sinnitteleminen
Suomi
[muokkaa]Substantiivi
[muokkaa]sinnitteleminen (38)
- teonnimi verbistä sinnitellä
Taivutus
[muokkaa]| Taivutus | ||
|---|---|---|
| sijamuoto | yksikkö | monikko |
| kieliopilliset sijamuodot | ||
| nominatiivi | sinnitteleminen | sinnittelemiset |
| genetiivi | sinnittelemisen | sinnittelemisten sinnittelemisien |
| partitiivi | sinnittelemistä | sinnittelemisiä |
| akkusatiivi | sinnitteleminen; sinnittelemisen |
sinnittelemiset |
| sisäpaikallissijat | ||
| inessiivi | sinnittelemisessä | sinnittelemisissä |
| elatiivi | sinnittelemisestä | sinnittelemisistä |
| illatiivi | sinnittelemiseen | sinnittelemisiin |
| ulkopaikallissijat | ||
| adessiivi | sinnittelemisellä | sinnittelemisillä |
| ablatiivi | sinnittelemiseltä | sinnittelemisiltä |
| allatiivi | sinnittelemiselle | sinnittelemisille |
| muut sijamuodot | ||
| essiivi | sinnittelemisenä (sinnittelemisnä) |
sinnittelemisinä |
| translatiivi | sinnittelemiseksi | sinnittelemisiksi |
| abessiivi | sinnittelemisettä | sinnittelemisittä |
| instruktiivi | – | sinnittelemisin |
| komitatiivi | – | sinnittelemisine- + omistusliite |
| vartalot | ||
| vokaalivartalo | sinnittelemise- | |
| heikko vartalo | - | |
| vahva vartalo | - | |
| konsonantti- vartalo |
sinnittelemis- | |
Etymologia
[muokkaa]- verbi sinnitellä + johdin -minen