tunnustaa

tunnustaa (53) (taivutus[luo])

1. paljastaa tarkoituksellisesti tietävänsä tai tuntevansa jtkn tai tarkoituksellisesti tehneensä jtkn (hyvää tai pahaa), kuulijan pyynnöstä tai ilman

   tunnustaa syntinsä = mennä puhumaan (kristitylle) papille tekemistään synneistä (myös kuvaannollisesti)

   Pitkien tutkimusten jälkeen he tunnustivat rikoksensa.

   tunnustaa rakkautensa jollekulle

2. ilmaista pitävänsä jtkn laillisena, hyväksyttävänä tai merkityksellisenä jossakin suhteessa

   Useiden maiden lainsäädännöt eivät tunnusta moniavioisuutta.

   Suomen on tunnustettava Lakotahin itsenäisyys.

   EU ei tunnusta Libyan oppositiota. = EU ei virallisesti ilmaise pitävänsä Libyan oppositiota oikeutettuna edustamaan Libyan aluetta tai väestöä.

3. ilmaista jokin arkaluontoinen asia, puhua julki

   Tosiasiat on tunnustettava, jotta niihin voidaan löytää ratkaisuja.

   Kirkon on tunnustettava pedofiliarikokset.

   Ministeriön on tunnustettava ongelmat.

4. ilmaista kannattavansa jotain uskontoa

   Tunnustakaamme yhdessä kristillinen uskomme.

5. antaa virallinen tunnustus isyydestä

   tunnustaa lapsi omakseen

• IPA: /ˈt̪unːust̪ɑːˣ/
• tavutus: tun‧nus‧taa

• johdos verbistä tuntea^[1]; Mikael Agricolan 1510-luvulla käyttöön ottama, jo keskiajalla vakiintunut uudissana^[2]

tunnustaa synti

• substantiivit: tunnustaja, tunnustaminen, tunnuste, tunnustin, tunnustus
• verbit: tunnustautua, tunnustella

• tunnustaa Kielitoimiston sanakirjassa
• Artikkeli 682 Suomen viittomakielten verkkosanakirjassa Suvissa