tottelematon

Finnish

totella (“to obey”) +‎ -maton

tottelematon (comparative tottelemattomampi, superlative tottelemattomin)

Inflection of tottelematon (Kotus type 34*C/onneton, tt-t gradation)
nominative		tottelematon	tottelemattomat
genitive		tottelemattoman	tottelemattomien
partitive		tottelematonta	tottelemattomia
illative		tottelemattomaan	tottelemattomiin
		singular	plural
nominative		tottelematon	tottelemattomat
accusative	nom.	tottelematon	tottelemattomat
accusative	gen.	tottelemattoman	tottelemattomat
genitive		tottelemattoman	tottelemattomien tottelematonten ^rare
partitive		tottelematonta	tottelemattomia
inessive		tottelemattomassa	tottelemattomissa
elative		tottelemattomasta	tottelemattomista
illative		tottelemattomaan	tottelemattomiin
adessive		tottelemattomalla	tottelemattomilla
ablative		tottelemattomalta	tottelemattomilta
allative		tottelemattomalle	tottelemattomille
essive		tottelemattomana	tottelemattomina
translative		tottelemattomaksi	tottelemattomiksi
abessive		tottelemattomatta	tottelemattomitta
instructive		—	tottelemattomin
comitative		—	tottelemattomine

Possessive forms of tottelematon (Kotus type 34*C/onneton, tt-t gradation)

Rare. Only used with substantive adjectives.

first-person singular possessor
		singular	plural
nominative		tottelemattomani	tottelemattomani
accusative	nom.	tottelemattomani	tottelemattomani
accusative	gen.	tottelemattomani	tottelemattomani
genitive		tottelemattomani	tottelemattomieni tottelematonteni ^rare
partitive		tottelematontani	tottelemattomiani
inessive		tottelemattomassani	tottelemattomissani
elative		tottelemattomastani	tottelemattomistani
illative		tottelemattomaani	tottelemattomiini
adessive		tottelemattomallani	tottelemattomillani
ablative		tottelemattomaltani	tottelemattomiltani
allative		tottelemattomalleni	tottelemattomilleni
essive		tottelemattomanani	tottelemattominani
translative		tottelemattomakseni	tottelemattomikseni
abessive		tottelemattomattani	tottelemattomittani
instructive		—	—
comitative		—	tottelemattomineni

second-person singular possessor
		singular	plural
nominative		tottelemattomasi	tottelemattomasi
accusative	nom.	tottelemattomasi	tottelemattomasi
accusative	gen.	tottelemattomasi	tottelemattomasi
genitive		tottelemattomasi	tottelemattomiesi tottelematontesi ^rare
partitive		tottelematontasi	tottelemattomiasi
inessive		tottelemattomassasi	tottelemattomissasi
elative		tottelemattomastasi	tottelemattomistasi
illative		tottelemattomaasi	tottelemattomiisi
adessive		tottelemattomallasi	tottelemattomillasi
ablative		tottelemattomaltasi	tottelemattomiltasi
allative		tottelemattomallesi	tottelemattomillesi
essive		tottelemattomanasi	tottelemattominasi
translative		tottelemattomaksesi	tottelemattomiksesi
abessive		tottelemattomattasi	tottelemattomittasi
instructive		—	—
comitative		—	tottelemattominesi

first-person plural possessor
		singular	plural
nominative		tottelemattomamme	tottelemattomamme
accusative	nom.	tottelemattomamme	tottelemattomamme
accusative	gen.	tottelemattomamme	tottelemattomamme
genitive		tottelemattomamme	tottelemattomiemme tottelematontemme ^rare
partitive		tottelematontamme	tottelemattomiamme
inessive		tottelemattomassamme	tottelemattomissamme
elative		tottelemattomastamme	tottelemattomistamme
illative		tottelemattomaamme	tottelemattomiimme
adessive		tottelemattomallamme	tottelemattomillamme
ablative		tottelemattomaltamme	tottelemattomiltamme
allative		tottelemattomallemme	tottelemattomillemme
essive		tottelemattomanamme	tottelemattominamme
translative		tottelemattomaksemme	tottelemattomiksemme
abessive		tottelemattomattamme	tottelemattomittamme
instructive		—	—
comitative		—	tottelemattominemme

second-person plural possessor
		singular	plural
nominative		tottelemattomanne	tottelemattomanne
accusative	nom.	tottelemattomanne	tottelemattomanne
accusative	gen.	tottelemattomanne	tottelemattomanne
genitive		tottelemattomanne	tottelemattomienne tottelematontenne ^rare
partitive		tottelematontanne	tottelemattomianne
inessive		tottelemattomassanne	tottelemattomissanne
elative		tottelemattomastanne	tottelemattomistanne
illative		tottelemattomaanne	tottelemattomiinne
adessive		tottelemattomallanne	tottelemattomillanne
ablative		tottelemattomaltanne	tottelemattomiltanne
allative		tottelemattomallenne	tottelemattomillenne
essive		tottelemattomananne	tottelemattominanne
translative		tottelemattomaksenne	tottelemattomiksenne
abessive		tottelemattomattanne	tottelemattomittanne
instructive		—	—
comitative		—	tottelemattominenne

third-person possessor
		singular	plural
nominative		tottelemattomansa	tottelemattomansa
accusative	nom.	tottelemattomansa	tottelemattomansa
accusative	gen.	tottelemattomansa	tottelemattomansa
genitive		tottelemattomansa	tottelemattomiensa tottelematontensa ^rare
partitive		tottelematontaan tottelematontansa	tottelemattomiaan tottelemattomiansa
inessive		tottelemattomassaan tottelemattomassansa	tottelemattomissaan tottelemattomissansa
elative		tottelemattomastaan tottelemattomastansa	tottelemattomistaan tottelemattomistansa
illative		tottelemattomaansa	tottelemattomiinsa
adessive		tottelemattomallaan tottelemattomallansa	tottelemattomillaan tottelemattomillansa
ablative		tottelemattomaltaan tottelemattomaltansa	tottelemattomiltaan tottelemattomiltansa
allative		tottelemattomalleen tottelemattomallensa	tottelemattomilleen tottelemattomillensa
essive		tottelemattomanaan tottelemattomanansa	tottelemattominaan tottelemattominansa
translative		tottelemattomakseen tottelemattomaksensa	tottelemattomikseen tottelemattomiksensa
abessive		tottelemattomattaan tottelemattomattansa	tottelemattomittaan tottelemattomittansa
instructive		—	—
comitative		—	tottelemattomineen tottelemattominensa