liikkuvuus
Suomi
[muokkaa]Substantiivi
[muokkaa]liikkuvuus (40)
- kyky liikkua; kyky liikkua ja toimia nopeasti
- työvoiman liikkuvuus
- Hankinnalla lisätään panssaroitujen joukkojen liikkuvuutta ja suojaa.
- kyky vaihtaa tai muuttaa asemaansa, yhteiskuntaluokkaansa, ammattiaan
- sosiaalinen liikkuvuus
- (shakki) nappuloiden tai nappulan erityisesti upseerien kyky siirtyä vapaasti shakkilaudalla.
- Liikkuvuuden parantamiseksi omat sotilaat on sijoitettava erivärisille ruuduille, kuin millä oma lähetti liikkuu, ettei siitä tule ns. huono lähetti.
Ääntäminen
[muokkaa]- IPA: /ˈliːkːuʋuːs/, [ˈliːkːuʋuːs]
- tavutus: liik‧ku‧vuus
Taivutus
[muokkaa]| Taivutus | ||
|---|---|---|
| sijamuoto | yksikkö | monikko |
| kieliopilliset sijamuodot | ||
| nominatiivi | liikkuvuus | liikkuvuudet |
| genetiivi | liikkuvuuden | liikkuvuuksien |
| partitiivi | liikkuvuutta | liikkuvuuksia |
| akkusatiivi | liikkuvuus; liikkuvuuden |
liikkuvuudet |
| sisäpaikallissijat | ||
| inessiivi | liikkuvuudessa | liikkuvuuksissa |
| elatiivi | liikkuvuudesta | liikkuvuuksista |
| illatiivi | liikkuvuuteen | liikkuvuuksiin |
| ulkopaikallissijat | ||
| adessiivi | liikkuvuudella | liikkuvuuksilla |
| ablatiivi | liikkuvuudelta | liikkuvuuksilta |
| allatiivi | liikkuvuudelle | liikkuvuuksille |
| muut sijamuodot | ||
| essiivi | liikkuvuutena | liikkuvuuksina |
| translatiivi | liikkuvuudeksi | liikkuvuuksiksi |
| abessiivi | liikkuvuudetta | liikkuvuuksitta |
| instruktiivi | – | liikkuvuuksin |
| komitatiivi | – | liikkuvuuksine- + omistusliite |
| vartalot | ||
| vokaalivartalo | - | |
| heikko vartalo | liikkuvuude- | |
| vahva vartalo | liikkuvuute- | |
| konsonantti- vartalo |
liikkuvuut- | |
Etymologia
[muokkaa]Käännökset
[muokkaa]1. kyky liikkua; kyky liikkua ja toimia nopeasti
|
|
Liittyvät sanat
[muokkaa]Aiheesta muualla
[muokkaa]- liikkuvuus Kielitoimiston sanakirjassa
- liikkuvuus Tieteen termipankissa