simuloiminen
Suomi
[muokkaa]Substantiivi
[muokkaa]simuloiminen (38)
- teonnimi verbistä simuloida
Taivutus
[muokkaa]| Taivutus | ||
|---|---|---|
| sijamuoto | yksikkö | monikko |
| kieliopilliset sijamuodot | ||
| nominatiivi | simuloiminen | simuloimiset |
| genetiivi | simuloimisen | simuloimisten simuloimisien |
| partitiivi | simuloimista | simuloimisia |
| akkusatiivi | simuloiminen; simuloimisen |
simuloimiset |
| sisäpaikallissijat | ||
| inessiivi | simuloimisessa | simuloimisissa |
| elatiivi | simuloimisesta | simuloimisista |
| illatiivi | simuloimiseen | simuloimisiin |
| ulkopaikallissijat | ||
| adessiivi | simuloimisella | simuloimisilla |
| ablatiivi | simuloimiselta | simuloimisilta |
| allatiivi | simuloimiselle | simuloimisille |
| muut sijamuodot | ||
| essiivi | simuloimisena (simuloimisna) |
simuloimisina |
| translatiivi | simuloimiseksi | simuloimisiksi |
| abessiivi | simuloimisetta | simuloimisitta |
| instruktiivi | – | simuloimisin |
| komitatiivi | – | simuloimisine- + omistusliite |
| vartalot | ||
| vokaalivartalo | simuloimise- | |
| heikko vartalo | - | |
| vahva vartalo | - | |
| konsonantti- vartalo |
simuloimis- | |