alttius
Suomi
[muokkaa]Substantiivi
[muokkaa]- piirre tai ominaisuus, taipumus, joka tekee herkäksi ja auliiksi johonkin suuntautumiseen tai tapaan toimia
Ääntäminen
[muokkaa]- IPA: /ˈɑlt̪ːius/ tai /ˈɑlt̪ːiu̯s/
- tavutus: alt‧ti‧us / alt‧tius
Taivutus
[muokkaa]| Taivutus | ||
|---|---|---|
| sijamuoto | yksikkö | monikko |
| kieliopilliset sijamuodot | ||
| nominatiivi | alttius | alttiudet |
| genetiivi | alttiuden | alttiuksien |
| partitiivi | alttiutta | alttiuksia |
| akkusatiivi | alttius; alttiuden |
alttiudet |
| sisäpaikallissijat | ||
| inessiivi | alttiudessa | alttiuksissa |
| elatiivi | alttiudesta | alttiuksista |
| illatiivi | alttiuteen | alttiuksiin |
| ulkopaikallissijat | ||
| adessiivi | alttiudella | alttiuksilla |
| ablatiivi | alttiudelta | alttiuksilta |
| allatiivi | alttiudelle | alttiuksille |
| muut sijamuodot | ||
| essiivi | alttiutena | alttiuksina |
| translatiivi | alttiudeksi | alttiuksiksi |
| abessiivi | alttiudetta | alttiuksitta |
| instruktiivi | – | alttiuksin |
| komitatiivi | – | alttiuksine- + omistusliite |
| vartalot | ||
| vokaalivartalo | - | |
| heikko vartalo | alttiude- | |
| vahva vartalo | alttiute- | |
| konsonantti- vartalo |
alttiut- | |
Etymologia
[muokkaa]Käännökset
[muokkaa]1. piirre tai ominaisuus, herkäksi ja auliiksi johonkin suuntautumiseen tai tapaan toimia
|
|
Liittyvät sanat
[muokkaa]Yhdyssanat
[muokkaa]Aiheesta muualla
[muokkaa]Viitteet
[muokkaa]- ↑ Kotimaisten kielten keskuksen Nykysuomen sanalista v. 1 (lataussivu): taivutustyyppi 40