arastelu
Suomi
[muokkaa]Substantiivi
[muokkaa]arastelu (2)
Ääntäminen
[muokkaa]- IPA: /ˈɑrɑsˌt̪elu/
- tavutus: a‧ras‧te‧lu
Taivutus
[muokkaa]| Taivutus | ||
|---|---|---|
| sijamuoto | yksikkö | monikko |
| kieliopilliset sijamuodot | ||
| nominatiivi | arastelu | arastelut |
| genetiivi | arastelun | arastelujen arasteluiden arasteluitten |
| partitiivi | arastelua | arasteluita arasteluja |
| akkusatiivi | arastelu; arastelun |
arastelut |
| sisäpaikallissijat | ||
| inessiivi | arastelussa | arasteluissa |
| elatiivi | arastelusta | arasteluista |
| illatiivi | arasteluun | arasteluihin |
| ulkopaikallissijat | ||
| adessiivi | arastelulla | arasteluilla |
| ablatiivi | arastelulta | arasteluilta |
| allatiivi | arastelulle | arasteluille |
| muut sijamuodot | ||
| essiivi | arasteluna | arasteluina |
| translatiivi | arasteluksi | arasteluiksi |
| abessiivi | arastelutta | arasteluitta |
| instruktiivi | – | arasteluin |
| komitatiivi | – | arasteluine- + omistusliite |
| vartalot | ||
| vokaalivartalo | arastelu- | |
| heikko vartalo | - | |
| vahva vartalo | - | |
| konsonantti- vartalo |
- | |
Etymologia
[muokkaa]Käännökset
[muokkaa]1. arasteleminen
|
Aiheesta muualla
[muokkaa]- arastelu Kielitoimiston sanakirjassa