iho
 |
Suomi
Substantiivi
iho (1)
- (anatomia) ihmisen elimistön uloin ja suurin elin, joka ympäröi koko ruumista lukuun ottamatta ruumiinonkaloita ja silmiä
Ääntäminen
- IPA: /ˈiho/
- tavutus: i‧ho
Taivutus
| Taivutus | ||
|---|---|---|
| sijamuoto | yksikkö | monikko |
| kieliopilliset sijamuodot | ||
| nominatiivi | iho | ihot |
| genetiivi | ihon | ihojen |
| partitiivi | ihoa | ihoja |
| akkusatiivi | iho; ihon |
ihot |
| sisäpaikallissijat | ||
| inessiivi | ihossa | ihoissa |
| elatiivi | ihosta | ihoista |
| illatiivi | ihoon | ihoihin |
| ulkopaikallissijat | ||
| adessiivi | iholla | ihoilla |
| ablatiivi | iholta | ihoilta |
| allatiivi | iholle | ihoille |
| muut sijamuodot | ||
| essiivi | ihona | ihoina |
| translatiivi | ihoksi | ihoiksi |
| abessiivi | ihotta | ihoitta |
| instruktiivi | – | ihoin |
| komitatiivi | – | ihoine- + omistusliite |
| vartalot | ||
| vokaalivartalo | iho- | |
| heikko vartalo | - | |
| vahva vartalo | - | |
| konsonantti- vartalo |
- | |
Käännökset
1. elimistön uloin ja suurin elin
|
|
Liittyvät sanat
hipiä, ihonalainen, nahka, orvaskesi, marraskesi, verinahka
Johdokset
Yhdyssanat
iho-oire, ihohengitys, ihohuokonen, ihokarva, ihokasvain, ihokoe, ihokudos, iholihaksisto, ihomaali, ihomato, ihonalaiskudos, ihonhoito, ihonkuorinta, ihonpuhdistus, ihonsiirto, ihonväri, ihopaita, ihopoimu, ihosairaus, ihosyöpä, ihotauti, ihotuberkuloosi, ihotulehdus, ihovoide, ihoväri, ongelmaiho, persikkaiho, sekaiho