kuluma
Suomi
[muokkaa]Substantiivi
[muokkaa]kuluma (10)
- kulumisen aiheuttama vaurio
Ääntäminen
[muokkaa]- IPA: /ˈkulumɑ/
- tavutus: ku‧lu‧ma
Taivutus
[muokkaa]| Taivutus | ||
|---|---|---|
| sijamuoto | yksikkö | monikko |
| kieliopilliset sijamuodot | ||
| nominatiivi | kuluma | kulumat |
| genetiivi | kuluman | kulumien (kulumain) |
| partitiivi | kulumaa | kulumia |
| akkusatiivi | kuluma; kuluman |
kulumat |
| sisäpaikallissijat | ||
| inessiivi | kulumassa | kulumissa |
| elatiivi | kulumasta | kulumista |
| illatiivi | kulumaan | kulumiin |
| ulkopaikallissijat | ||
| adessiivi | kulumalla | kulumilla |
| ablatiivi | kulumalta | kulumilta |
| allatiivi | kulumalle | kulumille |
| muut sijamuodot | ||
| essiivi | kulumana | kulumina |
| translatiivi | kulumaksi | kulumiksi |
| abessiivi | kulumatta | kulumitta |
| instruktiivi | – | kulumin |
| komitatiivi | – | kulumine- + omistusliite |
| vartalot | ||
| vokaalivartalo | kuluma- | |
| heikko vartalo | - | |
| vahva vartalo | - | |
| konsonantti- vartalo |
- | |
Käännökset
[muokkaa]1. kulumisen aiheuttama vaurio
|
Tälle sanan merkitykselle ei valitettavasti vielä ole lisätty käännöksiä, mutta voit halutessasi lisätä ne. |
Liittyvät sanat
[muokkaa]Yhdyssanat
[muokkaa]Viro
[muokkaa]Verbi
[muokkaa]kuluma (inf. kuluda, yks. 3. kulub)