sana
Suomi
Substantiivi
- kielen verbaalinen tai joskus miiminen ilmaus, jolla on sovitun mukainen merkitys. Sana koostuu äänteistä tai ilmeistä ja viittomista. Muistiin merkitty sana muodostuu kirjoitusmerkeistä.
- Tässä lauseessa on viisi sanaa.
- sanottu asia tai julistus
- Mene sitten katsomaan, jos et minun sanaani usko!
- Sanasta miestä, sarvesta härkää.
- (tavallisesti monikossa) laulun teksti, sanoitus
- Osaan suosikkibändini kaikkien laulujen sanat ulkoa.
- (kuvaannollinen) lupaus
- Saat siitä sanani.
- (atk) suorittimen yhdellä kertaa käsittelemä datamäärä
Taivutus
| Taivutus | ||
|---|---|---|
| sijamuoto | yksikkö | monikko |
| kieliopilliset sijamuodot | ||
| nominatiivi | sana | sanat |
| genetiivi | sanan | sanojen (sanain) |
| partitiivi | sanaa | sanoja |
| akkusatiivi | sana; sanan |
sanat |
| sisäpaikallissijat | ||
| inessiivi | sanassa | sanoissa |
| elatiivi | sanasta | sanoista |
| illatiivi | sanaan | sanoihin |
| ulkopaikallissijat | ||
| adessiivi | sanalla | sanoilla |
| ablatiivi | sanalta | sanoilta |
| allatiivi | sanalle | sanoille |
| muut sijamuodot | ||
| essiivi | sanana | sanoina |
| translatiivi | sanaksi | sanoiksi |
| abessiivi | sanatta | sanoitta |
| instruktiivi | – | sanoin |
| komitatiivi | – | sanoine- + omistusliite |
| vartalot | ||
| vokaalivartalo | sana- | |
| heikko vartalo | - | |
| vahva vartalo | - | |
| konsonantti- vartalo |
- | |
Käännökset
1. kielen perusyksikkö
Liittyvät sanat
- tavu, sanailla, sanallinen, sanasto, sanoa, sanoittaa, kirosana, sanaharkka, sanakirja, sanaluokka, sanasota, sanavalmis, tunnussana, salasana, voimasana
Ido
Adjektiivi
sana
Italia
Adjektiivi
sana
- (taivutusmuoto) feminiinimuoto sanasta sano