köyhä

köyhä (10) (komparatiivi köyhempi, superlatiivi köyhin) (taivutus[luo])

1. osattomaksi jäänyt, varaton

   Hän eli loppuelämänsä köyhänä.

2. hedelmätön

   Alueen maaperä on hyvin köyhää.

3. huono, tylsä

   Olipa köyhä vitsi.

4. (esim. ateriasta) vaatimaton

   Minulla on nälkä, sillä söin köyhän aterian.

5. Yhdyssanan jälkiosana ilmaisee, että tarkoite on vajavainen tai puutteellinen etuosan suhteen.

   proteiiniköyhä ruokavalio [= ruokavalio, jossa on vähän proteiineja]

• IPA: /ˈkøy̯hæ/
• tavutus: köy‧hä

• varhainen germaaninen laina sanasta *skeuχwa-. Kantasuomalainen sanamuoto oli *keüɧä-. Kognaatteja ovat esimerkiksi englannin shy ja ruotsin skygg.

• köyhdyttää
• pienituloinen, vähävarainen, vähäväkinen

• vähäosainen

• rikas
• [1] varaton: varakas

• adverbit: köyhänä, köyhästi
• substantiivit: köyhyys
• verbit: köyhentyä, köyhentyä, köyhetä, köyhtyä

happiköyhä, köyhäinapu, köyhäinhoito, köyhäintalo, lajiköyhä, pääomaköyhä, ravinneköyhä, ravintoköyhä, rutiköyhä, tapahtumaköyhä, tunneköyhä, valkuaisköyhä, virikeköyhä, vitamiiniköyhä

• ei ole köyhä eikä kipeä

• köyhä Kielitoimiston sanakirjassa