arasteleminen
Suomi
[muokkaa]Substantiivi
[muokkaa]arasteleminen (38)
- teonnimi verbistä arastella
Taivutus
[muokkaa]| Taivutus | ||
|---|---|---|
| sijamuoto | yksikkö | monikko |
| kieliopilliset sijamuodot | ||
| nominatiivi | arasteleminen | arastelemiset |
| genetiivi | arastelemisen | arastelemisten arastelemisien |
| partitiivi | arastelemista | arastelemisia |
| akkusatiivi | arasteleminen; arastelemisen |
arastelemiset |
| sisäpaikallissijat | ||
| inessiivi | arastelemisessa | arastelemisissa |
| elatiivi | arastelemisesta | arastelemisista |
| illatiivi | arastelemiseen | arastelemisiin |
| ulkopaikallissijat | ||
| adessiivi | arastelemisella | arastelemisilla |
| ablatiivi | arastelemiselta | arastelemisilta |
| allatiivi | arastelemiselle | arastelemisille |
| muut sijamuodot | ||
| essiivi | arastelemisena (arastelemisna) |
arastelemisina |
| translatiivi | arastelemiseksi | arastelemisiksi |
| abessiivi | arastelemisetta | arastelemisitta |
| instruktiivi | – | arastelemisin |
| komitatiivi | – | arastelemisine- + omistusliite |
| vartalot | ||
| vokaalivartalo | {{{vart.vok}}} | |
| heikko vartalo | {{{vart.heik}}} | |
| vahva vartalo | {{{vart.vah}}} | |
| konsonantti- vartalo |
{{{vart.kons}}} | |