tulkitseminen
Suomi
[muokkaa]Substantiivi
[muokkaa]tulkitseminen (38)
- teonnimi verbistä tulkita
Taivutus
[muokkaa]| Taivutus | ||
|---|---|---|
| sijamuoto | yksikkö | monikko |
| kieliopilliset sijamuodot | ||
| nominatiivi | tulkitseminen | tulkitsemiset |
| genetiivi | tulkitsemisen | tulkitsemisten tulkitsemisien |
| partitiivi | tulkitsemista | tulkitsemisia |
| akkusatiivi | tulkitseminen; tulkitsemisen |
tulkitsemiset |
| sisäpaikallissijat | ||
| inessiivi | tulkitsemisessa | tulkitsemisissa |
| elatiivi | tulkitsemisesta | tulkitsemisista |
| illatiivi | tulkitsemiseen | tulkitsemisiin |
| ulkopaikallissijat | ||
| adessiivi | tulkitsemisella | tulkitsemisilla |
| ablatiivi | tulkitsemiselta | tulkitsemisilta |
| allatiivi | tulkitsemiselle | tulkitsemisille |
| muut sijamuodot | ||
| essiivi | tulkitsemisena (tulkitsemisna) |
tulkitsemisina |
| translatiivi | tulkitsemiseksi | tulkitsemisiksi |
| abessiivi | tulkitsemisetta | tulkitsemisitta |
| instruktiivi | – | tulkitsemisin |
| komitatiivi | – | tulkitsemisine- + omistusliite |
| vartalot | ||
| vokaalivartalo | tulkitsemise- | |
| heikko vartalo | - | |
| vahva vartalo | - | |
| konsonantti- vartalo |
tulkitsemis- | |