Aatosten siivillä

Kuin tuhat kertaa ennen

taas aatosieni siivin

nyt luoksesi ma riennän

ja kammioosi hiivin.

On yö. Vain tuokioksi

sen hämärhuntu halkee,

kun pilven taitse lankee

kuun kultavana valkee.

Ja käsin ojennetuin

sa vastahani riennät

ja ensi syleilyllä

jo kaipioni liennät

Ja sanat saavat olla.

Vain suukkoskieltä mykkää

suu haastaa, korva kuulee,

kun sydän harras sykkää.

Kuin yöhyt ympärillä

me varoin vaikenemme

ja maailmasta muusta

me liioin huoli emme.

On meitä kahta varten

vain lemmen valtakunta

kuin tarun taikamailma;

muu kaikki on kuin unta.

Kössi Kaatra.

Lähde: Työläisnaisen Joululehti IV . 1910.