kiista
Suomi
Substantiivi
kiista (9)
- erimielisyyksien värittämä tilanne tai keskustelu
Ääntäminen
- IPA: /ˈkiːst̪ɑ/
- tavutus: kiis‧ta
Taivutus
| Taivutus | ||
|---|---|---|
| sijamuoto | yksikkö | monikko |
| kieliopilliset sijamuodot | ||
| nominatiivi | kiista | kiistat |
| genetiivi | kiistan | kiistojen (kiistain) |
| partitiivi | kiistaa | kiistoja |
| akkusatiivi | kiista; kiistan |
kiistat |
| sisäpaikallissijat | ||
| inessiivi | kiistassa | kiistoissa |
| elatiivi | kiistasta | kiistoista |
| illatiivi | kiistaan | kiistoihin |
| ulkopaikallissijat | ||
| adessiivi | kiistalla | kiistoilla |
| ablatiivi | kiistalta | kiistoilta |
| allatiivi | kiistalle | kiistoille |
| muut sijamuodot | ||
| essiivi | kiistana | kiistoina |
| translatiivi | kiistaksi | kiistoiksi |
| abessiivi | kiistatta | kiistoitta |
| instruktiivi | – | kiistoin |
| komitatiivi | – | kiistoine- + omistusliite |
| vartalot | ||
| vokaalivartalo | kiista- | |
| heikko vartalo | - | |
| vahva vartalo | - | |
| konsonantti- vartalo |
- | |
Liittyvät sanat
Johdokset
Yhdyssanat
kiistakapula, kiistakirja, kiistakirjoitus, kiistakysymys, kiistanaihe, kiistapallo, maakiista, suuntakiista, työmarkkinakiista
Aiheesta muualla
- kiista Kielitoimiston sanakirjassa