kavaltaa

kavaltaa (54-I) (taivutus[luo])

1. (oikeustiede) varastaa hallussaan luvallisesti olevaa, jonkun toisen omistamaa omaisuutta

   Isännöitsijä kavalsi taloyhtiöiltä yli 600 000 euroa.

2. pettää antamalla ilmi luottamuksellista tietoa
3. (kuvaannollisesti) saattaa tahattomasti ilmi jotakin salassa pidettävää, yksityistä tai muuten yleiseen tietoon kuulumatonta

• IPA: /ˈkɑʋɑlt̪ɑːˣ/
• tavutus: ka‧val‧taa

• kavala

• substantiivit: kavallus, kavaltaja, kavaltaminen

• kavaltaa Kielitoimiston sanakirjassa
• kavaltaa Suomen etymologisessa sanakirjassa
• Artikkelit 844, 1063, 4883 Suomen viittomakielten verkkosanakirjassa Suvissa