Ruotsi
Substantiivi
tegel n. (5) (yks. määr. teglet [luo], mon. epämäär. tegel, mon. määr. teglen [luo])
- tiili
- Vägg hade blivit murat med tegel.
- Muuri oli muurattu tiilistä.
Etymologia
latinan kielen tegula ('kattotiili')
Aiheesta muualla
- tegel Svenska Akademiens ordbokissa SAOBissa (ruotsiksi)
