sana

Katso myös: Saná, saña, Sána, såna

sana (9)

1. kielen pienin mahdollinen verbaalinen tai joskus miiminen ilmausyksikkö, jolla on itsenäinen merkitys. Sana koostuu äänteistä tai ilmeistä ja viittomista. Muistiin merkitty sana muodostuu kirjoitusmerkeistä.

   Tässä lauseessa on viisi sanaa.

2. sanottu asia tai julistus; viesti

   Mene sitten katsomaan, jos et minun sanaani usko!

   Sanasta miestä, sarvesta härkää.

   Yöllä tuli sana, että meidän oli valmistauduttava perääntymään. (Hemingway, Jäähyväiset aseille)

3. (tavallisesti monikossa) laulun teksti, sanoitus

   Osaan suosikkibändini kaikkien laulujen sanat ulkoa.

4. (kuvaannollisesti) lupaus

   Saat siitä sanani.

5. (tietotekniikka) suorittimen yhdellä kertaa käsittelemä datamäärä

• IPA: [ˈsɑ̝nɑ̝]

Taivutus
sijamuoto	yksikkö	monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi	sana	sanat
genetiivi	sanan	sanojen (sanain)
partitiivi	sanaa	sanoja
akkusatiivi	sana; sanan	sanat
sisäpaikallissijat
inessiivi	sanassa	sanoissa
elatiivi	sanasta	sanoista
illatiivi	sanaan	sanoihin
ulkopaikallissijat
adessiivi	sanalla	sanoilla
ablatiivi	sanalta	sanoilta
allatiivi	sanalle	sanoille
muut sijamuodot
essiivi	sanana	sanoina
translatiivi	sanaksi	sanoiksi
abessiivi	sanatta	sanoitta
instruktiivi	–	sanoin
komitatiivi	–	sanoine- + omistusliite
vartalot
vokaalivartalo	sana-
heikko vartalo	-
vahva vartalo	-
konsonantti- vartalo	-

myöhäiskantasuomen aikainen sana, jonka alkuperä on tuntematon^[1]

taivuttaa, taivutus

• adjektiivit: sanainen, sanaisa, sanallinen, sanaton
• adverbit: sanaisesti, sanallisesti, sanasilla, sanattomasti
• substantiivit: sananen, sanasto, sane, sanoma, sanue
• verbit: sanoa, sanailla, sanoittaa

tyhjä sana

• tavu

ainesana, ammattisana, apusana, arvosana, asemosana, asiasana, avainsana, hakusana, haukkumasana, hellittelysana, herjasana, huudahdussana, iskusana, jumalansana, kantasana, kardinaalilukusana, kieltosana, kirjainsana, kirosana, korusana, kunniasana, laatusana, lainasana, lukusana, lyhennesana, mahtisana, mainesana, muotisana, murresana, nimisana, omistussanat, perussana, puhuttelusana, pääsana, raamatunsana, riimisana, ryhmäsana, salasana, sanahakemisto, sanaharkka, sanahelinä, sanahirviö, sanajuuri, sanajärjestys, sanakirja, sanakirjoitus, sanakoe, sanakäänne, sanaleikki, sanaliitto, sanaluettelo, sanaluokka, sanamerkki, sanamuoto, sananheitto, sananiekka, sananjalka, sananjulistaja, sananjuuri, sananlasku, sananloppu, sananmitta, sananmittainen, sananmittaisuus, sananmukainen, sananmukaisuus, sananmuodostus, sananmuoto, sananparsi, sananrieska, sananselitys, sanansisäinen, sanansutkaus, sanansyöjä, sanantaitaja, sanantaitava, sanantaivutus, sanantapa, sanantoisto, sanantuoja, sanantutkimus, sanantutkiskelu, sananvaihto, sananvalinta, sananvalta, sananvapaus, sananvartalo, sananviljely, sananvuoro, sananväli, sananväänne, sanaopillinen, sanaoppi, sanaottelu, sanapaatos, sanapaino, sanapaisutus, sanapari, sanapatto, sanaperhe, sanapesue, sanaristikko, sanaryhmä, sanaryöppy, sanaseppo, sanaseppä, sanasisältö, sanasokea, sanasokeus, sanasota, sanasotasilla, sanasutkaus, sanatabu, sanataide, sanataituri, sanatarkka, sanatulva, sanavalmis, sanavarasto, sanavuolaus, sanaväli, sanaväännös, sanojenkäsittely, sidesana, sivistyssana, taikasana, teonsana, tilkesana, tunnussana, täytesana, uudissana, vahvistussana, vierassana, voimasana, vuorosana, yhdyssana, ylisana, ylistyssana

• sanan säilä
  1. kielellisen ilmaisun voima
• tuoda sana
  1. tuoda viesti
• pukea sanoiksi
  1. ilmaista osuvasti sanoin; sanoa se mitä toinen oli sanomaisillaan
• syödä sanansa
• sanoin kuvaamaton
• viedä sanat suusta
• ei kahta sanaa
  1. ei vastaan sanomista, ei epäilystäkään

• sana Kielitoimiston sanakirjassa
• sana Tieteen termipankissa
• Artikkeli 887 Suomen viittomakielten verkkosanakirjassa Suvissa

sana

1. (taivutusmuoto) yksikön feminiinimuoto sanasta sano

sana

1. terve

sana

1. terve

sana

1. (taivutusmuoto) yksikön feminiinimuoto sanasta sano

sāna

1. (taivutusmuoto) yksikön feminiinimuoto sanasta sānus
2. (taivutusmuoto) monikon neutrimuoto sanasta sānus
3. (taivutusmuoto) monikon neutrin akkusatiivimuoto sanasta sānus

sānā

1. (taivutusmuoto) yksikön feminiinin ablatiivimuoto sanasta sānus

sana

1. (persoonapronomini, taivutusmuoto) datiivimuoto sanasta sen

sana (yks gen sanan, mon part sanoid)

1. sana

• vajeh

• Vepsu-latviešu vārdnīca / Aldis Rozentāls. Rīgā: 2008

Vepsu-latviešu vārdnīca (Ladattava PDF 1.29 Mt)