rikkoa

rikkoa

1. (taivutusmuoto) yksikön partitiivimuoto sanasta rikko

rikkoa (52-A) (taivutus[luo])

1. tehdä rikkinäiseksi, särkeä, panna palasiksi

   Ei riittänyt, että särjit sydämeni, nyt rikoit myös autoni.

   Ville rikkoi ikkunan.

2. toimia noudattamatta sääntöjä tai lupausta

   Tämä video on poistettu, koska se rikkoo YouTuben käyttöehtoja. (youtube.com)

   He rikkoivat sopimuksen, siitä ei selviä seurauksitta.

3. vaihtaa seteli pienemmiksi rahoiksi

   Voisitko rikkoa satasen.

4. poistaa rikat, perata

   Keräsimme niin paljon puolukoita, että olen saanut rikkoa niitä yli tunnin, eikä loppu edes häämötä.

   Tuulella oli nopeaa rikkoa, kaadettiin vain korin sisältö korkealta lakanalle ja rikat lensivät tuuleen.

• IPA: /ˈrikːoɑˣ/
• tavutus: rik‧ko‧a

rikka, rikkomus

• adjektiivit: rikottu
• substantiivit: rike, rikko, rikkominen, rikkomus, rikkuri, rikollinen, rikos
• verbit: rikkoutua

• rikkoa Kielitoimiston sanakirjassa
• Artikkelit 423, 970, 1062 Suomen viittomakielten verkkosanakirjassa Suvissa