käynnistyminen
Suomi
[muokkaa]Substantiivi
[muokkaa]käynnistyminen (38)
- teonnimi verbistä käynnistyä
Taivutus
[muokkaa]| Taivutus | ||
|---|---|---|
| sijamuoto | yksikkö | monikko |
| kieliopilliset sijamuodot | ||
| nominatiivi | käynnistyminen | käynnistymiset |
| genetiivi | käynnistymisen | käynnistymisten käynnistymisien |
| partitiivi | käynnistymistä | käynnistymisiä |
| akkusatiivi | käynnistyminen; käynnistymisen |
käynnistymiset |
| sisäpaikallissijat | ||
| inessiivi | käynnistymisessä | käynnistymisissä |
| elatiivi | käynnistymisestä | käynnistymisistä |
| illatiivi | käynnistymiseen | käynnistymisiin |
| ulkopaikallissijat | ||
| adessiivi | käynnistymisellä | käynnistymisillä |
| ablatiivi | käynnistymiseltä | käynnistymisiltä |
| allatiivi | käynnistymiselle | käynnistymisille |
| muut sijamuodot | ||
| essiivi | käynnistymisenä (käynnistymisnä) |
käynnistymisinä |
| translatiivi | käynnistymiseksi | käynnistymisiksi |
| abessiivi | käynnistymisettä | käynnistymisittä |
| instruktiivi | – | käynnistymisin |
| komitatiivi | – | käynnistymisine- + omistusliite |
| vartalot | ||
| vokaalivartalo | käynnistymise- | |
| heikko vartalo | - | |
| vahva vartalo | - | |
| konsonantti- vartalo |
käynnistymis- | |
Etymologia
[muokkaa]verbi käynnistyä + johdin -minen