saada

saada (63) (taivutus)

1. olla annettavan tavaran tai idean kohde, ottaa vastaan, vastaanottaa; saada jotakin

   Sain Pekalta lahjaksi kiinnostavan kirjan.

   Sain serkultani kirjeen.

   Kirjasta sain hyvän idean pienoisrautatien rakentamiseen.

2. olla lupa, voida

   Saako kakkua maistaa?

   Saan mennä elokuviin.

3. aiheuttaa, tehdä joku tekemään jotain

   Saat minut hyvälle tuulelle.

   Sain Pekan menemään kouluun.

   Pelko yltyvästä työttömyydestä sai pörssikurssit laskuun.

4. joutua tai tulla jonkin kohteeksi

   Keskiajalla kasvatus oli niin kovaa, että saatiin usein keppiä pienimmästäkin rikkeestä, silloin ei lakikaan suojannut.

   Saimme esityksen päätyttyä valtaisat aplodit.

   Sillä tempulla sai huomiota.

5. päästä tavoitteeseen, saavuttaa jotakin omalla toiminnalla

   Sain ongella ahvenen.

   Saisinpa tentin läpi.

6. tulla jonkun osaksi tai kohdalle ilman tarkoitusta tai tavoittelua

   Naapuri sai sydäninfarktin.

   Saimme oikein mytelin.

7. (puhekieltä) päästä sukupuoliyhteyteen jonkun kanssa

   Haluisin saada sulta.

8. (murteellinen, runollinen) saapua, tulla

   Syksy jo saa, harmaa on maa (Mikael Nyberg, Syksyn tullessa)

9. (radio) kuulla

   Kaukopartio, saitteko?

• IPA: /ˈsɑːdɑˣ/
• tavutus: saa‧da

arjalainen laina^[1]

• saksa: kriegen (1) , bekommen (1), erhalten (1)

aikaansaada, antaa, saada aikaan, saada tietää, saada valoa, saanta

• adverbit: saaten, saati, saatikka
• substantiivit: saaja, saama, saaminen, saannos, saanti, saanto, saatava
• verbit: saapua, saattaa, saavuttaa

saamamies

• saada Kielitoimiston sanakirjassa
• saada Suomen kielen vanhimman sanaston etymologisessa verkkosanakirjassa
• Artikkelit 1096, 430 Suomen viittomakielten verkkosanakirjassa Suvissa

saada

1. (taivutusmuoto) da-infinitiivi verbistä saama

   Hankisin infot, kust tööd saada.

   Hankin [imperf.] tietoja, mistä saada työtä.

• saada sanastossa [PSV] Eesti keele põhisõnavara sõnastik (viroksi)

saada

1. (taivutusmuoto) aktiivin indikatiivin preesensin konnegaatiomuoto verbistä saatma
2. (taivutusmuoto) imperatiivin yksikön 2. persoonan muoto verbistä saatma
3. (taivutusmuoto) imperatiivin yksikön 2. persoonan konnegaatiomuoto verbistä saatma