valvoja
Suomi
Substantiivi
- henkilö, joka valvoo että asiat menevät hyvin
Ääntäminen
- IPA: /ˈʋɑlʋojɑ/
- tavutus: val‧vo‧ja
Taivutus
| Taivutus | ||
|---|---|---|
| sijamuoto | yksikkö | monikko |
| kieliopilliset sijamuodot | ||
| nominatiivi | valvoja | valvojat |
| genetiivi | valvojan | valvojien (valvojain) |
| partitiivi | valvojaa | valvojia |
| akkusatiivi | valvoja; valvojan |
valvojat |
| sisäpaikallissijat | ||
| inessiivi | valvojassa | valvojissa |
| elatiivi | valvojasta | valvojista |
| illatiivi | valvojaan | valvojiin |
| ulkopaikallissijat | ||
| adessiivi | valvojalla | valvojilla |
| ablatiivi | valvojalta | valvojilta |
| allatiivi | valvojalle | valvojille |
| muut sijamuodot | ||
| essiivi | valvojana | valvojina |
| translatiivi | valvojaksi | valvojiksi |
| abessiivi | valvojatta | valvojitta |
| instruktiivi | – | valvojin |
| komitatiivi | – | valvojine- + omistusliite |
| vartalot | ||
| vokaalivartalo | valvoja- | |
| heikko vartalo | - | |
| vahva vartalo | - | |
| konsonantti- vartalo |
- | |
Käännökset
Liittyvät sanat
Yhdyssanat
Aiheesta muualla
- valvoja Kielitoimiston sanakirjassa
Viitteet
- ↑ Kotimaisten kielten keskuksen Nykysuomen sanalista v. 1 (lataussivu): taivutustyyppi 10