rapautuminen
Suomi
[muokkaa]
Substantiivi
[muokkaa]rapautuminen (38)
- teonnimi verbistä rapautua
Taivutus
[muokkaa]| Taivutus | ||
|---|---|---|
| sijamuoto | yksikkö | monikko |
| kieliopilliset sijamuodot | ||
| nominatiivi | rapautuminen | rapautumiset |
| genetiivi | rapautumisen | rapautumisten rapautumisien |
| partitiivi | rapautumista | rapautumisia |
| akkusatiivi | rapautuminen; rapautumisen |
rapautumiset |
| sisäpaikallissijat | ||
| inessiivi | rapautumisessa | rapautumisissa |
| elatiivi | rapautumisesta | rapautumisista |
| illatiivi | rapautumiseen | rapautumisiin |
| ulkopaikallissijat | ||
| adessiivi | rapautumisella | rapautumisilla |
| ablatiivi | rapautumiselta | rapautumisilta |
| allatiivi | rapautumiselle | rapautumisille |
| muut sijamuodot | ||
| essiivi | rapautumisena (rapautumisna) |
rapautumisina |
| translatiivi | rapautumiseksi | rapautumisiksi |
| abessiivi | rapautumisetta | rapautumisitta |
| instruktiivi | – | rapautumisin |
| komitatiivi | – | rapautumisine- + omistusliite |
| vartalot | ||
| vokaalivartalo | rapautumise- | |
| heikko vartalo | - | |
| vahva vartalo | - | |
| konsonantti- vartalo |
rapautumis- | |
Etymologia
[muokkaa]verbi rapautua + johdin -minen
Aiheesta muualla
[muokkaa]- rapautuminen Tieteen termipankissa