historia

Katso myös: historią, história

historia (12)

1. menneisyys, menneisyyttä kokonaisuudessaan koskeva ilmaisu

   Pekasta jää historiaan vain kynä.

2. menneisyyttä tutkiva tiede, menneiden asioiden tutkimus ennen kaikkea kirjoitettuihin lähteisiin perustuen

• IPA: /ˈhist̪oˌriɑ/
• tavutus: his‧to‧ri‧a

Taivutus
sijamuoto	yksikkö	monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi	historia	historiat
genetiivi	historian	historioiden historioitten (historiain)
partitiivi	historiaa	historioita
akkusatiivi	historia; historian	historiat
sisäpaikallissijat
inessiivi	historiassa	historioissa
elatiivi	historiasta	historioista
illatiivi	historiaan	historioihin
ulkopaikallissijat
adessiivi	historialla	historioilla
ablatiivi	historialta	historioilta
allatiivi	historialle	historioille
muut sijamuodot
essiivi	historiana	historioina
translatiivi	historiaksi	historioiksi
abessiivi	historiatta	historioitta
instruktiivi	–	historioin
komitatiivi	–	historioine- + omistusliite
vartalot
vokaalivartalo	historia-
heikko vartalo	-
vahva vartalo	-
konsonantti- vartalo	-

latinan sanasta historia < muinaiskreikan sanasta ἱστορίᾱ (historíā) ’järjestelmällinen tai tieteellinen havainnointi; siten saavutettu tieto’ < ἵστωρ (hístōr) ’tietäjä’ tietävä’^[1]

• antiikin historia
• historioitsija

• adjektiivit: historiallinen
• adverbit: historiallisesti
• substantiivit: historiointi
• verbit: historioida

aatehistoria, asutushistoria, esihistoria, henkilöhistoria, historiakirja, historiamaalaus, historianfilosofia, historiankirja, historiankäsitys, historianopettaja, historiantutkimus, historiateos, historiatiede, kehityshistoria, kielihistoria, kirjallisuudenhistoria, kirjallisuushistoria, kirkkohistoria, kärsimyshistoria, luonnonhistoria, lähihistoria, maailmanhistoria, maakuntahistoria, mediahistoria, mikrohistoria, musiikinhistoria, naishistoria, oikeushistoria, oppihistoria, paikallishistoria, pitäjänhistoria, sosiaalihistoria, sotahistoria, sukuhistoria, syntyhistoria, taidehistoria, taloushistoria, työhistoria, varhaishistoria, äännehistoria

• historian kaari

• tehdä historiaa
  1. tehdä jotakin merkittävää
• jäädä historiaan
  1. syrjäytyä uuden tieltä
• olla historian oikealla puolella

• historia Kielitoimiston sanakirjassa
• Kysymyksiä ja vastauksia sanojen alkuperästä: Historia. Kotimaisten kielten keskus
• Artikkelit 25, 83 Suomen viittomakielten verkkosanakirjassa Suvissa

historia f. (monikko historias)

1. historia
2. tarina

• historia Real Academia Españolan sanakirjassa (espanjaksi)

Taivutus
sijamuoto	yksikkö	monikko
nominatiivi	historia	historiae
akkusatiivi	historiam	historiās
genetiivi	historiae	historiārum
datiivi	historiae	historiīs
ablatiivi	historiā	historiīs

historia f. (1)

1. historia

historia f.

1. historia
2. tarina

lähde	yksikkö	monikko
nominatiivi	historia	historie
genetiivi	historii	historii
datiivi	historii	historiom
akkusatiivi	historię	historie
instrumentaali	historią	historiami
lokatiivi	historii	historiach
vokatiivi	historio	historie

historia yl. (3) (yks. määr. historian[luo], mon. epämäär. historier [luo], mon. määr. historierna [luo])

1. historia
2. tarina

• IPA: [ˌhɪsˈtuː rɪa]

• historiker

• historia Svenska Akademiens ordbokissa SAOBissa (ruotsiksi)