pursuta

pursuta (74) (taivutus[luo])

1. puristua ulos jostakin

   pursuta yli äyräiden

2. laajentua turpoamalla
3. olla tupaten täynnä

• IPA: /ˈpursut̪ɑˣ/
• tavutus: pur‧su‧ta

• pursuttaa, pursuilla
• tursuta, tursuilla

• substantiivit: pursuaminen

• pursuta Kielitoimiston sanakirjassa

pursuta

1. (taivutusmuoto) indikatiivin preesensin konnegaatiomuoto verbistä pursuttaa
2. (taivutusmuoto) imperatiivin yksikön 2. persoonan muoto verbistä pursuttaa
3. (taivutusmuoto) imperatiivin yksikön 2. persoonan konnegaatiomuoto verbistä pursuttaa