vuoristo
 |
Suomi
[muokkaa]
Substantiivi
[muokkaa]vuoristo (2)
- useiden toisiinsa liittyvien selvästi erottuvien vuorten muodostama alue
- Suuret korkeusvaihtelut ovat vuoristoille ominaisia.
Ääntäminen
[muokkaa]- IPA: /ˈʋuo̯rist̪o/, [ˈʋuo̞risto̞]
- tavutus: vuo‧ris‧to
Taivutus
[muokkaa]| Taivutus | ||
|---|---|---|
| sijamuoto | yksikkö | monikko |
| kieliopilliset sijamuodot | ||
| nominatiivi | vuoristo | vuoristot |
| genetiivi | vuoriston | vuoristojen vuoristoiden vuoristoitten |
| partitiivi | vuoristoa | vuoristoita vuoristoja |
| akkusatiivi | vuoristo; vuoriston |
vuoristot |
| sisäpaikallissijat | ||
| inessiivi | vuoristossa | vuoristoissa |
| elatiivi | vuoristosta | vuoristoista |
| illatiivi | vuoristoon | vuoristoihin |
| ulkopaikallissijat | ||
| adessiivi | vuoristolla | vuoristoilla |
| ablatiivi | vuoristolta | vuoristoilta |
| allatiivi | vuoristolle | vuoristoille |
| muut sijamuodot | ||
| essiivi | vuoristona | vuoristoina |
| translatiivi | vuoristoksi | vuoristoiksi |
| abessiivi | vuoristotta | vuoristoitta |
| instruktiivi | – | vuoristoin |
| komitatiivi | – | vuoristoine- + omistusliite |
| vartalot | ||
| vokaalivartalo | vuoristo- | |
| heikko vartalo | - | |
| vahva vartalo | - | |
| konsonantti- vartalo |
- | |
Etymologia
[muokkaa]Käännökset
[muokkaa]1. useiden toisiinsa liittyvien selvästi erottuvien vuorien muodostama alue
|
|
Liittyvät sanat
[muokkaa]Johdokset
[muokkaa]- adjektiivit: vuoristoinen
- substantiivit: vuoristolainen
Yhdyssanat
[muokkaa]jonovuoristo, Kölivuoristo, lohkovuoristo, vuoristoalue, vuoristoheimo, vuoristoilma, vuoristojoukko, vuoristojäätikkö, vuoristokasvi, vuoristokasvillisuus, vuoristokylä, vuoristolaakso, vuoristolammas, vuoristoleiri, vuoristomaja, vuoristoniitty, vuoristo-oppi, vuoristopolku, vuoristopuro, vuoristorata, vuoristoseutu, vuoristosää, vuoristotauti, vuoristotie, vuoristoylänkö
Aiheesta muualla
[muokkaa]- vuoristo Kielitoimiston sanakirjassa