kissa

Katso myös: kissá

kissa (9)

1. (yleisesti) mikä tahansa kissojen alaheimoon (Felinae) kuuluva kissaeläinten laji tai sellaisen yksilö
2. (yleisesti) mikä tahansa edelliseen kuuluvan kissojen suvun (Felis) laji tai sellaisen yksilö
3. (erityisesti) edellisiin kuuluva laji Felis catus tai sen yksilö
4. (erityisesti) edellisestä ihmisen hyöty- ja lemmikkikäyttöön jalostettu populaatio Felis catus domestica tai sen yksilö, kotikissa

   Kissa on Euroopan yleisin lemmikkieläin.

5. kissaeläimistä käytettävä nimitys
6. (arkikieltä) (seksikäs) nainen

   Laura on melkoinen kissa.

• IPA: /ˈkisːɑ/, [ˈk̟isːɑ]

• tavutus: kis‧sa

Taivutus
sijamuoto	yksikkö	monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi	kissa	kissat
genetiivi	kissan	kissojen (kissain)
partitiivi	kissaa	kissoja
akkusatiivi	kissa; kissan	kissat
sisäpaikallissijat
inessiivi	kissassa	kissoissa
elatiivi	kissasta	kissoista
illatiivi	kissaan	kissoihin
ulkopaikallissijat
adessiivi	kissalla	kissoilla
ablatiivi	kissalta	kissoilta
allatiivi	kissalle	kissoille
muut sijamuodot
essiivi	kissana	kissoina
translatiivi	kissaksi	kissoiksi
abessiivi	kissatta	kissoitta
instruktiivi	–	kissoin
komitatiivi	–	kissoine- + omistusliite
vartalot
vokaalivartalo	kissa-
heikko vartalo	-
vahva vartalo	-
konsonantti- vartalo	-

gepardi, ilves, jaguaari, kissanpentu, naukua, karakali, leijona, oselotti, pantteri, puuma, servaali, tiikeri

• kolli

• katti, kissimirri, kissi, kisu, kisuli, kisuliini, kisumirri, mirri

• adjektiivit: kissamainen

aasiankultakissa, aasianmetsäkissa, afrikankultakissa, afrikanvillikissa, andienkissa, angorakissa, arokissa, borneonkissa, emokissa, hietakissa, kalastajakissa, karhukissa, kesäkissa, kiinanaavikkokissa, kissaeläin, kissakarhu, kissanhiekka, kissanhäntä, kissankello, kissankokoinen, kissankulta, kissankuppi, kissankäpälä, kissanluukku, kissanminttu, kissanpentu, kissanpoika, kissanpoikanen, kissanpäivät, kissansilmä, kissanäyttely, kissapeto, kissarotu, kissarutto, kissatappelu, kollikissa, kotikissa, kulkukissa, laivakissa, leopardikissa, litteäpääkissa, maatiaiskissa, marmorikissa, metsäkissa, mustajalkakissa, naaraskissa, navettakissa, näyttelykissa, pajunkissa, pampakissa, persiankissa, pitkähäntäkissa, poikakissa, rotukissa, ruostetäpläkissa, siaminkissa, sisäkissa, sivettikissa, suurkissa, tallikissa, tiikerikissa, tyttökissa, ulkokissa, uroskissa, viidakkokissa, villikissa, vuorikissa, yökissa

• ei ehdi kissaa sanoa
  1. Määritelmä puuttuu.
• Kissa vieköön!
  1. ihmettelyä ilmentävä huudahdus
• Kissan viikset!
  1. vähättelyä ilmentävä huudahdus
• nostaa kissa pöydälle
  1. ottaa esille epämiellyttävä tai hankala asia
• etsiä kissojen ja koirien kanssa
  1. penkoa paikkoja perusteellisesti löytääkseen jotakin
• (jollakulla on) kissanpäivät
  1. (jollakulla on) helppoa, lokoisaa, mukavat ja hyvät olot
• kiertää kuin kissa kuumaa puuroa
  1. osoittaa kiinnostusta, mutta vältellä jotakin vaikeasti lähestyttävää, olla uskaltamatta mennä asiaan
• (olla) kuin kissa ja koira
  1. nahistella jatkuvasti keskenään, olla vihamielisissä väleissä keskenään
• kissalla on yhdeksän henkeä
  1. kissalla on tapana selvitä monista vaikeistakin tilanteista
• kukas kissan hännän nostaa, jollei kissa itse
  1. itsekehusta käytettävä puolustelu
  2. toisille kohdistettava kehotus osoittaa arvostusta
• kun kissa on poissa, hiiret hyppivät pöydällä
  1. kun kukaan ei ole vahtimassa, toimitaan oman halun mukaisesti (esimerkiksi sääntöjä noudattamatta)
• kuin kissa pistoksissa
  1. levoton, kärsimätön
• kissanpojalle puhkesi silmä
  1. (vähättelevä) henkilö on oivaltanut tai alkanut ymmärtää (jotakin)

• kissa Kielitoimiston sanakirjassa
• Artikkeli 136 Suomen viittomakielten verkkosanakirjassa Suvissa

kissa

1. rōmaji-transkriptio sanasta きっさ

kissa

1. kissa

• kissa Karjalan kielen verkkosanakirjassa

kissa (1)

1. (arkikieltä) pissata, pissiä