pee

pee

1. (ääntämyksen mukainen kirjoitusasu) p, P

• IPA: [ˈpe̞ː]

• adjektiivit: peemäinen

peeärrä

pee (18)^[1]

1. (kiertoilmaus) perse

   mennä päin peetä

   olla peeaa = persaukinen

2. (kiertoilmaus) paska

Taivutus
sijamuoto	yksikkö	monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi	pee	peet
genetiivi	peen	peiden peitten
partitiivi	peetä	peitä
akkusatiivi	pee; peen	peet
sisäpaikallissijat
inessiivi	peessä	peissä
elatiivi	peestä	peistä
illatiivi	peehen	peihin
ulkopaikallissijat
adessiivi	peellä	peillä
ablatiivi	peeltä	peiltä
allatiivi	peelle	peille
muut sijamuodot
essiivi	peenä	peinä
translatiivi	peeksi	peiksi
abessiivi	peettä	peittä
instruktiivi	–	pein
komitatiivi	–	peine- + omistusliite
vartalot
vokaalivartalo	pee-
heikko vartalo	-
vahva vartalo	-
konsonantti- vartalo	-

• hevonpee

• pee Kielitoimiston sanakirjassa

pee (ei monikkoa)

1. (arkikieltä) pissa

• IPA: [ˈpʰiː]

• urine
• piss

pee (monikko pees)

1. latinalaisten aakkosten kirjain P/p

Taivutus
ind. prees. y. 3. p.	pees
part. prees.	peeing
imp. & part. perf.	peed

pee

1. (arkikieltä) pissata

• IPA: [ˈpʰiː]

• urinate
• piss