Maatila
Maatila on yhden tai useamman tilan tai tilanosan muodostama maatilataloudellinen kokonaisuus, joka kuuluu samalle omistajalle tai yhteisesti samoille omistajille. Maatalossa on perinteisesti asunut koko suku ja tila siirtyi isältä pojalle. Suvun vanhat ihmiset jäivät asumaan tilalle ja heille oli turvattu ns. syytinki, joka tavallaan vastaa nykyistä eläkettä. Seuraava sukupolvi viljeli maata ja kasvatti edelleen uuden sukupolven tilan jatkajaksi.
Nykyään kuitenkin maatila on joko yksityinen, yhteistila tai osakeyhtiö, joka maatilana tarkoittaa esimerkiksi vanhan isännän ja emännän sekä uuden isännän ja emännän yhteistä tilaa. Sukupolvenvaihdoksissa tila on ensin ostettava vanhemmilta. Perintöhän saadaan vasta, kun jompikumpi vanhemmista kuolee. Perinteisessä maalaisperheessä on myös yleensä useampi kuin yksi lapsi, eli osa tilasta on ostettava sisaruksilta. Tilanjatkaja voi olla tytär tai poika - tai täysin ulkopuolinen. Missään vaiheessa sukupolvenvaihdos ei ole ilmainen vaan se vaatii suuriakin investointeja, ja yleensä tätä varten otetaan lainaa. Täten jokaisella tässä maassa on yhtäläiset mahdollisuudet ammattiin kuin ammattiin vanhempien tulo- ja omistustasosta riippumatta. Harvoin kuitenkaan muut kuin maatalon lapset jatkavat tiloja. Poikkeuksia toki löytyy ja kaikilla on siihen ihan yhtäläiset mahdollisuudet. Nykyisin sukupolvenvaihdosten jälkeen uusi isäntä tai emäntä jää asumaan perheineen tilalleen ja vanha isäntäpari muuttaa pois aivan kuten sisaruksetkin. Tilalla ei asu koko suku kuten joskus 20-luvulla.
Maatilat Suomessa
Ennen aikaan maatilaa sanottiin Suomessa taloksi. Siihen kuului rakennusten lisäksi viljelykset, metsät, karjat ja ihmiset. Talon omistajaa eli isäntää sanottiin talolliseksi. Kirkonkirjoissa kylien ihmiset on luetteloitu taloittain. Useimmiten myös talollisen perhe käytti talon nimeä sukunimenään. Talollisten lisäksi oli tilatonta väestöä, johon kuuluivat torpparit eli tilanosan vuokraajat, mäkitupalaiset eli asuntotontin vuokraajat, muonamiehet ja muu maataloustyöväki, sekä suurtiloja eli kartanoita, joiden alaisuudessa saattoi olla torppien ja maataloustyöväen ohella myös talonvuokraajia eli lampuoteja ja suuremmissa kartanoissa usein myös kartanon keskitetysti johtamia sivutiloja.
Suomessa maatiloista suurin osa on ollut ja on edelleen lähinnä perheiden yksityisomistuksessa. Suomen maaseudun asuttamisen aikoihin 1500-1700-luvuilla tilat saattoivat olla metsineen ja joutomaineen pinta-alaltaan satoja, jopa tuhansia hehtaareja. Näistä kruununtiloista tuli myöhemmin lunastusten kautta talonpoikien omia ns. perintötiloja. Sittemmin 1800-luvun lopulta alkaen mahdollisiksi käyneiden palstoitusten ja lohkomisten, vuonna 1918 voimaan astuneen Lain vuokra-alueiden lunastamisesta ja vuonna 1945 Karjalan ja muiden luovutettujen alueiden siirtoväen asuttamiseksi säädetyn Maanhankintalain myötä muodostui kuitenkin runsaasti myös pienempiä tiloja. Näin viimeistään 1960-luvulla tultiin tilanteeseen, jolloin etenkään muodostuneet pienemmät tilat eivät enää kyenneet elättämään maalaisväestöä - alkoi muutto kaupunkeihin.
Elinkeino
Maatilojen elinkeino on maitotalous, liha- tai siipikarjan tuotanto, viljan viljely. Suurimpaan osaan maatiloista kuuluu myös metsiä, jolloin yksi osa on metsätalous. Joillakin maatiloilla isäntäväki käy näiden lisäksi ns. vierailla töissä eli palkkatyössä tai tekee urakointia.
Maatalot ovat olleet ennen vanhaan hyvin omavaraisia kaiken suhteen. Nykyisin erikoistumisen ja tehokkuuden nimissä maatilat keskittyvät vain joidenkin elintarvikkeiden ja raaka-aineiden tuottamiseen ja ostavat muun tarvitsemansa muualta. Kuitenkin esimerkiksi maitokarjatiloilla pyritään viljelemään tarvittava säilörehu ja kuivaheinä tai vilja itse.
Suomessa kartanoja ja suurtiloja on jäljellä muutama. Kartanot omistivat maat ja karjan ja torpparit tekivät työn. Myöhemmin kartanoiden merkitys väheni kun vuonna 1918 voimaan astunut Laki vuokra-alueiden lunastamisesta antoi torpparille mahdolisuden lunastaa torppa itselleen. 1920-luvulla useat tilat siirtyivät torppareiden omistukseen.
Nyt elämme EU:n maatalouspolitiikan aikakautta ja tilojen kasvattamiselle on taas mahdollisuuksia Euroopan Unionin maatalouden kehittämistukien avulla. Toistaiseksi suurtilojen ongelmiin ja huonoihin puoliin sekä pientilojen etuihin ei kuitenkaan ole kiinnitetty huomiota.
Katso myös
- kolhoosi eli osuustoimintatila
- sovhoosi eli valtiontila Neuvostoliitossa
- kibbutz eli israelilainen maatalouskollektiivi
- Hacienda eli eteläamerikkalainen isomaatila