vainaa
Suomi
[muokkaa]Substantiivi
[muokkaa]vainaa (17)
- (murteellinen) vainaja, kuollut ihminen (persoonana)
- – ”Elämä kannattaa elää loppuun saakka”, ruukasi Kalle-vainaa sanoa.
- – Niin, Kalle oli mukava mies.
- (harvinainen) kuollut ihminen, ruumis
- Kun Pekka astui sisään, Kalle oli vainaana pirtin lattialla.
- (arkikieltä, halventava) henkilö, jonka puhuja toivoisi olevan jo kuollut
- – Pete, kato, tässä on Martti-vainaa!
- – Jaa, taidankin tästä lähteä meille.
- – Hei, mitä sä nyt – äääääkkk!!!!
Ääntäminen
[muokkaa]- IPA: /ˈʋɑi̯nɑː/
- tavutus: vai‧naa
Taivutus
[muokkaa]| Taivutus | ||
|---|---|---|
| sijamuoto | yksikkö | monikko |
| kieliopilliset sijamuodot | ||
| nominatiivi | vainaa | vainaat |
| genetiivi | vainaan | vainaiden vainaitten |
| partitiivi | vainaata | vainaita |
| akkusatiivi | vainaa; vainaan |
vainaat |
| sisäpaikallissijat | ||
| inessiivi | vainaassa | vainaissa |
| elatiivi | vainaasta | vainaista |
| illatiivi | vainaaseen | vainaisiin (vainaihin) |
| ulkopaikallissijat | ||
| adessiivi | vainaalla | vainailla |
| ablatiivi | vainaalta | vainailta |
| allatiivi | vainaalle | vainaille |
| muut sijamuodot | ||
| essiivi | vainaana | vainaina |
| translatiivi | vainaaksi | vainaiksi |
| abessiivi | vainaatta | vainaitta |
| instruktiivi | – | vainain |
| komitatiivi | – | vainaine- + omistusliite |
| vartalot | ||
| vokaalivartalo | vainaa- | |
| heikko vartalo | - | |
| vahva vartalo | - | |
| konsonantti- vartalo |
- | |
Liittyvät sanat
[muokkaa]Yhdyssanat
[muokkaa]Aiheesta muualla
[muokkaa]- vainaa Kielitoimiston sanakirjassa