hieno

hieno (1) (komparatiivi hienompi, superlatiivi hienoin) (taivutus[luo])

1. ohut, hienorakenteinen, pienirakeinen; ei karkea

   hieno sokeri

   hienoksi jauhettu kahvi

2. hienostunut; (laajemmin) korkeatasoinen, tyylikäs

   hieno mies

   hienot materiaalit

3. (laajemmin) hyvin miellyttävän näköinen tai kuuloinen; erinomainen, oikein hyvä

   On kyllä hieno!

   hieno esimerkki

4. herkkä

   hienopesu

• IPA: /ˈhie̯no/
• tavutus: hie‧no

• elegantti
• hienojakoinen
• hienovarainen
• hienostuneisuus

• adjektiivit: hienoinen, hienostunut
• adverbit: hienosti
• substantiivit: hienosto, hienous
• verbit: hienontaa, hienostella, hienostua, hienota

• upea

hienoaines, hienobetoni, hienohelma, hienohionta, hienojauho, hienomekaanikko, hienomekaniikka, hienomotoriikka, hienonahka, hienopaperi, hienopesu, hienorakenne, hienosahaus, hienosaippua, hienosokeri, hienosäätää, hienosäätö, hienotae, hienotaonta, hienotekniikka, hienotela, hienotunteisuus, hienovalssi, hienovalu, hienoviritys, hiuksenhieno, sametinhieno, silkinhieno

• ruma

• hieno Kielitoimiston sanakirjassa
• hieno Suomen murteiden sanakirjassa
• hieno Suomen etymologisessa sanakirjassa
• Artikkelit 334, 1129, 1213, 2225, 3850 Suomen viittomakielten verkkosanakirjassa Suvissa

hieno

1. hyeena