ryhtyminen
Suomi
[muokkaa]Substantiivi
[muokkaa]ryhtyminen (38)
- teonnimi verbistä ryhtyä
Taivutus
[muokkaa]| Taivutus | ||
|---|---|---|
| sijamuoto | yksikkö | monikko |
| kieliopilliset sijamuodot | ||
| nominatiivi | ryhtyminen | ryhtymiset |
| genetiivi | ryhtymisen | ryhtymisten ryhtymisien |
| partitiivi | ryhtymistä | ryhtymisiä |
| akkusatiivi | ryhtyminen; ryhtymisen |
ryhtymiset |
| sisäpaikallissijat | ||
| inessiivi | ryhtymisessä | ryhtymisissä |
| elatiivi | ryhtymisestä | ryhtymisistä |
| illatiivi | ryhtymiseen | ryhtymisiin |
| ulkopaikallissijat | ||
| adessiivi | ryhtymisellä | ryhtymisillä |
| ablatiivi | ryhtymiseltä | ryhtymisiltä |
| allatiivi | ryhtymiselle | ryhtymisille |
| muut sijamuodot | ||
| essiivi | ryhtymisenä (ryhtymisnä) |
ryhtymisinä |
| translatiivi | ryhtymiseksi | ryhtymisiksi |
| abessiivi | ryhtymisettä | ryhtymisittä |
| instruktiivi | – | ryhtymisin |
| komitatiivi | – | ryhtymisine- + omistusliite |
| vartalot | ||
| vokaalivartalo | ryhtymise- | |
| heikko vartalo | - | |
| vahva vartalo | - | |
| konsonantti- vartalo |
ryhtymis- | |