985 indie-levy-yhtiö Combat Recordsin toimesta. Debyyttilevynsä tiimoilta yhtye kiersi Yhdysvaltoja 72 viikkoa.[3]

Ensiaskeleet menestykseen (1986-1988)

Tiedosto:Megadeth peace sells.jpg
Peace Sells... But Who's Buying? oli Megadethin läpimurtolevy

Megadeth julkaisi toisen studioalbuminsa Peace Sells... But Who's Buying? vuonna 1986. Albumi oli läpimurto. Yhtye nousi thrash metalin "suureen nelikkoon" Slayerin, Anthraxin ja Metallican kanssa, ja suuri levy-yhtiö Capitol Records osti oikeudet Megadethiin. [4]

Huumeisiin kului paljon rahaa, ja Chris Poland oli jopa pantannut yhtyeen instrumentteja saadakseen rahaa huumeisiin. Kun Dave Mustaine sai tämän selville, Poland erotettiin. Pian tämän jälkeen myös Gar Samuelson joutui jättämään Megadethin.[5] Erotettuaan Samuelsonin ja Polandin, Mustaine palkkasi entisen rumpalinsa Samuelsonin rumputeknikon Chuck Behlerin rumpaliksi ja kitaristiksi tuli Jeff Young. Youngin tyyli oli varsin erilainen verrattuna muihin jäseniin, joten hän joutui jopa vaihtamaan pukeutumistyyliään kelvatakseen mukaan.

Megadethin kolmas studioalbumi So Far, So Good... So What! julkaistiin alkuvuodesta 1988, jonka jälkeen Megadeth lähti suoraan kiertueelle. Albumin tultua ulos se otettiin vastaan lämpimästi ympäri maailmaa. So Far, So Good... So What! myi platinaa Yhdysvalloissa, ja Megadethistä oli tullut todella suuri yhtye.[6] So Far, So Good... So What! -albumin ja sitä seuranneen kiertueen aikana Dave Mustainen huumeriippuvuus ajoi hänet skitsofrenian ja lähes kuoleman partaalle. David Ellefson oli päässyt eroon huumeista jo aiemmin, ja Mustaine vietiin lopulta vieroitukseen vuonna 1989.[7]

Klassinen kokoonpano ja kaupallinen maine (1989-1995)

Rust in Peace on yksi Megadethin menestyneimpiä levyjä

Dave Mustaine oli etsinyt kuukausia uutta kitaristia. Jeff Young ja Chuck Behler olivat jo kauan olleet poissa kuvioista, ja Mustaine oli palkannut Behlerin rumpuroudarin, Nick Menzan rumpaliksi. Mustaine etsi kuumeisesti kitaristia ympäri Pohjois-Amerikkaa, mutta ei halunnut ottaa riskiä kuten edellisen kitaristinsa kanssa. Lopulta Dave Mustaine löysi todellisen "kultakimpaleen" nimeltä Marty Friedman. Friedmanin tulon myötä Megadeth muuttui lopullisesti. Kyseinen kokoonpano vakiintui ja kesti vuoteen 1998 asti, ja sitä pidetään Megadethin klassisena kokoonpanona.

Megadethin neljäs studioalbumi, Rust in Peace julkaistiin vuonna 1990.[8] Dave Mustainen irtautuminen päihteistä ajoi hänet puristamaan itsestään vaativia kappaleita ja Rust in Peacen materiaali onkin erittäin teknistä ja monipuolista.[9] Rust in Peacen aikoihin Megadeth voi hyvin ja suurin syy tähän oli menestyksekäs Clash of the Titans -maailmankiertue.[10]

Megadethin suurin kaupallinen menestys, studioalbumi Countdown to Extinction näki päivänvalon vuonna 1992. Countdown to Extinction debytoi Billboardin albumilistalla sijalla kaksi, mistä Dave Mustaine oli yllättynyt, mutta toisaalta pettynyt, koska hän oli odottanut pitkään ensimmäistä listasijoitusta halutessaan voittaa entisen yhtyeensä Metallican edellisenä vuonna saavuttaman ykköstilan albumillaan Metallica. Albumin ehkä tunnetuin kappale on "Symphony of Destruction". Countdown to Extinctionin myötä Megadeth alkoi saada vihdoin paljon tunnustusta. Albumista tuli Megadethin menestynein albumi, ja siitä lähtien Mustainen päätavoitteena on aina ollut voittaa Countdown to Extinction. [11] Vuonna 1993 Megadeth teki kappaleen "Angry Again" Last Action Hero –elokuvan soundtrackille.[12]

Dave Mustaine oli kuitenkin alkanut jälleen käyttää huumeita ja otti yliannostuksen muutamaa päivää ennen kuin Megadethin oli tarkoitus konsertoida legendaarisessa Budokan-konserttihallissa Japanissa. Mustaine toipui yliannostuksesta, mutta Budokan-konsertin peruuntuminen oli Marty Friedmanille kovimpia takaiskuja urallaan Megadethissa.[13]

Youthanasia seurasi erittäin menestynyttä Countdown to Extinctionia, ja albumin äänitysprosessi oli ongelmallinen alusta alkaen. Yhtyeen muut jäsenet yrittivät väkisin muuttaa yhtyettä demokraattisemmaksi, mutta oli vaikeaa löytää nauhoituspaikkaa, jossa kaikki yhtyeen jäsenet viihtyisivät. Megadeth kokoontui yhtyekokouksiin, joissa Mustainea painostettiin ottamaan muidenkin jäsenten mielipiteet huomioon. Yhtyeen sisäinen kemia alkoi vuosien myötä kärsiä. Megadethin silloinen manageri otti vielä levytyksen ollessa kesken toisen työpaikan, eikä täten pystynyt antamaan panostamaan yhtyeeseen tarpeeksi.

Youthanasia debytoi Billboardin Hot 200 -listalla sijalla neljä, aivan Countdown to Extinctionin jalanjäljillä ja kohtasi hyväksyntää useimmilta yhtyeen faneilta. Yhtyeet ihailijat eivät olleet silti enää yhtä suurta joukkoa. Osa faneista piti Megadethista vain siksi, koska se oli raskasta ja osa piti aidosta yhtyeestä itsestään. Music Television halusi, että joitain Megadethin videoita sensuroitaisiin. Sanoituksia pitäisi muuttaa sovinnaisemmiksi ja videoihin pitäisi kaiken lisäksi ujuttaa julkisia palvelutiedotteita. Dave Mustainen rakastama kappale "A Tout Le Monde" ja sen musiikkivideo ei saanut hyväksyntää MTV:ltä – video ja single hyllytettiin. Youthanasian myötä yhtye ajautui tilanteeseen, jossa he eivät olleet varmoja tyylistään. Lisäksi albumin kansitaide ärsytti monia ihmisiä. Youthanasia myi kuitenkin platinaa nopeammin kuin mikään aikaisempi Megadeth-albumi, vaikka heavy metal oli menossa jälleen pois muodista, eivätkä metallimusiikkialbumit myyneet enää niin hyvin kuin ennen. [14] Vuonna 1995

Dave Mustaine kamppaili jälleen riippuvuutensa kanssa ja joutui menemään huumevieroitukseen. Kyseisen vieroitusjakson jälkeen Mustaine kertoi olleensa täysin kuivilla ja että Megadethissa on täysi nollatoleranssi huumeiden suhteen.[15]

Lasku ja hajoaminen (1997-2002)

The World Needs a Hero ilmestyi vuonna 2001

Youthanasian ja sen seuraajan, Cryptic Writingsin välillä oli pitkä kuiva kausi. Tämä johtui yhtyeessä tapahtuneista muutoksista, muun muassa sisäisistä erimielisyyksistä, Mustainen terveydestä ja jäsenten muutosta Phoenixiin – ja Nick Menzan päätöksestä jäädä Los Angelesiin. Cryptic Writings julkaistiin vuonna 1997 ja toi Megadethille sen historian ensimmäisen listaykkösen Yhdysvaltojen radiossa kappaleella "Trust". Kolme albumin muuta singleä ylsi myös TOP 10 -listalle. Singlelohkaisujen menestys ei kuitenkaan vaikuttanut myyntilukuihin.[16] Yhtyeen pitkäaikainen rumpali Nick Menza erotettiin Megadethista huumeidenkäyttöepäilyjen takia. Menzan korvasi MD.45:ssa Mustainen kanssa aiemmin työskennellyt Jimmy DeGrasso. [17]

Megadeth julkaisi vuonna 1999 kahdeksannen studioalbuminsa Risk. [18] Se oli nimensä mukaisesti todellinen riski, sillä albumin luomisprosessista ei enää ollut pääsääntöisesti vastuussa Dave Mustaine, vaan tuottajat ja yhtyeen muut jäsenet, jotka olivat tuolloin erityisesti innostuneet alternative rockista ja grunge-musiikista. Yhtyeen loppu oli lähellä, eikä Mustaine omasta mielestään voinut tehdä muuta kuin laulaa sydämensä pohjasta. Albumilla on monia hyviä poprock- ja alternative rock -kappaleita, mutta albumi ei kuulostanut fanien mielestä enää Megadethilta. Yhtye ei historiansa vuoksi soveltunut valtavirtaradiokanaville, joille sen materiaali olisi ehkä paremmin sopinut.[19]

Risk otettiin happamasti vastaan. [20] Kitaristi Marty Friedman lopetti kesken kiertueen halutessaan keskittyä omaan soolouraansa, ja Capitol Records kertoi, ettei mahdollisuutta uusia levytyssopimus tultaisi laittamaan käytäntöön. Megadeth värväsi kitaristiksi Al Pitrellin, jatkoi kiertuetta ja samanaikaisesti tuotti pari uutta kappaletta Capitol Punishment: The Megadeth Years -kokoelmalle. Kyseinen levy täytti Megadethin viimeiset velvoitteet Capitolille, joka oli armeliaasti palauttanut yhtyeen täyden albumin muualle tarjottavaksi.

Megadeth oli ensimmäistä kertaa vapaa tekemään sopimuksen minkä tahansa levy-yhtiön kanssa. [21] The World Needs a Heroksi nimetty albumi julkaistiin 14. toukokuuta 2001 Sanctuary Recordsin kautta.[22] The World Needs a Heron materiaali nojaa enemmän Dave Mustainen heavy metal -taustaan kuin muutama aiempi studioalbumi.[23]

Hyvä onni jäi kuitenkin lyhyeksi. Monet luulivat Megadethin keulahahmon, Dave Mustainen, musiikillisen uran olevan ohi, kun hän sai hermovaurion käteensä vuonna 2002. Hermovaurion seurauksena Mustainen vasen käsi oli täysin tunnoton neljän kuukauden ajan. Mustaine epäili, pystyisikö hän enää ikinä esiintymään. Lääkärit kertoivat Mustainelle, ettei hän välttämättä ikinä saisi takaisin käden toimintakykyä saati kitaran soittokykyä. Mustaine lopetti Megadethin tulevaisuudensuunnitelmia vailla.[24]

Paluu (2003-2005)

The System Has Failed ilmestyi vuonna 2004. Moni pitää sitä Mustainen sooloalbumina

Tunnon palaillessa Dave Mustainen käteen hän aloitti intensiivisen vuoden kestäneen paino-terapiakuntoutuksen toivomuksenaan saada takaisin tarpeeksi voimaa pystyäkseen lopulta soittamaan kitaraa. Saatuaan voimansa takaisin Mustainen täytyi vielä kuitenkin työskennellä sorminäppäryyten kanssa. Hän palkkasi kitaransoitonopettajan ja tämän opissa opetteli soittamaan kitaraa uudestaan yrittäen myös korjata aiemmin tekemiään virheitä.

Kesällä 2004 saatuaan takaisin nopeuden soittamisessa Mustaine alkoi kirjoittaa kappaleita sooloalbumilleen. Levy-yhtiö EMI, jonka kanssa sopimukseen kuului vielä yksi levytys, kertoi, että albumi pitää julkaista yhtyeen nimellä. Megadeth-albumi äänitettiin, vaikka (David Ellefson) ei ollut halukas tai kykenevä osallistumaan. Dave Mustaine värväsi Megadethin alkuperäisen kitaristin Chris Polandin soittamaan kitarasoolot monille albumin kappaleille[25] ja käytti studiomuusikoiden Jimmy Lee Sloasin (basso) ja Vinnie Colaiutan (rummut) apua. The System Has Failedksi nimetty albumi julkaistiin 14. syyskuuta 2004, ja se on Megadethin kymmenes studioalbumi. The System Has Failedin julkaisun yhteydessä Dave Mustaine vakuutti albumin olevan viimeinen Megadeth-studioalbumi.

Kiertuekokoonpanoksi hankittiin kitaristi Glen Drover, rumpali Nick Menza ja basisti James MacDonough. Vain viikko ennen "Blackmail the Universe" -kiertueen alkua loppuvuodesta 2004 Nick Menza erotettiin - Dave Mustainen mukaan Menza ei kyennyt soittamaan Megadethin materiaalia. Uudeksi rumpaliksi hankittiin myös Eidolon-yhtyeessä soittavan kitaristi Glen Droverin vanhempi veli Shawn Drover.[26]

Uusi alku

United Abominations on tähän menessä Megadethin uusin albumi

Megadethin perustettua menestyneen Gigantour-kiertueen, yhtyeen suosio oli kasvussa ja Mustaine ei ollut enää varma Megadethin lopettamisesta. Hän sanoi kertovansa Buenos Airesissa Argentiinassa pidettävässä konsertissa mahdollisesta jatkosta – vastaus oli paikalla olleiden kymmenien tuhansien fanien ja yhtyeen maailman laajuisten fanien riemuksi myönteinen. Vuonna 2006 James MacDonough erosi yhtyeestä musiikillisiin erimielisyyksiin vedoten, ja James LoMenzo palkattiin MacDonoughin tilalle. Päätettyään jatkaa Megadeth-nimen alla Dave Mustaine alkoi valmistella uutta materiaalia kiertue-elämän lomassa. Alun perin syksyksi 2006 kaavaillun uuden albumin julkaisu viivästyi muutamien DVD-julkaisujen ja Gigantour 2 -kiertueen myötä, ja Megadethille jäi aikaa valmistella muutamia uusia kappaleita. Joulukuussa 2006 Dave Mustaine ilmoitti jättävänsä ESP-kitarat ja tammikuussa 2007 ilmoitti liittyvänsä Dean-kitarafirmaan.

Uusi Megadeth-albumi, nimeltään United Abominations, julkaistiin 15. toukokuuta 2007. United Abominations debytoi sijalla 8. Yhdysvaltojen ja sijalla 2. Suomen virallisella albumilistalla ja on saanut arvostusta niin yhtyeen faneilta kuin arvostelijoilta. Lokakuussa Megadeth julkaisi urankattavan Warchest 4CD/1DVD -boxin. 14. tammikuuta 2008 Megadeth ilmoitti korvaansa soolokitaristi Glen Droverin Chris Broderickillä (Jag Panzer, Nevermore), joka tekee livedebyyttinsä Helsingin jäähallissa 4. helmikuuta 2008.

Kokoonpano

Nykyiset jäsenet

Tiedosto:Megadeth, Download Festival 2005.jpg
Megadeth, Download Festival 2005

Entiset jäsenet

Sessiomuusikot

Kiertuemuusikot

Vierailevat muusikot

Diskografia

Pääartikkeli: Megadethin diskografia

Aiheesta muualla

Wikimedia Commonsissa on kuvia tai muita tiedostoja aiheesta Megadeth.

Malline:Link FA

Lähteet

  1. ↑ Mustaine, Dave; Ellefson, David; Ian, Scott (2002): Killing Is My Business... And Business Is Good! (Deluxe Edition) liner notes. Loud Records.
  2. ↑ VH-1: VH-1: Megadeth Behind the Music. VH-1, 2001.
  3. ↑ Mustaine, Dave; Ellefson, David; Ian, Scott (2002): Killing Is My Business... And Business Is Good! (Deluxe Edition) liner notes. Loud Records.
  4. ↑ Mustaine, Dave (2004): Peace Sells... But Who's Buying? (Remixed & Remastered) liner notes. EMI
  5. ↑ >VH-1: VH-1: Megadeth Behind the Music. VH-1, 2001.
  6. ↑ Mustaine, Dave (2004): So Far, So Good... So What! (Remixed & Remastered) liner notes. EMI.
  7. ↑ >VH-1: VH-1: Megadeth Behind the Music. VH-1, 2001.
  8. ↑ Mustaine, Dave (2004): Rust in Peace (Remixed & Remastered) liner notes. EMI.
  9. ↑ >VH-1: VH-1: Megadeth Behind the Music. VH-1, 2001.
  10. ↑ Mustaine, Dave (2004): Rust in Peace (Remixed & Remastered) liner notes. EMI.
  11. ↑ Mustaine, Dave (2004): Countdown to Extinction (Remixed & Remastered) liner notes. EMI.
  12. ↑ http://www.megadeth.com
  13. ↑ >VH-1: VH-1: Megadeth Behind the Music. VH-1, 2001.
  14. ↑ Mustaine, Dave (2004): Youthanasia (Remixed & Remsatered) liner notes. EMI.
  15. ↑ >VH-1: VH-1: Megadeth Behind the Music. VH-1, 2001.
  16. ↑ Mustaine, Dave (2004): Cryptic Writings (Remixed & Remastered) liner notes. EMI.
  17. ↑ >VH-1: VH-1: Megadeth Behind the Music. VH-1, 2001.
  18. ↑ >VH-1: VH-1: Megadeth Behind the Music. VH-1, 2001.
  19. ↑ Mustaine, Dave (2004): Risk (Remixed & Remastered) liner notes. EMI.
  20. ↑ http://megadeth.rockmetal.art.pl/interviews_update2001.html
  21. ↑ http://megadeth.rockmetal.art.pl/interviews_lords2001.html
  22. ↑ http://www.megadeth.com
  23. ↑ http://megadeth.rockmetal.art.pl/interviews_lords2001.html
  24. ↑ http://www.mtv.com/news/articles/1490891/20040910/megadeth.jhtml
  25. ↑ http://www.mtv.com/news/articles/1490891/20040910/megadeth.jhtml
  26. ↑ http://www.megadeth.com


Malline:Link FA

Noudettu kohteesta ”https://fi.wikipedia.org/w/index.php?title=Megadeth&oldid=4116313”