vilkastuminen
Suomi
[muokkaa]Substantiivi
[muokkaa]vilkastuminen (38)
- teonnimi verbistä vilkastua
Taivutus
[muokkaa]| Taivutus | ||
|---|---|---|
| sijamuoto | yksikkö | monikko |
| kieliopilliset sijamuodot | ||
| nominatiivi | vilkastuminen | vilkastumiset |
| genetiivi | vilkastumisen | vilkastumisten vilkastumisien |
| partitiivi | vilkastumista | vilkastumisia |
| akkusatiivi | vilkastuminen; vilkastumisen |
vilkastumiset |
| sisäpaikallissijat | ||
| inessiivi | vilkastumisessa | vilkastumisissa |
| elatiivi | vilkastumisesta | vilkastumisista |
| illatiivi | vilkastumiseen | vilkastumisiin |
| ulkopaikallissijat | ||
| adessiivi | vilkastumisella | vilkastumisilla |
| ablatiivi | vilkastumiselta | vilkastumisilta |
| allatiivi | vilkastumiselle | vilkastumisille |
| muut sijamuodot | ||
| essiivi | vilkastumisena (vilkastumisna) |
vilkastumisina |
| translatiivi | vilkastumiseksi | vilkastumisiksi |
| abessiivi | vilkastumisetta | vilkastumisitta |
| instruktiivi | – | vilkastumisin |
| komitatiivi | – | vilkastumisine- + omistusliite |
| vartalot | ||
| vokaalivartalo | vilkastumise- | |
| heikko vartalo | - | |
| vahva vartalo | - | |
| konsonantti- vartalo |
vilkastumis- | |