epidemia

Katso myös: epidémia

epidemia (12)

1. (epidemiologia) lyhyen ajan kuluessa poikkeuksellisen suurta osaa alueen väestöstä tartuttava tartuntatauti

   Hubein alueella sijaitsee Wuhanin kaupunki, josta alkanut epidemia on herättänyt kasvavaa huolta ympäri maailman. (yle.fi)

2. (arkikieltä) jonkin rajatun ryhmän sisällä laajasti levinnyt tartunta

   Prostituoitujen keskuudessa leviää jokin vielä tunnistamaton epidemia.

• IPA: /ˈepiˌdemiɑ/
• tavutus: e‧pi‧de‧mi‧a

Taivutus
sijamuoto	yksikkö	monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi	epidemia	epidemiat
genetiivi	epidemian	epidemioiden epidemioitten (epidemiain)
partitiivi	epidemiaa	epidemioita
akkusatiivi	epidemia; epidemian	epidemiat
sisäpaikallissijat
inessiivi	epidemiassa	epidemioissa
elatiivi	epidemiasta	epidemioista
illatiivi	epidemiaan	epidemioihin
ulkopaikallissijat
adessiivi	epidemialla	epidemioilla
ablatiivi	epidemialta	epidemioilta
allatiivi	epidemialle	epidemioille
muut sijamuodot
essiivi	epidemiana	epidemioina
translatiivi	epidemiaksi	epidemioiksi
abessiivi	epidemiatta	epidemioitta
instruktiivi	–	epidemioin
komitatiivi	–	epidemioine- + omistusliite
vartalot
vokaalivartalo	epidemia-
heikko vartalo	-
vahva vartalo	-
konsonantti- vartalo	-

• ranskan ja latinan kautta muinaiskreikan ἐπί + δῆμος, "kansan ylle"

• pandemia

• adjektiivit: epideeminen

influenssaepidemia, lavantautiepidemia, rokkoepidemia, salmonellaepidemia

• epidemia Kielitoimiston sanakirjassa
• epidemia Tieteen termipankissa
• Kysymyksiä ja vastauksia sanojen alkuperästä: Epidemia. Kotimaisten kielten keskus
• Artikkeli 4723 Suomen viittomakielten verkkosanakirjassa Suvissa

epidemia f. (monikko epidemias)

1. epidemia

• epidémico

• epidemia Real Academia Españolan sanakirjassa (espanjaksi)

epidemia

1. epidemia

epidemia f. (monikko epidemie[luo])

1. epidemia

epidemia f.

1. epidemia