loiskua
Suomi
[muokkaa]Verbi
[muokkaa]- (nesteestä) vesimassojen voimakkaasta liikkeestä m. väljässä astiassa t. sieltä ulos
- Vettä loiskui Atlantista Itämereen, saatiin suolapiikki.
- Lapset temmelsivät kylpyammeessa niin, että vesi loiskui.
- Aallot loiskuivat yli laivan kannen.
- Vesi loiskui rantakalliota vasten.
Ääntäminen
[muokkaa]- IPA: /ˈloi̯skuɑˣ/
- tavutus: lois‧ku‧a
Huomautukset
[muokkaa]- loiskua-verbiä ja sen johdannasia käytetään myös onomatopoeettisessa mielessä kuvaamaan voimakkaan vedenliikkeen aikaansaamaa ääntä.
Käännökset
[muokkaa]1. voimakkaasta veden liikkeestä jossakin tai jostakin
|
Liittyvät sanat
[muokkaa]Johdokset
[muokkaa]- substantiivit: loiskuminen
- verbit: loiskahtaa, loiskuta, loiskuttaa
Aiheesta muualla
[muokkaa]- loiskua Kielitoimiston sanakirjassa