vahtia

vahtia

1. (taivutusmuoto) yksikön partitiivimuoto sanasta vahti

vahtia (61-F) (taivutus[luo])

1. valvoa, tarkkailla, vartioida

• IPA: /ˈʋɑht̪iɑˣ/
• tavutus: vah‧ti‧a

• johdos verbistä vahdata ((vahva) vokaalivartalo vaht|a- + johdin -i- + verbintunnus -a)
• johdos substantiivista vahti (vahva vartalo vaht|i- + johdin -i- + verbintunnus -a)

• vahti
• vahdata

• substantiivit: vahdinta, vahtija, vahtiminen

• vahtia Kielitoimiston sanakirjassa
• Artikkelit 845, 846 Suomen viittomakielten verkkosanakirjassa Suvissa

vahtia

1. vahtia