ruoikko
Suomi
[muokkaa]Substantiivi
[muokkaa]Ääntäminen
[muokkaa]- IPA: /ˈruo̯ikːo/
- tavutus: ruo‧ik‧ko
Taivutus
[muokkaa]| Taivutus | ||
|---|---|---|
| sijamuoto | yksikkö | monikko |
| kieliopilliset sijamuodot | ||
| nominatiivi | ruoikko | ruoikot |
| genetiivi | ruoikon | ruoikoiden ruoikoitten ruoikkojen |
| partitiivi | ruoikkoa | ruoikkoja ruoikoita |
| akkusatiivi | ruoikko; ruoikon |
ruoikot |
| sisäpaikallissijat | ||
| inessiivi | ruoikossa | ruoikoissa |
| elatiivi | ruoikosta | ruoikoista |
| illatiivi | ruoikkoon | ruoikkoihin ruoikoihin |
| ulkopaikallissijat | ||
| adessiivi | ruoikolla | ruoikoilla |
| ablatiivi | ruoikolta | ruoikoilta |
| allatiivi | ruoikolle | ruoikoille |
| muut sijamuodot | ||
| essiivi | ruoikkona | ruoikkoina ruoikoina |
| translatiivi | ruoikoksi | ruoikoiksi |
| abessiivi | ruoikotta | ruoikoitta |
| instruktiivi | – | ruoikoin |
| komitatiivi | – | ruoikkoine- + omistusliite |
| vartalot | ||
| vokaalivartalo | - | |
| heikko vartalo | ruoiko- | |
| vahva vartalo | ruoikko- | |
| konsonantti- vartalo |
- | |